Making of Ahto, Tarmo ja Raimo

Making of Ahto, Tarmo ja Raimo

 

Alussa oli Ahto, Tarmo ja Raimo. Tämä lause juolahti päähän joulukuussa 2013, siitä alkoi monivuotinen ja pitkä projekti, joka tahattomastikin venyi yli neljän vuoden mittaiseksi. Kirjoittamisen aloitin joulukuussa 2013. Ensimmäisen raakaversion kirjasta kirjoitin käsin. Ruutuvihkoja meni lopulta vain kolme ja aikaa muutama viikko. Aivan kuin olisin ylpeä saavutuksesta… Sitten annoin tekstin levätä noin parin kuukauden ajan, ja toukokuussa 2014 käsin kirjoitettu raakaversio oli käännetty tietokoneelle. Tästä olin ylpeä. Yo, Adrian I did it!

 

 

Toki teksti oli kömpelöä (kuin toki vieläkin), joten malttamattomana tein pieniä viilauksia, jotta teksti soljuisi lukiessa heleämmin. Kirja tulostettiin A4 kokoon, mutta teos näytti nipulta jätepaperia, ja sitä se oli, ja semmoiseksi jäi. Noin kolmen vuoden ajan teksti pysyi piilossa. Vain ajoittain palasin katsomaan takaraivoon pinttynyttä tekelettäni, ja syyllisyyden tunto korvensi sieluani kesken olevan projektini takia.

 

Kolmen vuoden ajan syyllisyys painoi mieltäni. Kunnes internetin vapaus avasi kirjani kahleet. Blogityylisesti kirjan ”julkaiseminen” – kuin olisi jotain juhlavaakin – innosti käymään tekstin vielä kerran läpi. Ja tällä kertaa kirjan läpikäymisessä oli mukana epäonnistumisen pelko, sillä julkisuus on ankara ja hallitsematon kuin valtameret. Häpeä pakotti keskittymään tekstiin huolellisesti kuin laastarin laittoon, sillä virhelyönteihin ei ollut julkisen nöyryyttämisen pelossa varaa. Roviolle joutumisen sijasta edes jalkapuu tai myötähäpeäkään ei houkuttanut. Tekstin sain kuitenkin käytyä läpi, ja täällä se nyt on teidän luettavana.

 

Voisi ihmetellä miksi kirjoitin kirjan ensin käsin? Miksi en koneella?

 

ATR-vihkot

raakaversio 1.

Olen joitain tekstinpätkiä kirjoittanut suoraan koneella. Mutta tekstin uudelleen kirjoitus on hankalaa, sillä itse olen sen verran lahjaton, etten kykene tuottamaan ns. valmista tekstiä yhdellä kirjoituskerralla. Käsin kirjoittaessa tuntuu myös kuin loisi uutta ihan konkreettisesti, siis tein taidetta kuin Michelangelo: no nyt lähti keulimaan… Joten uudelleen kirjoitus on pakko tehdä. Ja kirjoittamisesta tulee helpompaa, luovempaa, hauskempaa, kun on jo jokin pohja, mistä ponnistaa. Tekstinkäsittely on tietenkin eri asia.

 

Muistot kirjan suunnittelusta, kirjoittamisesta ja uudelleen kirjoittamisesta ja vielä kerran uudelleen kirjottamisesta ovat vain pelkästään rikkaita. Projekti opetti kirjan kirjottamisesta ihan perustasolla, montako tuntia tehokasta saa päivässä aikaan? Kannattako ihan kellon ympäri kirjoittaa? Vai onko tasainen vauhti kuin maratonilla tuotteliaisuuden perusta? Kaikista ”virheistä” huolimattakin aion (jopa uhastakin) palata varsinaisen projektini pariin. Eli lisää on luvassa.

Stay tuned!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s