Aristoteleen etiikka

etiikkaTeoksessaan Nikomakhoksen etiikka Aristoteles esittää oman eettisen tutkielmansa. Teos koostuu useammasta kirjasta, ja niissä hän käy läpi hyve-etiikkaansa. Aristoteleen mukaan hyvä elämä koostuu hyveellisestä elämästä, jota eletään hyveitä harjoittamalla. Näin ollen hyveellisesti elämällä voi elää onnellisen ja hyvän elämän.

Yksinkertaista.

Aristoteleen etiikka on päämääräsuuntautunutta, aivan kuten asioilla on tarkoituksensa tai päämääränsä, niin myös eettisellä toiminnalla on oltava päämääränsä. Veitsen tehtävänä on leikata, talon rakentamisella rakentaa talo, myös ihmisellä on tarkoituksensa. Ihminen eroaa objekteista (veitsi, talo), koska ihmisellä on kyky käyttää järkeä, tällöin ihmisen järjen käyttö tuottaa elämään tarkoituksen.

Hyveet ovatkin Aristoteleen etiikassa sen avain asemassa. Hyveet ovat asioita, jotka tekevät ihmisestä hyveellisesti kestävän. Esimerkiksi rohkeus on hyve, ja tekemällä rohkeita tekoja, ihmisestä voi kehittyä rohkea ihminen. Pelkuruus ei ole hyve, ja tekemällä puolestaan pelkurimaisia tekoja, ihmisestä ei kasva tai kehity rohkeaa ihmistä. Kaikkia hyveitä voi kuitenkin pyrkiä saavuttamaan harjoittamalla niitä.

Aristoteles jakaa hyveet intellektuaalisiin hyveisiin ja luonteen hyveisiin.  Intellektuaalisiin hyveisiin kuuluu toiminta, joka johtaa korkeampaan älylliseen kykyyn. Luonteen hyveinä ovat muun muassa: rohkeus, anteliaisuus, ystävällisyys, rehellisyys sekä muita vastaavia, jotka kehittävät ihmistä toimimaan ympäristössään.

Koska ihmisen elämä oli joka tapauksessa päämääräsuuntautunut, Aristoteles pohtiikin, mikä on tuo päämäärä, mihin elämä vääjäämättä luisuu? Hän tuli siihen lopputulokseen, että onnellisuus täyttää tuon tavoitteen, sillä onnellisuutta tavoitellaan elämässä vain sen itsensä vuoksi, eikä välineenä jonkin muun tavoitteen saavuttamiseksi. Onnellinen elämä (eudaimonia) saavutettaisiin hyveitä harjoittavan hyveellisen elämän ansiosta. Onnellisuus ei olisi vain väliaikainen tila, vaan pitkäikäinen päämäärä, joka saavutettaisiin nimenomaan hyveitä harjoittamalla.

Kuitenkaan kaikille ei onni loista, vaikka eläisikin hyveellistä elämää. Olosuhteet, joihin ihminen syntyy tai tapaturmat sekä onnettomuudet voivat seurata myös hyveitä harjoittavaa ihmistä. Sairaudet ja muut kohtalon oikut varjostavat myös hyveellisesti elävää ihmistä, sillä uhalla ettei ihminen voi olla varma onnellisuudestaan koskaan ennen kuolemaansa.

Hyve-etiikassa on erotettavissa vielä kolme moraalisesti kestämätöntä muotoa: paheellisuus, heikkoluonteisuus ja eläimellisyys. Aristoteleen mukaan hyveet ovat aina kahden paheen puristuksessa. Rohkeuden paheet ovat pelkuruus ja toisella laidalla uhkarohkeus tai tyhmänrohkeus. Anteliaisuuden vastahyveinä (pahe) ovat itsekkyys tai ahneus ja toisella laidalla liiallinen anteliaisuus eli tuhlaus. Koska hyve on kahden paheen välissä, siksi hyveellinen toiminta vaatii järjen käyttöä tuomarina oikean toiminnan löytämiseksi.

Eläimellisyys on tämän päivän ihmiselle Aristoteleen etiikassa oudointa, sillä se rinnastetaan halveksuntaan ja raakalaismaisuuteen. Ihmisoikeusjulistuksemme eivät salli nykyihmisen sielunmaisemaan moista halveksivaa suhtautumista suvaitsevaisuudella kohdattavaan kanssaihmiseen. Heikkoluonteisuus sen sijaan voidaan ymmärtää ja hyvällä syyllä.

Aristoteleen mukaan heikkoluonteisuus on tahdon puutetta. Se ei ole toimintana yhtä tuomittavaa kuin paheellisuus tai eläimellisyys, koska tekijä tietää, mikä olisi hyveellistä toimintaa, mutta impulssialttiina toimii heikkoluonteisesti nopean nautinnon saavuttamiseksi. Heikkoluonteisuus on tyypillisesti ohikiitävää ja täten vähemmän tuomittavaa kuin paheellisuus, josta parantuminen vaatii pitkän tien.

Aristoteleen etiikka tarjoaa nykylukijallekin antoisaa sisältöä elämänsä laadun kohentamiseen. Onnellisen elämän alkulähteille suuntaa näyttävät oppaat tarjoavatkin vastaukseksi tyhjyydelle sisäistä rikkautta kohentavat askareet, tavoitteet ja tekemisen. Tänä päivänä hyveitä esitetään muun muassa työelämää parantamaan, politiikkaa puhdistamaan sekä ihmismielen riekaleista minuutta paikkaamaan, nykyajan monimielisten filosofien sijaan.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s