Mitä tuon päässä liikkuu?

Kognitiiviset kyvyt voi kepeästi ymmärtää taidoksi selvitä älykkyystesteistä. Kuitenkin noidenkin kykyjen on täytynyt ensin kehittyä, jotta testeistä selviäisi kuivin jaloin. Evolutiivisesta näkökulmasta katseltuna tuntuisi perin oudolta, että ihmiselle kehittynyt korkea älykkyys olisi vain arjen huviksi ilmaantunut, ristikoiden täyttöä helpottamaan. Ihmisen sosiaaliset taidot ovat selittämättömästi kehittyneemmät kuin muilla eläinlajeilla, ihmisyytemme perusta on kykymme empatiaan, kykyyn asettua toisen iloon tai kärsimykseen, tuntien myötätuntoa. Mutta miten meillä on tuo kyky, kyky empatiaan ja taito täytellä ristikoita?

 

mielentulkinta

 

Tässä tekstissä käyn läpi ihmismielen ja kognition kehittymistä erityisesti mielen tulkinnan evolutiivisesta näkökulmasta. Tämä blogiteksti on jatkoa edelliselle blogipäivitykselle, jossa esitin oppimisen olevan inhimillisen kehittymisen pakko.

Filosofi ja kognitiotieteilijä Radu J. Bogdania on jakanut mielen tulkinnan kehittymisen viiteen eri vaiheeseen:

  1. Luonnollinen teleologia: Tilanteeseen sidottu tulkinta, jossa henkilö nähdään jokseenkin päämääräsuuntautuneeksi ja ympäristön ohjaamaksi, mutta henkilöllä ei nähdä sisäistä elämää eikä oleteta sen muodostavan omia ajatuksia eikä uskomuksia.
  2. Psykobehavioristinen tulkinta: Henkilö nähdään jo jonain, jolla on suunnitelmia ja päämääriä, mutta henkilöön ei liitetä oletusta, että hänellä olisi haluja tai uskomuksia. Henkilön käyttäytymisestä voi tehdä jo tulkintoja hänen aikomuksistaan ns. “simpanssipolitiikkaa”.
  3. Psykososiaalinen vaihe: Sosiaalinen oppiminen, ryhmän sisäinen politiikka ja yhteistoiminta kuuluvat jo tähän vaiheeseen. Yksilöitä ei enää nähdä pelkkinä objekteina vaan subjekteina, joilla on selkeitä päämääriä.
  4. Metarepresentatiivinen vaihe: Tässä vaiheessa yksilöt nähdään subjekteina, joilla on uskomuksia, jotka voivat olla omia uskomuksia vastaan.
  5. Rekonstruktiivinen tulkinta: Psykologinen tulkinta on rikasta ja irtautunut konkreettisista tilanteista. Merkittävä rooli tilanteiden tulkinnalla on narratiivisella kerronnalla, jossa omasta ja muiden toiminnasta muodostetaan tarinan muotoon pakattua tulkintaa.

Evolutiivisesta näkökulmasta on helppo uskoa, että kehitys rakentuu seuraavan tason päälle. Mutta on kuitenkin muistettava, että tulkinnalliset kyvyt eivät ole sopeuma juuri siihen tilanteeseen, josta kehitys on lähtenyt, vaan kehitys itsessään on muokannut ympäristöä ja olosuhteita, joihin seuraavat kehitysvaiheet ovat olleet reaktioita. Eli kehitystä voidaan ymmärtää evolutiivisena noidankehänä.

Tämäkin kehitys on yksilöä koskevaa kehitystä, joka nojaa ympäristön tuomaan haasteeseen. Mikäli muutokset kehitysympäristössä, jossa yksilö elää, aiheuttavat muutosta yksilön ominaisuuksissa tai käyttäytymisessä, niin silloin niiden voima ja vaikutus on yhtä merkittävää kuin geenienkin. Kulttuuri on evolutiivisesti katsottuna valtavan suuri voima, joka on muokannut ihmistä ja muokkaa yhä.

Esimerkkisi kielelliset kyvyt – jotka ovat kognitiivisten kykyjen ytimessä – voidaan ajatella nojaavan biologisen kehityksen ja sosiaalisen ympäristön tuomaksi ratkaisuksi paremman ryhmädynamiikan saavuttamiseksi. Toisin kuin yhtäkkiä oikusta syntyneeksi onnenkantamoiseksi, jonka funktiona olisi ollut myöhempien aikojen maailman herruus. Evoluutio on polkuriippuvainen ja kehitysaskeleet kehittyvät käsillä olevaan tarpeeseen eikä tulevia tarkoituksia varten.

Kognitiivista kehitystä voidaan jakaa neljään eri evolutiiviseen vaiheeseen. Kanadalaisen psykologin, Merlin Donaldin teoria rakentuu toinen toisensa päälle, eikä uusi vaihe korvaa edellistä.

  1. Episodinen: Kognitio on kehittynyttä tässä vaiheessa, mutta vielä tilannesidonnaista. Muistista palauttaminen ei onnistu ilman muistijälkeen liittyvää ärsykettä.
  2. Mimeettinen: “Mimesis” eli motorinen on kyky tuottaa eleitä sekä jäljittelemään että matkimaan kanssatovereita. Tämä on tärkeä vaihe ihmisen kehityksessä, sillä ensi kertaa ihminen pystyi välittämään tunteitaan toiselle.
  3. Myyttinen: On jatkoa mimeettiselle vaiheelle, mutta kehityksen edetessä puhe otti ilmeiden ja eleiden paikan, sekä laajensi sosiaalisten suhteiden verkostoa, tarinoiden, juoruilun ja politikoinnin avulla.
  4. Teoreettinen: Yksilökehityksen taso, jossa ulkoiset muistiyksiköt ovat henkilön kognition apuna, esimerkiksi kirjoittaminen. Kirjat ja Atlakset laajentavat merkittävästi ihmisen kapasiteettia asioiden omaksumisessa.

Tietenkin näihin teorioihin liittyy varauksia, esimerkkinä työkalujen valmistaminen: kuuluuko se nyt mimeettiseen vaiko myyttiseen vaiheeseen? Molemmat teoriat kuvaavat kuitenkin, kuinka vaiheittaista evolutiivinen kehitys ihmisen kognitiossa on ollut. Ja kuinka ominaisuus on syntynyt tarpeeseen, jota ympäristö on vaatinut tai tarjonnut. Tietysti voidaan olettaa, että oheisvahinkona mielen tulkinnan kehittymisestä on syntynyt “ylijäämäistä” älyllistä kapasiteettia, jonka hedelmistä voimme nautiskella, kuunnellen Mozartia tahi JVG:tä…

Eli voiko ollakin niin, että koko sivistyksemme, koulutuksemme, länsimaalaisuutemme, globaalisuutemme, kaikki mitä ympärillä on, onkin kumuloitunutta seurausvaikutusta esi-isiemme jurottamisen lopettamisesta, siitä että he istuivat samalle nuotiolle ja käsiään levitellen kuin italialaisessa pizzeriassa, kertoilivat päivän kuulumisiaan, tarinoivat tulevista mammuuttijahdeista ja naisten kaatamisista, kirjaimellisesti.

Kirjallisuutta:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s