Project Y

Syksyllä 2010 aloitin vaarattoman oloisesti kirjoittelemaan lyhyttä tekstiä varusmiehen yhdestä palveluspäivästä. Kymmenen sivun jälkeen komppania oli vasta aamupalalla. Tiivistäminen on taidetta. Jouduin toteamaan, että tällä tyylillä kirjoitettuna teksti paisuisi kuin… kirjan mittaiseksi. En ollut kuitenkaan omasta mielestäni valmis kirjoittamaan nuoren pojan matkasta aikuiseksi mieheksi.

Tarvitsin harjoitusta.

Kirjoitin harjoitusmielessä esikoisteokseni Ahto, Tarmo ja Raimo, joka kertoo perse edellä puuhun viedystä rivitaloprojektista, tavasta toimia rakennusalalla, joka on valitettavasti varsin yleinen. Ahto, Tarmo ja Raimo -teoksen kirjoittaminen treenautti kirjoittamaan, opetti kirjoitusprosessista ja opetti löytämään omaa kirjoitustyyliä.

Paperin ohut sivistykseni kaipasi myös elämää nähnyttä patinaa. Perehdyin psykologiaan ja kirjan kannalta erityisesti, kuinka meistä ihmisistä kehittyy niitä “meitä” joita olemme. Millaisia rooleja meillä on elämän eri tilanteissa: töissä, koulussa, kaveripiirissä tai varusmiespalveluksessa? Kuinka perimä vaikuttaa persoonallisuuteen ja mihnä määrin ympäristö ohjaa ihmisen kehittymistä?

Nyt olen valmis.

Tyhmä voisi kuvitella. Sivistykseni on osoittautunut oletettua ohuemmaksi ja ihmismielen mysteerien selvittäminen on loputon virta. Oven käännettyäsi, miljoonat ovet odottavat kääntämistä. Tämän toivottomuuden edessä olisi helppo antautua ja tuijotella tyhjän paperin kammoissaan tyhjillä silmillään tv:n tajuntaa mädättävää tarjontaa. Mutta minä en anna periksi…

 

En kuitenkaan halua kuulostaa motivaatiovideoiden kliseiseltä: mutta jos jotain haluaa niin jotain kait on tehtävä asian eteen. En voi loputtomiin odotella valmiiksi kasvamistani, vaan karusti käyn kirjaani kiinni kuin kuokkaan ja sana sanalta käännän sekalaiset ajatukseni lukukelpoiseen muotoon.

Itse asiaan.

Kirja kertoo humoristisesti varusmiehen yhdestä palveluspäivästä. Alkaa aamusta ja loppuu iltaan, kuin päivät yleensä. Tapahtumapaikkana on Kainuun Prikaati ja Jääkärikomppania. Tämä siksi, että voin peilailla tapahtumia ja käytäntöjä omiin kokemuksiini pohjaten. Varusmiespalveluksen aika sijoittuu vuosituhannen alkuun, syvän rauhan aikaan vailla nykyisiä jännitteitä.

En tietenkään voi liikaa paljastaa kirjan sisällöstä tai tapahtumista, ihan jo siksi etten itsekkään tiedä, mitä kaikkea siinä tulee tapahtumaan. Perusasiat tulevat kuitenkin esille, eli sulkeiset, ampuradalla toimiminen, ruokailut niin maastossa kuin muonituskeskuksessa, toimistokäyttäytyminen jne… Näissä lukija voi verestää omia muistoja kuin verratakkin niitä.

Yhdestä päivästä kertomisen uhkana on, että kirja toistaa itseään liikaa. Tämän huomasin, kun ensi kertaa kirjaa kirjoitin. Päivän ohjelma on siksi hieman epärealistinen, jotta päivään saa väriä jo koulutussisältönsä puolesta.

Teemoja joita otan kirjaan esille ovat tietenkin isänmaallisuus: onko armeija velvoite vai funktio? Myös homoseksuaalisuus, kiusaaminen, runkkaaminen ja ryyppääminen ovat kirjassa teemoina josko myös tapahtumina esillä.

Jo pienellä innolla odotan, josko jo kohta olisi aikaa luovalle hassuttelulle. Josko jo kohta isken kynäni paperiin kuin miekan. Josko kirjoitukseni olisi kuin kuninkaiden muistelmat: tarina soturipojan kasvusta isiensä mittaan.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin… Stay tuned!

Project Y

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s