Eläinoikeuksien filosofiat

eläinoikeudet

“…missä Pupu on ystävämme…”

Eläimiä koskevan etiikan filosofinen pohdiskelu voi tuntua turhalta. Jos tapamme hahmottaa maailmaa on kuin isiltämme opittua, voi uusien näkökantojen omaksuminen olla vaikeaa kuin mestaristason sudokut. Etiikka ja moraali rinnastuvat usein kansakielessä toistensa synonyymeiksi. Moraalisesti tehty teko on kuitenkin helpompi omaksua kuin eettinen verrokkinsa. Naapurustojen moraalinvartijat luultavammin helpottavat tätä omaksumista.

Etiikalla viitataan yleensä henkilön ajatteluun tai luonteeseen liittyvää toimintaa. Moraali seuraa etiikkaa tekojen tasolla. Teon tekeminen on moraalitonta, mikäli sen eettinen perustakaan ei ollut kestävällä pohjalla. Kun tarkastellaan teorioita, jotka käsittelevät eläimiin kohdistuvaa eettisyyttä, tällöin tarkastelua helpottaa, kun odotamme teorioiden olevan myös moraalisesti oikeutettuja.

Ihmisestä voi olla tahditonta rinnastaa eläinten oikeuksien puolesta taisteleminen naisten tasa-arvo kysymyksiin tai orjien vapauttamiseen. Ihminen tunnustaa eläimellisyytensä mieluummin pitkin hampain kuin nöyrtyvin katsein. Kyky järjellisyyteen ja rationaalisuuteen on leimannut ihmisen ylimielistä suhtautumista muihin eläimiin. Petoeläimen tinkimätön tarve taistella reviiristään kaupanteon sijaan, on ollut ihmiselle syy tarttua aseeseen. Tässä tekstissä jatkan tuota ylimielisyyttä, käsittelen ihmisiä ja eläimiä toisistaan erillisinä.

Erilaisia teorioita eläinten oikeuksien eettiseen katsantoon ovat muun muassa. Rationaalisuuteen vetoaminen, jossa oikeudenmukaisuus on ansaittava. Ihmisen kyky järkeillä, tehdä päätöksiä, luoda näyttäviä maalauksia tai vaikuttavia sinfonioita on olevinaan korkeampaan valta-asemaan oikeuttava ominaisuus. Eläimet eivät samanlaisiin tekoihin kykene, siksi ihmisellä on isännän ote luomakunnasta. Ongelmana on vaan, ettei kaikki ihmisetkään täyttäisi heille asetettuja saappaita.

Preferenssiutilitarismi on utilitaristinen lähestymistapa, jossa teon moraalinen kestävyys punnitaan teon hyötyjen tähden. Moraalinen oikeutus teoille katsotaan siis, millainen oli teon seuraus. Eläinten oikeudet eivät ole itsenäisiä päämääriä, vaan oheistuotteena syntyvä sivutuote. Eläinten oikeudenmukainen kohtelu toteutuisi, jos oikeudenmukaisen kohtelun vuoksi kokonaishyöty kasvaisi. Utilitarismin ongelmana on kalkyloida tekojen seuraukset. Tehty teko voi olla moraalisesti kestävä, vaikka vielä parempaakin olisi voinut olla.

Eläinten oikeudet ja velvollisuudet vetoaa kategoriseen imperatiiviin. Oikeuksien moraalinen vastinpari on velvollisuudet. Jos eläimillä on oikeus tulla oikeudenmukaisesti kohdelluksi, niin ihmisillä on velvollisuus pitää tuosta oikeudesta kiinni. Velvollisuusetiikan näkökulmasta tekojen moraalinen oikeutus liittyy siis moraalitoimijan velvollisuuksiin. Immanuel Kantin moraalifilosofia koski kuitenkin vain muita moraalisia toimijoita, eli ihmisiä. Ihmisillä on velvollisuuksia eläimiä kohtaa, sillä kivun ja tuskan tuottaminen on moraalitonta julmuutta, johon moraalisesti tukeva ihminen ei taivu. Suorat ja epäsuorat oikeudet jakavat moraaliset toimijat ja moraaliset vastaanottajat omiin lohkoihin. Ihminen, joka kykenee reflektoimaan tekemisiään, kuuluu moraalisiin toimijoihin. Eläimillä ei ole samanlaista itsereflektion kykyä, joten sitä ei voi odottaakaan.

Jos myönnämme, että eläimillä on oikeuksia, niin ihmisillä on suoraan velvollisuuksia noudattaa noita oikeuksia. Kyky kokemukseen tekee eläimistä subjekteja. Subjekteille voimme katsoa kuuluuvan oikeuksia. Eläimelle oikeus elämään olisi näin verrokki ihmisen vastaavalle. Elämällä on sisäsyntyinen arvo. Jos eläinten elämän arvo on yhtäläinen omiemme kanssa, täytyy ihmisen kunnioittaa tuota arvoa ja olla riistämättä eläimelle korvaamattoman arvokasta elämää. Tietysti itseään saa puolustaa, sillä oma nahkahan se on lähin.

Antiikin Kreikan filosofi Porfyrios esitti näkemyksen siitä, että eläimiin ulotettava oikeudenmukaisuus ei riipu rationaalisuudesta. Hänen näkemyksensä eläinten elämän loukkaamattomuuteen nojasi toisen omaisuuden koskemattomuuteen. Jos elämä on arvokkainta mitä voi omistaa, sen riistäminen on vastoin koskemattomuuden oikeudellisuutta. Elämän riistäminen on väärin ja kuin varastamista – elämä on ulkoista omaisuutta suurempi hyvä.

kissanpentu

Lähteenä:

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kurssi – Maailman tila

Etiikka ja moraali

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s