Taito, joka pelasti fiksun

oppiminenAikoinaan tabula rasa eli tyhjä taulu kuvasi vastasyntyneen sielunmaisemaa tavalla, johon elämä maalaisi kuvan, jonka sävyn ympäristö pensselöisi. Tiedon lisääntyessä tyhjää taulua on jouduttu täyttämään.  Temperamentti, joka on persoonallisuuden perusta, on aivokuoriarpajaisissa annettu ominaisuus, mikä sanelee lapsen kykyä sopeutua ympäristöönsä.

 

Ihminen eroaa eläinmaailman muista eläimistä kehittyneillä kognitiivisilla kyvyillään. Vaikka asioita joutuukin joskus rautalangasta vääntämään, ei asian perille menemiselle ole neurologista estettä. Usein kyse on vain väärästä tavasta argumentoida. Kognitiiviset kyvyt pohjautuvat biologiseen perustaan, siihen minkälainen prosessori kallomme sisällä pörisee.

Tämän blogitekstin tarkoituksena on tarkastella oppimisen evolutiivista polkua. Miksi meistä ihmisistä tuli eläinkunnan kuninkaita?

Oppimisen voi lyhyesti ymmärtää kyvyksi omaksua uusia taitoja sekä ajatuksia.

Oppimista voi karkeasti jaotella kahteen oppimisen kategoriaan. Kategorioiden päällekkäisyys oppimisessa tekee jaottelusta keinotekoisen, mutta selkeyttää vastakkainasettelullaan asian pointsia.

  • Yksilöllinen oppiminen: tietojen ja taitojen karttuminen omien oppimiskokemusten kautta.
  • Sosiaalinen oppiminen: tietojen ja taitojen karttuminen joltain toiselta henkilöltä tai ryhmältä.

Yksilöllinen oppiminen tässä yhteydessä ei tarkoita YouTubesta itseopiskeltuja taitoja eikä iltamyöhään tavattuja koululäksyjä. Kyseessä on primitiivisempi tapa oppia, pikemminkin yrityksen ja erehdyksen kautta opittuja asioita. Ei kannata lyödä päätänsä seinään -tyylinen oppimisen muoto.

Sosiaalinen oppiminen on helppo ymmärtää vaikkapa luokkahuoneessa tapahtuvaksi oppimisrituaaliksi, missä opettaja opettaa ja oppilaat oppivat. Sosiaalinen oppiminen on oppimisen muodoista se, joka erottaa ihmisen muista eläinlajeista. Vaikka muillakin eläinlajeilla on havaittu sosiaalisen oppimisen muotoja niin taso ja laajuus, joka ihmisellä on, on aivan eri luokkaa. Sosiaalista oppimista voidaan erotella neljään eri tasoon.

  • Altistuminen: yksilö altistuu oppimiskokemuksille eläessään ryhmässä ja kulkiessaan ryhmän mukana. Esimerkiksi seuratessaan emoaan juomapaikalle pentu altistuu tiedolle, missä juomapaikka on.
  • Huomion kiinnittyminen: yksilö kiinnittää huomiota tietyille tavoille, joita ryhmässä esiintyy, mutta ei vielä sisäistä, mitä tavalla tarkoitetaan. Esimerkiksi emo hankkii ruokaa käyttäen keppiä apunaan. Pentu kiinnittää huomiota keppiin, leikkii sillä, mutta ei ymmärrä mitä kepillä tehdään.
  • Matkiminen: yksilö matkii toisen tai toisten ryhmäläisten käyttäytymistä, mutta käyttäytymisen sisäistäminen tai aktiivinen toistaminen ei vielä kuulu yksilön ominaisuuksiin.
  • Jäljittelevä oppiminen: yksilö ei ainoastaan jäljittele käyttäytymismallin toistamista, vaan kykenee soveltamaan sitä kulloisenkin tilanteen mukaan. Ehdoton edellytys kulttuurin kehittymiselle.

Rajoja näidenkään tasojen välillä ei voi jyrkästi vetää, sillä lomittumista niiden kesken tapahtuu. Jotta ylipäätään yksilö voi oppia taitoja sosiaalisen oppimisen kautta, edellyttää se yksilöllisen oppimisen roimaa tasoa. Muutenhan sosiaalinen oppiminen on täysin mahdotonta. Tämä vaatii toimivan biologisen perustan. Sosiaalinen oppiminen vaatii myös syyn, miksi tietoja ja taitoja opetettaisiin ryhmän muiden jäsenten toimesta.

Oppimista voi tapahtua.

  • Vertikaalinen välittyminen: jolloin taitoja välittyy omilta vanhemmilta.
  • Horisontaalinen välittyminen: jolloin taitoja välittyy muiltakin kuin vain omilta vanhemmilta.

Evolutiivisessa kehityksessä kuljetaan kuitenkin polkuriippuvuuden mukaan. Kyvyt eivät kehity myöhempää tarkoitusta varten vaan juuri sen hetkiseen tilanteeseen. Ihmisen evolutiivisessa kehityksessä ryhmien muodostuminen on ollut varmempi tapa säilyä hengissä ja tuottaa jälkeläisiä.

Ryhmien muodostuminen ja niiden säilyminen on vaatinut sosiaalisten taitojen kehittymistä. Ryhmän tuoma etu on parantanut energian saantia ja kehittyneempien aivojen ansiosta monimutkaisemmat sosiaaliset rakenteet johtivat aikoinaan maanviljelyksen kehittymiseen, työnjakoon, kulttuurien ja kaupunkien syntyyn.

Kyky oppimiseen vaatii biologisen perustan, mutta myös ympäristön aiheuttaman syyn oppia. Ihmisellä sosiaalisen oppimisen kyky on eläinkunnan kehittyneintä, mutta polku tuohon kykyyn on syntynyt tarpeesta sopeutua ympäristön vaatimuksiin ja tarpeeksi kehittyneen lajin, joka on kyennyt sopeutumaan siihen.

Lajin, jolla on ollut tarve oppia ja opettaa.

kirjasto

Kirjallisuutta:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s