Totuudenjälkeistä totuutta metsästäessä

Vuonna 2016 marraskuussa Oxfordin sanakirjojen toimitus valitsi vuoden 2016 sanaksi post-truth eli totuudenjälkeinen. Totuudenjälkeisellä ajalla tarkoitetaan ajallemme tyypillistä nopeaa uutisointia ja kommentointia, jossa tunteet ja valheet ovat korvanneet faktat. Analyysin näkökannalta käsite on lähtökohdiltaan ongelmallinen, koska jo  totuuden määritteleminen on osoittautunut filosofien piirissä niin tikkuiseksi käsitteeksi, ettei vielä kahden ja puolen tuhannen vuoden väännönkään jälkeen yksimielistä totuutta sanan takaa löydy. Jotta voisimme saada käsityksen ajanjaksomme näennäisestä muutoksesta totuuden jälkeiseksi, meidän täytyy ensin hieman määritellä kyseistä termiä kattavammin.

Käsite totuus on epämääräisyyksistäkin huolimatta voitu määrittää väitelauseiden ominaisuuksiksi, jotka ovat yhtäpitäviä todellisuuden kanssa. (Tieteen termipankki, Nimitys:totuus) Jos tyydymme siihen, että määrittelemme todellisuuden kuvaamaan sitä maailmaa, mikä meille ihmisille aistihavainnoin kautta välittyy, emmekä jää nojatuoliin pohtimaan ontologisia kysymyksiä todellisuuden olemuksesta, voimme hyväksyä kyseisen rajoitteellisen näkemyksen totuudesta. Joten olkoot totuus tässä tekstissä väitelauseen ominaisuus, joka on yhtäpitävä todellisuuden kanssa. Tämä määritelmä on toki ongelmallinen, sillä sehän rajaa totuutta esimerkiksi vain esitettyjen lauseiden piiriin, silloin kipu tai muut fyysiset tuntemukset eivät olisi totuudellisia kuin vasta, kun niistä olisi väitelausein kerrottu. Mutta ehkä voimme lipsua totuuden ankarasta määritelmästä ja käyttää sitä väitteiden yhteydessä, kun kyse on aistihavainnoin ja sosiaalisina konstruktioina tietoisuudelle välittyvästä havainnoista.

Toinen määrittelyä kaipaava osa termissä on ”jälkeinen aika” tai post-faktuaalisuus.  Ajalla tässä yhteydessä ei tarkoiteta niin sekunti- kuin vaarinkellojakaan, eikä ajan  maailmankaukkeudellista olemusta. Aika esittäytyy tässä yhteydessä historiallisessa kontekstissa, jossa aikana tarkoitetaan ajanjaksoa; esimerkiksi teollistumisen aika, tai moderniaika. Ajan jälkeisyydellä ei silti tarkoiteta historian loppua edellisessä vaiheessa, sillä totuudenjälkeinen aika tuo kuitenkin vain uutta sivujuonnetta jo valmiiksi sekalaisesti polveilevalle postmoderninajan käsitteelle. Vertailukohtaa etsiessä huomaamme muutoksen menneeseen, mutta se ei varmuudella vie kohti jotain suurta.

Totuudenjälkeinen aika esittäytyy siis puutteellisena terminä, kun tarkastelemme termin osia, niiden määrittelemisen keinoin. Myös yhteiskunnallisena tai sosiaalisena konstruktiona ”totuudenjälkeinen aika” on puutteellinen, koska sen määrittelijöinä ovat olleet pääasiassa kolumnistit ja toimittajat ilman tutkimuksellista näkökulmaa. ”Onkin paradoksaalista, että totuudenjälkeisen ajan väite on määritelmällisesti jo itsessään totuudenjälkeinen, koska se ei perustu tutkittuun tietoon vaan pelkkään tunteeseen ja mielipiteeseen siitä, että elämme uutta aikakautta…”

Totuuden jälkeinen aika on keksimällä keksitty termi, vailla mitään erityistä totuuden jälkeisyyttä. Totuus väitteessä on ontuva kuin vanhus, eikä ajankaan määritteleminen kestä tarkempaa tarkastelua. On perin naivia kuvitella, että ennen kaikki oli totta, silää valheiden viidakko rehotti ennen rehevämpänä kuin tänään.

 

Kirjallisuutta:

  • Puhun niin totta kuin osaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s