Tieto, tieteellisenä vai tavallisena?

Vol. 1

 

Tiede: mitä se on? Mikä tieto on tieteellistä ja mikä tieto on ei-tieteellistä? Onko tieteellinen tieto enemmän kuin osiensa summa? Onko tiedon tieteellisyys eksponentti, joka kohottaa tiedon totuudellisuutta tietämyksemme tuolle puolen? Vai voiko ollakin niin, että tieteellisen tiedon tieteellisyys onkin vain intellektuaalisen Olympos-vuoren huipulla tanssivien velhojen oma pinttynyt riitti ja liturgia? Tapa tuottaa tietoa. Tieteellisesti, tietty.

En arvaile väitöstilaisuudessa hikoilevien käsitystä tai vakaata uskoa tieteellisyyteen. En myöskään seurakuntapastorin tavoin julista uskomustani todeksi. Vaan kerjäläisen tavoin nöyristelen vahvempieni edessä, kyyryssä kuin tykistökeskityksessä. Vaivalloinen yritykseni on vain selventää niin kutsutuille maalikoille, ajattelun arkisille apostoleille, mistä tieteessä tai sen tekemisessä on kyse, kun tarkoitetaan tieteellistä tietoa, tai asioita joihin kaivataan toivottua auktoriteettia, kun omat sanat eivät enää riitä.

Tiede on sanana mystifioitu. Se on jotain, joka on tavoitettavissa, mutta johon arkiajattelijan – itsensä leikkimielisesti tyhmäksi liioittelevan – on kurkotettava, vieläpä jatkojakkaran kera. Tieteelliseen tietoon perehtyminen vaatii osaamista. Tutkimuksia on osattava lukea, ja lukiessakin täytyy muistaa, ettei lue jumalten ilmoitusta, taivaalta annettua totuutta. Tekstiä kohtaan täytyy säilyttää kriittisyys, tarkastella tutkimuksen laatua, koeasetelmaa ja ylipäätään mitä tutkijaryhmä on tutkinut. Kaikki tämä unohtuu, kun oma ymmärrys sakkaa jo johdantoon. Siksi tyydymmekin ilomielin tutkimusten referointeihin, joiden luotettavina takuumiehinä ovat iltapäivälehtien ”tiedeuutiset”.

Lukiessamme tieteen populaaria referointia, me luottamme artikkelin kirjoittajan asiantuntemukseen tutkimuksen tulkitsijana. Iltapäivälehtien klikkeihin addiktoituneet sisällöntuotantotavat saattavatkin antaa kuvan tieteentekijöiden palavasta halusta selvittää kymmenen parasta tapaa harrastaa seksiä, tai pudottaa läskit vyötäröltä vaivattomasti kuin höyhenen. Näillä pehmeillä, mutta helposti lähestyttävillä tavoilla tiede kuitenkin saavuttaa yleisöä, sitä tavisten tyhmää armeijaa, jotka eivät jatkopukista huolimattakaan yletä tieteellisen tiedon alkulähteelle.

Mutta mikä ero on tieteellisellä tiedolla ja tiedolla? Tiedollisesti ei mikään. Siis kun tarkastelemme tietoa tiedon epistemologisesta vinkkelistä. Tieto tietona on aina tietoa. Tieteelliseksi tiedon tekee tieteen metodi ja tiedeyhteisön ankara tarve koetella tehtyä tutkimusta tai teoreettista pohdintaa. Tieteellinen tieto käy kovan koulun, tiedon elämässä sen korkeakoulun. Tieteelliselle tiedolle, sen teorioille, tutkimuksille, hypoteeseille tärkeimpänä ominaisuutena on niiden toistettavuus. Vain sitä kautta ne ovat testattavissa.

Arkipohdinta tiedon tuottamisessa on huoleton kuin lauantai-ilta. Vaivattomasti voimme sanoa varmana tietona, miten asiat ovat. Ajattelun vääristymät tietenkin ohjaavat pohdintamme suuntaa, mutta arkiaskareiden resoluutioon tuotettu tieto on tietoa yhtä kaikki.  Seula on tosin löysä kuin varpusparvi, mutta sen ankaruus saattaa paikoin koetella kanssaihmisten kärsivällisyyttä, kun tiedon totuudellisuudesta väitellään. Silti tietoa tuotetaan havainnoista käsin, niin kuin tieteessäkin tehdään.

Tieteellisen tiedon ja arkisen tiedon raja-aita on kuitenkin väillä häilyvä. Arkiajattelussakin tietoa syynätään kovienkin kriteerien läpi ja tieteessä tutkimuksina julkaistaan ns. ”haistapaskatutkimuksia”, joiden totuudellinen arvo on kuin paskalehdistöstä. Aikoinaan kovana tieteenä taiottu tieto tai varsinkin sen sovellukset ovat kuitenkin jo tänä päivänä arkipäiväistyneet: esimerkiksi päänsärkypillerit tahi lämpömittari. Veden kiehumispiste sadassa celsiusasteessa (merenpinnan tasolla) tai veden jäätyminen nollassa, ei liene tule monelle enää yllätyksenä.

Tieteellinen tieto eroaa arkisesta ihmettelystä sen metodissa, tiedon ankarassa vertaisryhmän arvioinnissa, koeasetelmien toistettavuudessa ja ettei tieto kovan työn jälkeenkään ole pyhää. Arkisessa ajattelussa hyväksymme helpon vaihtoehdon, teemme vähäisestä otoskoosta pitkälle meneviä päätelmiä ja näemme maailmaa omien arvojen mukaan sellaisena kuin sen haluamme; kuka enemmän, kuka vähemmän.

 

Kirjoituksen lähteenä ovat kirjoittajan omat ajatukset.

Tämä kirjoitus ei ole tiedettä, vaikkakin kyllä tietoa.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s