Mustasukkaisuudesta

mustasukkaisuus

 

Tunteet ovat ihmisen elämässä välttämätön paha tai siunattu rikkaus. Vähäisempäänkin toimintaan me tarvitsemme tunteidemme tukea. Ajatus heittäytyä kirjailijaksi tai vaikkapa tietokirjailijaksi ei ota tulta tekstiensä alle ilman poikamaista innostusta. Ajelehtiminen avioliiton satamaan tai Tuonelaan on rituaali, jossa tunteet ottavat isännän roolin. Julistamme silti kiivaasti hallitsevamme tunteemme, sillä olemmehan oman elämämme kapteeneja, vaikka myönnämme tunteiden laivaa ohjaavan vaikutuksen.

Tarkastelen tässä blogikirjoituksessani mustasukkaisuutta evolutiivisesta näkövinkkelistä. Jatkossa myös puhtaasti psykologisesta suunnasta.

Tunteet vaikuttavat kokonaisvaltaisesti elämässämme. Niiden vaikutus näkyy mieltymyksissä, käyttäytymisessä, energiatasoissa, muistissa, oppimisessa, tarkkavaisuudessa ja herra ties missä kaikessa. Tunteet ovat sopeumia tilanteisiin, joita esivanhempamme ovat joutuneet kokemaan jokapäiväisessä elämässään. Myös mustasukkaisuus on evolutiivinen sopeuma.

Mustasukkaisuuden lähtöpamauksena toimii tietoinen tulkintamme parisuhdetta kohtaavasta uhasta. Kyse ei siis ole sairaudesta tai epäkypsyydestä, vaikka sillekin tasolle voi taantua. Yksilölliset erot tai kulttuurien erilaisuus tuo sävyeroja mustasukkaisuuden voimakkuudelle, mutta sosiaalisena konstruktiona mustasukkaisuutta ei voi pitää. Kyseessä on universaali, inhimillinen tunne.

Mustasukkaisuutta tutkittaessa evolutiivisesta näkökulmasta ei tietenkään ole kyse yksittäisen henkilön mustasukkaisuustaipumusten tulkinnasta. Mielenkiinto keskittyy ihmisten käyttäytymiseen ja miksi moista käyttäytymistä on?

Evoluutiopsykologi David Bussin mukaan mustasukkaisuus tuottaa kolmenlaista käyttäytymistä.

  1. Mustasukkaisuus lisää yrityksiä miellyttää kumppania.
  2. Mustasukkaisuus lisää kumppanin kontrollointia tai valvontaa.
  3. Mustasukkaisuus lisää käyttäytymistä, jolla kilpailijoiden viehättävyyttä vähennetään.

Voimme kaikki varmasti olla Bushin kanssa samaa mieltä siitä, kuinka mustasukkaisuus muuttaa käyttäytymistämme. Arkiset esimerkit on helppo hyväksyä, ja arjen havainnoistahan tieteen tekemisessä on pohjimmiltaan kyse.

David Bush on muotoillut teoriansa miesten ja naisten välisten mustasukkaisuuskäyttäytymisen erojen selittäjänä. Hänen mukaansa ratkaisevinta on sukupuolten väliset erot uskottomuuden ja puolison menettämisen pelossa. Lähtökohtana ovat sukupuolten väliset erot, kuinka varmoja he voivat olla jälkeläistensä biologisesta vanhemmuudesta.

 

Bushin teorian pointsi hyvin lyhyesti:

  • Miehet ovat Bushin mukaan mustasukkaisempia seksuaalisesta uskottomuudesta, koska silloin lapsen isänä voi olla joku toinen äijä.
  • Naiset ovat mustasukkaisempia emotionaalisesta uskottomuudesta, koska jälkeläisten kasvattamiseen isä on näppärä apupoika tuomaan turvaa perheelle.

Teoria sisältää kolme hypoteesia.

  1. Sukupuolten välillä on ero, joka selittää käyttäytymisen erilaisuutta seksuaalisen ja emotionaalisen uskottomuuden välillä.
  2. Psykologinen ero, joka tuottaa sukupuolten väliset käyttäytymiserot.
  3. Näiden moduulien evolutiivisen syntymisen, joka selittää psykologista eroa miesten ja naisten välillä.

Teoriansa tueksi Bush on hankkinut myös todistusaineistoa, joka pohjautuu pitkälle kyselylomakkeisiin ja fysiologisiin mittauksiin, joissa vastaajia tai koehenkilöitä on pyydetty kuvittelemaan tilanne puolison uskottomuudesta. Näissä tutkimuksissa on havaittu miesten reagoivan aggressiivisemmin seksuaaliseen uskottomuuteen. Aggressiivisen käyttäytymisen todisteeksi on kaiveltu tilastoja mustasukkaisuusmurhista ja pahoinpitelyistä, joissa miehet edustavat tyylittömästi kärkisijallaan.

Eroja sukupuolten välillä on tutkimuksissa saatu, mutta erot miesten ja naisten suhtautumiseen seksuaalisessa uskottomuudessa ovat pienet. Lisäksi molemmat sukupuolet painottivat emotionaalisen uskottomuuden painoarvoa, joten juupas eipäs tilanteen sijaan, harmaassa on taas vähintään viisikymmentä eri sävyä. Myös kulttuurilliset erot seksin ja perhe-elämän välillä vaihtelivat. Hypoteesien todentamiseen liittyi useita ongelmia, otoskoosta tutkimusasetelmiin asti.

Joten aineisto ja tutkimusmenetelmät eivät kestä tarkempaa tirkistelyä. Kuviteltujen tilanteiden pohjalta luodut kyselylomakkeet, joita täytellään turvallisessa ympäristössä, vailla stressiä ja vatsa täynnä, eivät ole luotettavana pidetty tapa hankkia tietoa. Lisäksi miesten aggressiivisempaa suhtautumista seksuaaliseen uskottomuuteen voi selittää muillakin kuin evolutiivisilla syillä. Väkivaltatilastot eivät kelpaa todisteeksi evolutiiviselle kehitykselle, sillä väkivaltatekojen taustalla on usein monenkirjava tarina. Sekä lisäksi se, että kun tutkitaan ihmisten käyttäytymistä tai halua käyttäytyä juuri nyt, se ei kerro mikä evolutiivinen polku on käyttäytymisen luo kuljettu.

Eli pääasiassa David Bushin teoria, jossa miehet ovat mustasukkaisempia seksuaalisesta uskottomuudesta ja naiset emotionaalisesta uskottomuudesta jälkeläisten saamisen ja  kasvattamisen  vuoksi, ei pidä paikkaansa.

Tekstin ideana oli todistaa, kuinka vaikeaa on varmaksi sanoa järkevältä kalskahtavaa ajatusta sukupuolten välisistä eroista nojaten evoluutioon. Bushin työ ei kuitenkaan jää vaille merkitystä. Mielen moduulien tutkiminen on yksi väylä ihmismielen avaamiseen. Hänen teoriansa on kuitenkin esimerkki kompuroinnista tieteen karikkoisella tiellä.

Oikeassa David Bush on kuitenkin siinä, että mustasukkaisuus todellakin muuttaa ihmisen käyttäytymistä suunnata huomiotaan omaan kumppaniin.

 

Kirjallisuutta:

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s