Tutkimus, miksi ei oma tulkinta?

Vol. 2

 

Tässä blogitekstissäni käsittelen tutkimusta hyvin pintapuolisesti ja vain raapaisten totuuden ohutta immenkalvoa. Tutkimus ei tässä tekstissä takerru johonkin tietyn tieteenalan parkkiintuneeseen tapaan tutkia asioita ja ilmiöitä. Käsittelen tässä tekstissä tutkimukseen liittyvää yleistä periaatetta, sitä miksi tutkimuksen kautta saatu tieto on laadultaan (huomattavasti) luotettavampaa kuin päähän älkähtävät ajatelmat.

Edellinen tekstini käsitteli omiin aistihavaintoihin ja niistä johdetuista päätelmistä tehtyjen tulkintojen heppoiseen perustaan. Ihmisen vinoutunut tarve tulkita, arvioida ja muistaa asioita omien etujen mukaan, on ajattelumme tapa jäsentää maailma mieleiseksemme. Nyt yritän saada eroa omien tulkintojen ja niistä rakennettujen totuuksien sekä tutkimuksen ja siitä johdetun totuuden välillä.

Tutkimus on tapa tuottaa ja testata tietoa. Ihmiset itseasiassa alkavat tutkimaan ympäristöään jo vauvaiästä lähtien. Me tarkkailemme ja teemme havaintoja. Tietoa ympäröivästä maailmasta saapuu tajuntaamme aistiemme välityksellä. Prosessoimme ja arvioimme tiedon laatua sekä teemme väsymättä uusia havaintoja vanhojen havaintojen päälle. Kokeilemme tavaroiden painoa ja miten ne käyttäytyvät, kun niitä pudottaa. Tämä on arkihavainnointia ja empiiristä tutkimusta sen alkukantaisimmassa muodossa, mutta tutkimusta yhtä kaikki.

Tieteellisessä tutkimuksessa periaate on sama. Otamme objektin, vaikkapa pallon ja pudotamme sen lattialle. Pallo putoaa lattialle, pomps. Otamme pallon uudestaan ja pudotamme uudestaan. Jokainen pudotuskerta voidaan sekuntikellottaa ja metrin mitalla voimme mittailla eri pudotuskorkeuksia. Näin tutkimuksen tiedollinen arvo lisääntyy, kun useampi tietoyksikö kertoo tapahtumasta. Pallon pudottelu on tietenkin lapsellinen esimerkki, mutta käypä siinä mielessä, että voimme helposti ottaa kopiksi tutkimuksellisen tiedon luotettavuudesta.

Tutkimustulokset välittyvät tietenkin aistiemme kautta tajuntaamme, mutta tapahtuma (eli tutkimus) ei enää ole tulkinnastamme riippuvainen. Pallo putoaa lattiaan, olimme me siitä mitä mieltä hyvää. Empiirinen tiede tai luonnontiede (kuten fysiikka) luottaa tämän kaltaiseen kokeelliseen tutkimukseen. Esimerkkinä vaikkapa Galileo Galilein eeppinen tutkimus pallojen pudottelusta Pisan kaltevasta tornista.

Tutkimustulosten analysointi ja niistä tehtävät päätelmät ovat tulkinnastamme riippuvaisia, mutta tulkintamme poukkoista tietä tasoittaa tutkimuksen lapsenomainen pyrkimys objektiivisuuteen sekä tutkimustulosten jatkuva kyseenalaistettavuus. Vertaisryhmän kriittinen arviointi tutkimuksen metodista ja tutkimustuloksista on tieteellisen tiedon luotettavuuden takuumies. Perustutkimusta voi tehdä lapsikin, mutta pikkuisen tutkimustulos ei tieteelliseksi tiedoksi riitä. Tulosta kun ei kelpaa kyseenalaistaa.

Tieteen tuotoksia saa ja nimenomaa pitää kyseenalaistaa, testata ja pyrkiä osoittamaan vääräksi (falsifiointi) Mikään ei ole tieteelle pyhää, eikä mikään ole sille vierasta. Arkisimmankin ilmiön lapsenomainen ihmettely, mittailu ja tutkiminen kuuluu sen lapsenmieliseen reviiriin. Pallojen pudottelu johti aikanaan Newtonin klassiseen mekaniikkaan ja painovoimalakien syntyyn. Noiden yhtälöiden varassa kerrostalomme ja riippusiltamme tänään roikkuvat.

Olisiko moinen ollut mahdollista, jos ei olisi ollut tutkimusta joka pyrkii objektiivisuuteen mielipieteistä piittaamatta?

Yhteiskuntatieteet, biologia, luonnontieteet, jne… nojautuvat havaintoihin joita maailma tuottaa. Havainnoilla testataan hypoteeseja, joista muodostuu teorioita, joita testataan joukolla uusia havaintoja. Tällä tavoin tiede etenee haparoiden ja kompuroiden kohti totuutta. Tiede tuottaa välillä kestämättömiäkin teorioita ja sen hetkisiä totuuksia, mutta teorioiden kyseenalaistettavuuden vuoksi tiede korjaa itse itseään.

Tieteessä tutkimus on tapa testata, mitä maailma on. Se pyrkii objektiivisuuteen, jolloin tutkijoiden henkilökohtaiset intohimot ja ajattelun vääristymät eivät ole tulkinnan lähtökohtainen ajuri. Tutkittukaan tieto ei ole lopullinen totuus, ja ohilyöntejä sattuu lyönnistä toiseen. On tutkittu tieto silti luotettavinta, mitä markkinoilta saa.

Omaa ajatteluamme me emme ymmärrä kyseenalaistaa. Me rakastumme ajatuksiimme ja niiden totuudelliseen sisältöön. Me emme tiedä olevamme väärässä. Tieteellinen tutkimus on arkihavainnointia, mutta äärimmilleen hiottua. Tutkimustulokset ovat kaikille avoinna ja nälkäinen tutkijayhteisö hyökkää poikkeavuuksien kimppuun hyeenalauman lailla. Hyökkäätkö sinä ajattelusi vääristymien kimppuun?

 

Lähteitä:

Normand Baillargeon – Älyllisen itsepuolustuksen kirja

Kari Enqvist – Monimutkaisuus

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s