Esittelyssä Euroopan unioni – osa 1.

Toiset sitä rakastavat. Toiset sitä vihaavat. En tarkoita nyt kansantansseja, en perinneruokia, en joululauluja, en liköörikonvehteja, en kesän kuumuutta, enkä kirjoita nyt edes anopista. Tämän kertainen blogiteksti käsittelee Euroopan Unionia. Toisten mielestä se on ryöstänyt kansallisen päätöksenteon, sen sankarit ja identiteetin. Toisille se on tuonut mahdollisuuden osallistua yhteisen Euroopan rakentamiseen.

Käsittelen tämän kirjoitussarja hengen mukaisesti poliittisia organisaatioita kepeän pintapuolisesti, enkä tässäkään kirjoituksessa ala pitämään soinilaista tai halla-aholaista kansanhurmaan asti yltävää paatoksellista tuomionpäivän puhetta. Enkä liioin elä todeksi Alex Stubbin päiväuniakaan. Esittelen Euroopan Unionin toimielimet ja päätöksenteon monisykeröistä viidakkoa.

Mutta aivan aluksi pohjustan tulevia tekstejäni historian kevyellä kertaamisella, jotta ymmärtäisimme, miten integraatio on Euroopassa edennyt.

 

Eu-lippu

Spesifit ohjeet joka kodin sisustuksen valmistamiseen

 

Euroopan Unioni sai virallisen alkunsa vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksen myötä. Unionin toimivaltuuksia lisättiin Amsterdamin sopimuksella vuonna 1999 ja Lissabonin sopimuksella vuonna 2007, jolla pyrittiin vahvistamaan Unionin määräenemmistön päätösten voimaansaattamista sekä parantamaan Euroopan unionin demokraattisuutta ja selkeyttämään unionin päätöksentekoa. Molemmilla sopimuksilla täydennettiin aikaisempia perussopimuksia.

Eurooppalainen yhteistyö alkoi kuitenkin jo toisen maailmansodan runtelemien maiden tylyn ynseästä yhteistyön tarpeesta. Saksa ja Ranska olivat käyneet edeltävän kahdeksankymmenen vuoden aikana (n.1870-1945) kolme tuhoisaa sotaa, joista kaksi viimeistä äityivät aina maailmansodaksi asti. Niinpä oli luontevaa, että etupäässä Saksa ja Ranska aloittaisivat yhteistyön tekemisen. Kaveriksi yhdentymiseen lähtivät myös Italia, Belgia, Luxemburg ja Alankomaat. Nämä kaikki valtiot olivat kärsineet toisen maailmansodan kauhut. Euroopan yhdentyminen (integraatio) oli potkaistu käyntiin.

Euroopan teräs- ja hiiliyhteisö (EHTY) oli ensimmäinen askel taloudellisen ja poliittisen yhteistyön avaamisessa. EHTY astui voimaan vuonna 1952. Vuonna 1957 allekirjoitettiin Rooman sopimus, jonka keskeinen pointsi oli yhteisten sisämarkkinoiden syntyminen. Tästä syntyi ETY eli Euroopan talousyhteisö.

1960 ja 1970-luvuilla Euroopan integraatio syveni ETY-maiden tullien ja Euroopan viimeisten oikeistodiktatuurien väistyttyä. Tanska, Irlanti ja Iso-Britannia liittyvät talousalueeseen 1970-luvulla. Euroopan yhdentymisen kannalta alkaneet vuosikymmenet olivat kylmän sodan kuumimmat vuosikymmenet. Suomen mahdollisuus liittyä ETY:hin oli Kremlin näpeissä sekä Kekkosen neuvottelemien sopimusten takana. Vuonna 1979 Euroopan yhteisön valtioiden asukkaat pystyivät äänestäämään ensimmäistä sille kertaa parlamentin jäsenet, joten myös demokratian kehittyminen otti 1970-luvulla haparoivia edistysaskeliaan.

1980-luvulla muutoksen tuulet puhaltavat. Kreikka, Espanja ja Portugali liittyvät Euroopan talousyhteisöön ja näin myös Euroopan yhteisöön. Neuvostoliitto alkaa menettämään otettaan Euroopasta. Sen näkyvin käänne on Berliinin muurin murtuminen vuonna 1989. Itä- ja Länsi-Saksan välinen raja murretaan ensikertaa 28 vuoteen. Kylmän sodan päätyttyä Euroopan integraatio on hypähdellyt eteenpäin aimo harppauksin. 1990-luvulla syntyi Euroopan unionin kolmen peruspilariin nojannut rakenne, joka käsitti: Euroopan yhteisön, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja yhteistyön oikeus- ja sisäasioissa.

Tähän päivään tultaessa Euroopan unioniin kuuluu 28 maata, joista Iso-Britannia on tekemässä näyttävää lähtöään. EU:n sisämarkkinat ovat maailman suurimmat heti perässä hiihtävän Yhdysvaltojen edellä. Silti EU:lle ei ole kehittynyt painonsa veroista ulko- tai talouspoliittista ääntä. EU:n yhtenäistymisen suuri este on sen tarve tunnustaa kansallisvaltioiden olemassaolo. Tämä on perin ymmärrettävää, sillä Euroopassa kansallisvaltioiden ajatus on syvään jämähtänyt kuin ikirouta.

Euroopan kehittyminen liittovaltioksi on sitä toivovien kaukainen haave. Toisin kuin Yhdysvalloissa Euroopan valtioilla on kullakin oma pitkä historiansa. Kansallistunnetta on ajettu piippuun lipuin ja lauluin jo vuosisatain ajan. Yhteistyötä tietenkin tarvitaan, mutta jokaisen valtion tunnustaessa omaa paremmuuttaan myös tasavertainen liittolaisuus on kuin kesäyön toive. Yhdysvallat perustettiin neitseelliselle mantereelle, jonka asukkaana oli vain alkuperäiskansa. Euroopan unioni on perustettu useita sotia kokeneen, eri kulttuureja nähneen, vuosisataisten hegemonioiden ja historialtaan rikkaimman mantereen päälle.

Siinä on omat haasteensa.

 

 

Seuraava osa —>

(Euroopan historian avaaminen tulee käsittämään Project X:n kokonaisuudesta Voudin osan.)

 

Lähteet:

Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen WWW-sivu

Euroopan unionin historian WWW-sivu

Lissabonin sopimus WWW-sivu

Maastrichtin sopimuksen ja Amsterdamin sopimuksen WWW-sivu

3 thoughts on “Esittelyssä Euroopan unioni – osa 1.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s