Stoalainen etiikka

Stoalaisuuden perustajana pidetään Zenon Kitionilaista. Stoalaisuus eli pitkään antiikin filosofiassa aina Kreikan ajoilta antiikin Rooman viime hetkiin asti. Stoalaisuuden vastakohtana pidetään epikurolaisuutta, joka puolestaan korosti nautintojen merkitystä onnellisuuden saavuttamisessa. Stoalaisuudessa onnellisuuden saavuttaminen käy mielenrauhan kautta.

Stoalaista etiikkaa ymmärtääksemme meidän täytyy tutustua stoalaiseen elämäntyyliin. Stoalaisuus muistetaankin tänä päivänä tyynenä ja rauhallisena tapana elää, siitä sananparsikin “stoalainen tyyneys”. Tyyneys ja rauhallisuus eivät olleet stoalaisen elämän päämäärä. Stoalainen pyrki elämässään kohti mielenrauhaa ja tunteiden hillintää eli apatiaa (apatheia). Tähän stoalainen uskoi pääsevänsä järjen avulla ja elämällä hyveellistä elämää.

Stoalaiset eivät pyrkineet kuitenkaan täydelliseen tunteiden kuolettamiseen. Heille tärkeämpää oli tunteista aiheutuvien ongelmien välttäminen. Sanalla apatia ei siis ollut välinpitämättömän tai väsyneen kaikua, vaan pikemminkin sillä pyrittiin saavuttamaan objektiivista kuvaa todellisuudesta ilman räiskyvien tunteiden tuoksua. Mielenrauha oli siis seurausta apatiasta.

Mielenrauhaa stoalaiset eivät kuitenkaan tavoitelleet pidättäytymällä tunteista, vaan ylistämällä järkeä tunteiden jarrupolkimena. Stoalainen etiikka pyrki kohti järkeä. Ihmisen tuli pyrkiä irti intohimoista (pathos) sekä haluista, sillä nämä nautintoa aiheuttavat viettelemykset sumensivat tuota pyrkimystä. Pathos ymmärrettiin myös kärsimyksenä, eli intohimoista vapautunut vapautui samalla myös kärsimyksestä.

Stoalaisuuden mukaan hyvää oli vain ihmisessä oleva hyvä ja samoin pahaa oli ihmisessä asuva paha. Hyveellisyys oli siten ihmisen sisimmässä olevaa samoin kuin pahuuskin. Ulkoa päin tulevat ärsykkeet eivät siis olleet hyvää eivätkä pahaa, vaan stoalaiselle ne olivat yhdentekeviä. Stoalaisen ei kuulunut reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin kuinkaan, sillä ne aiheuttivat vain kärsimystä.

Stoalaisuudessa oli neljä hyvettä ylitse muiden: viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus. Paheita olivat puolestaan: virheet, onnettomuudet ja rikokset. Paheellisuus johtui tietämättömyydestä, siksi filosofian harjoittaminen oli avain tietämättömyyden karkottamiseen. Asiaintiloja tarkastellessa täytyi osata erottaa, onko tehdyn teon takana järki vaiko tunteista kumpuava primitiivinen halu.

Mielenrauhan saavuttaminen oli stoalaista filosofiaa harjoittaneelle tavoite. Nykyään markkinoiden jatkuvassa pommituksessa kyyristelevä kuluttaja voi vain ihaillen katsoa stoalaista filosofia, tyynenä horisonttiin katsovaa jedimestaria, jota kulutusyhteiskunnan pinnallisuus ei tavoita.

yoda

Stoalainen Jedi Mestari

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s