Strateginen johtaminen

strategia

Mitä on strategia?

 

“Strategia on tapa johtaa vahvuuksista käsin niin, etteivät heikkoudet kaataisi koko peliä.” Näillä sanoilla eräs yrittäjä avasi strategian määritelmää. Sanana strategia on vaikea sana. Sitä voidaan käyttää leppoisasti, vaikkapa kotitöiden suunnittelussa, mutta kun puhutaan markkinaosuuksien kasvattamisesta, siihen lisätään Delfoin oraakkelin viisautta. Jotta arvailumme strategian määritelmästä ei jäisi vain yrittäjän polon mielipiteen varaan, kysykäämme: “Mitä on strategia?”

Strategian määrittelyssä lähdetään liikkeelle perinteisesti Sun Tzun teoksesta Sodankäynnin taito. Määrittelyä jatketaan Napoleonin, Von Clausewitzin ynnä muiden sodankäynnin taitajien ajatuksista sotajoukkojen sijoittamisesta taisteluiden voittamiseksi. Strategialla on sodankäynnin oppina pitkä ja rikas historia. Liikkeenjohtoon strategia saapui toisen maailmansodan jälkeen, kun kotiutuneet upseerit rupesivat sovittamaan sotatantereella omaksuttujen menetelmien soveltamista liike-elämään. Strategia alettiin ymmärtämään keinoksi voittamaan suurempia markkinaosuuksia kuin sodassa.

Tieteellisesti strategista johtamista on tutkittu liike-elämän muutosten mukana. Strategian tutkiminen on osa yhteiskunnallista tieteen tekoa, eikä ratkaisevaa argumenttia sotatieteiden soveltamisesta postmodernin ajan liikkeenjohtoon voida varmaksi sanoa. Strategian tutkimusta on kuitenkin osattu perata kolmeen eri lohkoon ja oppien sisältöön.

  • Tiede: Tieteen metodeja käyttäen tutkijat testaavat hypoteeseja sekä falsifioivat uusia teorioita.
  • Oppi: Konsulttien ja asiantuntijoiden näkemyksiä, jotka pohjaavat tieteelliseen tutkimustyöhön, mutta joita piinaa subjektiivisuuden harha.
  • Käytäntö: Käytäntö ei kiistä eikä kumoa kahta edellistä, vaan pyrkii yleistyksien sijaan toimimaan oman organisaation eduksi parhaimman evidenssin tukemana.

Tiede tutkii strategista johtamistapaa samalla lailla kuin pallon putoamista, seuraa vierestä ja kirjaa tuloksia ylös. Tutkijoilla voi olla hypoteesi: “Pienet teot vaativat suuria strategisia uhrauksia…” Sen jälkeen valkotakkiset tutkijat käyskentelevät toimistoissa ja mittailevat kuinka reippaalla tarmolla – organisaation karismaattinen kenraali – herra toimitusjohtaja kyttää vaikkapa lyijykynän lyhyeksi kirjoittamista.

Oppi pyrkii liennyttämään alati objektiivisuuteen pyrkivät tieteen neuroottista tapaa selittää ilmiöitä, ja kertoo oman pehmennetyn versionsa tutkitusta tiedosta. Yksittäisiä teorioita voidaan esittää paradigmana, kun teorioihin haetaan sopivat menestystarinat, mutta tarinoita ryyditetään sukulaisten tai puolituttujen karuilla kokemuksilla bisneselämästä. Subjektiivisuus ei ole aina pahasta, sillä organisaatiot ovat yksittäisiä tarinoita organisaatioiden laajassa kirjossa.

Käytäntö pyrkii sovittamaan tieteellistä tutkimusta organisaation omaan toimintaan, sen tulkkina voidaan käyttää asiaan perehtyneiden osaamista. Mutta käytännön ero kahteen edellä mainittuun on sen yksityiskohtaisuus: “Kuinka me muodostamme strategiamme?”

Strategisen johtamisen tutkiminen on sotaisesta historiastaan huolimatta vasta nuori tieteen ala. Siksi käytännön esimerkkien, konsulttien tarjoamien oppien sekä alati muuttuvan yhteiskunnan vuoksi, teorioiden kirjo on värikäs kuin spektri. Historiallisia koulukuntia strategisen johtamisen alalta ovat.

  • Klassinen: Strategia on syntynyt rationaalisen pähkäilyn tuloksena. Klassinen tapa on johtajavetoinen ja selkeään tavoitteeseen pyrkivä. Tavoitteena on lähes aina voiton maksimointi, markkinaosuksien kuin liikevaihdonkin selkeä kasvattaminen.
  • Evolutionäärinen: Markkinoilla tapahtuvan kilpailun kautta vahvimmat organisaatiot voittavat parhaimman strategiansa turvin. Markkinoiden tehokkuuden vuoksi pitkän aikavälin strategia on liian kankea. Evolutionäärinen koulukunnan mukaan strateginen johtaminen kannattaa suunnata lyhyen ajan kilpailuedun suuntaamiseksi.
  • Systeeminen: Organisaatio on muutoksessa elävä systeemi, kuin elävä organismi, siksi organisaatiolla on kyky uusiutua sen parissa työskentelevien ihmisten johdosta. Strategia on luotava organisaation rakenteen mukaiseksi, joustavaksi ja ihmisten potentiaali sekä verkostot huomioon ottavaksi.
  • Prosessuaalinen: Strategian uudelleen luonti on jatkuvaa. Toimintaympäristön muutoksen vuoksi organisaatio luo strategiansa uudelleen kuin käärme nahkansa. Prosessuaalinen tapa pyrkii uudelleen kohdentamaan prosessit ja siksi epäilee rationaalista suunnittelua kuin Tuomas.

Aikojen saatossa syntyneiden koulukuntien tarjoamat metodit nojaavat kukin edellisen päälle tarjotakseen ketterämmän tavan jäsentää strategiaa organisaation johtamisessa.

 

Kuinka strategia syntyy ja mihin sillä pyritään vaikuttamaan?

 

Strategiaa mietittäessä organisaation suunnan näyttäjäksi, ei pidä sekoittaa strategiaa taktiikkaan tai suunnitelmaan. Suunnitelmalla tarkoitetaan muistilistoja, kaavioita, visioiden hahmottelua, muun muassa kaikenlaisia aikomuksia, kuinka organisaation toimintaa voidaan kehittää. Suunnitteluksi voidaan käsittää kaikki hahmottelu, joka koskee organisaation toimintaa. Taktiikka on tekemisen järkeistämistä, sitä kuinka tuotantoprosessit toimivat tai miten jakelu, markkinointi tai hallinto voisi toimia tehokkaasti. Taktiikan tehtävä on pienentää organisaation toimintaan kohdistuvaa riskiä.

Strategian luomisen prosessissa peruskysymys on: “Ketä olemme, mitä teemme ja missä ympäristössä toimimme?” Tämän pohdinnan ja päähän pinttyneiden ilmaveivien jälkeen, luodun strategian täytyy vastata kysymykseen: “Miten yrityksemme selviytyy kussakin kilpailutilanteessa voittajana?” Taktiikan tehtävänä on voittaa TAISTELUT. Strategian tehtävänä on voittaa SOTA. Strategian luonti on kontekstisidonnainen prosessi. Missään strategian luonnin vaiheessa, organisaation paikkaa, toimialan tilannetta tai globaalia kehitystä ei voi sivuuttaa. Suutarin on hyvä pysyä lestissään.

Strateginen johtaminen on pitkän aikavälin suunnitelmallista toimintaa, jossa organisaation resursseja allokoidaan merkittävästi pitkän tähtäimen suunnitelman mukaisesti. Täytyy muistaa silti, että strategia ei ole laissez-faire henkinen suunnitelma, vaan johtamisen tapa resurssien uudelleen allokoinnissa. Strategian onnistumista mitataan saavutusten kautta, joten strategian toimivuus paljastuu aina jälkijättöisesti. Vaikka strategialla pyritään vastaamaan, mikä on yrityksen bisnes? Vasta strategian onnistuminen paljastaa yrityksen johdolle, mikä oli heidän bisnes.

Mitä siis on strateginen johtaminen? Mitä on strategia?

Se on johtamisen tapa, jossa organisaation resurssit allokoidaan tavoitteiden saavuttamiseksi ja jonka katsanto on kauas tulevaisuuteen kuin Delfoin oraakkelilla. Strategian tehokkuus roikkuu silti hopealangan varassa, alati muuttuvan tulevaisuuden vuoksi.

 

Lähteenä: Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulun johtamisen opinnot.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s