Yhteiskunta totuuden jälkeen

Totuudenjälkeinen aika on myyty länsimaiselle medialle rappiotarinana, jossa menneiden aikojen suuret teot ja ihmisten puhtaus on rakennettu myytiksi, jota kohti kansojen on turvallista kulkea. Nostalgian kaipuu saa nykyajan näyttämään aiempaa aikaa rappiollisemmalta. Tästä syystä totuudenjälkeinen aika liitettään yleensä populistisiin liikkeisiin ja henkilöihin. Kuullut väitteet halusta palata Impivaaraan tai kultaiselle 1950-luvulle tukevat kepeydellään tuota väitettä. Ihmisen sinnikäs halu sijoittaa kadotettu kulta-aika menneeseen on ehkäpä yleisin tapa vääristää historiaa.

Mutta samoja ilmiöitä on ollut aikaisemminkin. Paluuta menneeseen on ihannoitu ennenkin. Poliitikot ovat olleet aikaisemminkin päiväunissa puhtaita kuin valkeat lakanat, ennen kun skandaali tai kohu on heidän maineensa tahrannut. Kirjailija Steve Tesich on jo vuonna 1992 kirjoittanut totuudenjälkeisestä ajasta, kun hänen vertailupohjansa silloiselle turmeltuneelle ajalle oli 1980-lukua edeltänyt aika. Richard Nixonin Watergate-skandaali oli hänen mukaansa yhdysvaltalaisille niin traumaattinen kokemus, että historian pyörä muljahti niin etteivät yhdysvaltalaiset enää halunneet kuulla enmpää totuutta. Mikä kuitenkin erottaa tämän totuudenjälkeisen ajan edellisistä totuudenjälkeisistä ajoista?

Totuudenjälkeinen aika on sidoksissa teknologiavälitteiseen viestintään. Totuudenjälkeinen aika siis esittäytyy nykyaikaisessa yhteiskunnassa teknologiaan painottuvana viestinnän tapana, jolla väistetään väitelauseiden todenperäisyyttä. Teknologisen alustan tarjoaa lähes kaikkien taskuissa kulkeva älypuhelin ja viestinnän välineenä sosiaalisen median kanavat. Twitter tarjoaa Donald Trumpille keinon vaikuttaa suoraan miljoonille Twitterin käyttäjille, sekä lisäksi epäsuorasti median nostamien uutisten ansiosta, joita Donald Trumpin twiitit aiheuttavat. Teknologian kehitys menneistä vuosikymmenistä erottaa nykyisen totuudenjälkeisen ajan sen edeltäjistään. Poliitikkojen ja valtaapitävien on helppo viestiä mielipiteensä suoraan äänestäjille. Ennen siihen tarvittiin mediaa. Mikä saa valtaapitävät twiittaamaan totuutensa suoraan kansalle?

Vuonna 2003 George W. Bush väitti Saddam Husseinin yrittäneen ostaa uraania siinä tarkoituksessa, että hän rikastaisi sitä ydinasetarkoituksessa. Lisäksi Bush väitti Husseinin aseistaneen al-Qaida- taistelijoita, joiden tiedettiin olleen vastuussa syyskuun yhdennentoista päivän vuonna 2001 tehdyistä terrori-iskuista. Laatulehdet (The New York Times) lähtivät tarinaan mukaan ja julkaisivat myös väitteitä Saddam Husseinin joukkotuhoaseista ja niiden rakentamiseen tähtäävistä toimista. Lopulta kävi ilmi, että Saddam Husseinin Irakin ja al-Qaidan yhteyksillä ei ollut totuuspohjaa. Laatumedian propaganda sotaa lietsovan Bushin suitsuttamiseksi, söi kansalaisten uskoa perinteisen median puolueettomuuteen. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Poliitikkojen suoralle viestinnälle ilman median puuttumista väitteiden todenperäisyyteen on kysyntää. Totuudenjälkeistä aikaa voisikin kuvata ennemmin median jälkeiseksi ajaksi, tai perinteisen median vaihtoehtoiseksi ajaksi. Tai joksikin…

Argumentointi totuudenjälkeisen ajan viestinnässä voidaan rakentaa väitteen esittäjän  mieleiseksi. Tämä onnistuu muun muassa valikoimalla väitteidensä tueksi faktatietoa ja tutkimustuloksia itse väitteen pohjalta. Tilastoja voidaan esittää väitteiden valossa myönteisesti sekä syy-yhteyksien pyörittely voidaan kääntää oman edun mukaisesti.  Esimerkiksi yliopistovertailuja joita voidaan tehdä verrokkimaihin tai globaalisti. Tulokset voidaan tulkita halutulla tavalla, esimerkiksi Suomen korkeakoulujärjestelmä näyttää tehokkaalta, kun vertailu tehdään sellaisten maiden yliopistoihin, jotka tiedetään huonommiksi. Toisaalta kriisiraportin voi tehdä Suomen korkeakoulujärjestelmän tehottomuudesta tutkimalla kotoisia yliopistojamme verrokkimaiden yliopistoihin.

Totuudenjälkeisen ajan yhteiskunnallista piirrettä kuvaa siis; teknologisen viestinnän mahdollistama nopea tiedonsiirto sekä sen kyky haastaa perinteinen printtimedia tai perinteisen median puolueeton kanta uutisoida asioista. Totuuksia voidaan rakentaa valitsemalla sopivat tutkimukset tai faktat väitteiden tueksi. Tilastoja voi halutessaan tulkita tavalla, joka puhuttelee kohdeyleisöä halutulla tavalla, olipa kyseessä yliopistovertailut tai yrittäjien maksulappu yhteiskunnan rakentajina.

Totuudenjälkeinen aika nähdään rappiotarinana, jota populistiset liikkeet ja henkilöt lietsovat. Vaikka vuosi 2016 on tuonut termin tunnetuksi ympäri maailmaa tai ainakin siellä täällä, ei kyseessä ole kuitenkaan objektiivinen kuvaus nykyajasta, vaan kapeaan sektoriin sijoittuva kuvaus tämän päivän mediassa ilmenevästä ilmiöstä.

 

Kirjallisuutta:

  • Puhun niin totta kuin osaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s