Kriisi

Kriisit

Kriisin historiaa

Median otsikot kirkuvat päivä toisensa perään erilaisten kriisien tähden. Finanssikriisi, hallituskriisi tai pakolaiskriisi ovat puheenaiheita, joista neuvotellaan huoltoasemien kahvipöytiä myöten. Moni tavallinen sanaharkka tai julkisuuteen kumpuava riidanpoikanen tulkitaan kepeämielisesti heti kriisiksi. Se on ymmärrettävää, sillä sanalla ”kriisi” on yksityisyyteenkin asti lemuava häpeän, kauhun kuin pelonkin haju. Aviokriisi on puolelle naimisissa olevista valitettavan tuttu kuin puolison paras kaveri.

Sanan ”kriisi” etymologia juontuu kuin niin monessa muussakin laajaa ilmiötä kuvaavan sanan tapauksessa antiikin kreikkaan. ”Krisis” tarkoitti: erotusta, ratkaisua, päätöstä, valintaa, arviointia tai tuomiota. Antiikin Kreikassa kriisi-termiä käytettiin paljolti aikansa tuomi-istuinten päätöksen kuvauksissa. Oikeudenkäynti alkoi viranomaisen alustavalla lausunnolla ”anakrisis”, äänestyspäätöksen vaihtoehtoja kuvasi ”prokrisis”, joka tarkoitti puolesta tai ”konkrisis”, joka tarkoitti vastaan. Antiikin ihmisille ”kriisi” ei ollut vain asia, joka tapahtui, vaan sen eteen oli pitänyt tietoisesti ponnistella.

Lääketieteessä ”kriisi” ymmärrettiin, jonkin sairaudentilan käännekohtana, joko huonompaan tahi parempaan. Potilaan sairauden kuvauksessa voidaankin todeta esim. seitsemäntenä päivänä tapahtuneen kriisin. Tämä ei tarkoita paniikkikohtauksia saati apatiaa, vaan vaikkapa ripulista paranemista. Ennen 1700-lukua yhteiskuntafilosofiassa ei puhuta termin termilläkään ”kriisistä”. Se oli yksinomaan lääketieteen käytössä. 1700-luvulla sana ”kriisi” kuitenkin yleistyi myös yhteiskuntatieteissä. Lääketieteen tavoin sillä kuvattiin yhteiskunnallista käännekohtaa. Seuraavalla vuosisadalla ”kriisi” sai nykyistä tarkoittavan muotonsa. Se kuvasi asioiden muuttumista, mutta huonompaan suuntaan.

Kriisistä kriisiin

  • Talouskriisi: Joko valtion, talousalueen tai globaali taloudellinen laskusuhdanne.
  • Pakolaiskriisi: Vuoden 2015 Eurooppaa kohdannut tilanne, jossa sadat tuhannet pakolaiset etsivät Euroopasta turvapaikkaa.
  • Ilmastokriisi: Ihmisten elintasosta syntynyt ilmaston lämpenemiseen johtanut tila, jossa luonnonmonimuotoisuus on uhattuna sekä luonnonmullistukset voimistuvat.
  • Ruokakriisi: Kehitysmaiden ruuan alituotanto sekä länsimainen ruuan ylituotanto.
  • Epidemiat ja pandemia: Tartuntatautien aiheuttamat kuolemat sekä muut terveyshaitat.

Jotta ”kriisi” voi olla poliittinen kriisi, sen täytyy tulla ensin politisoiduksi. Tämä tarkoittaa, jonkin ilmiön muuttumista julkisen keskustelun ja kiistelyn kohteeksi. Vakavassa tapauksessa voidaan puhua valtion tai sen poliittisen järjestelmän olemassa olosta. Kepeämmässä tapauksessa riittää iltapäivälehtien stondiksen kovettama klikkien himo. Johanna Tukiainen tietämättään erotti Ilkka Kanervan ulkoministerin tehtävistä vuonna 2008. Media tarttui sinänsä harmittomaan asiaan ja julkisuusrummutus johti ulkoministerin vaihtoon.

Kaikki iltapäivälehtien kriisillä mainostamat väännöt eivät ole kuitenkaan kriisejä. Kun vakavoidumme sanan ”kriisi” ääressä, näemme historiassa aikoja, jolloin yhteiskunnat ovat olleet totisessa kriisissä. Toinen maailmansota lienee äärimmäisin esimerkki, mitä kriisillä voidaan ymmärtää.

  • Vallankaappaus: On usein eliitin oma projekti. Yksinkertaistaen nykyinen valta vaihdetaan uuteen. Kansa pysyy vallankaappauksissa passiivisena, eikä valtiollisia perussäännöksiä lähdetä muuttamaan, esimerkiksi perustuslakia. Sotilasvallankaappaukset ovat tyypillinen esimerkki, kuten Chile.
  • Vallankumous: Kansa tai osa kansasta on aktiivinen. Nykyinen hallinto vaihdetaan uuteen, omaisuutta voidaan uudelleen järjestää sekä valtion perussäännöksiä kirjoittaa uuteen muotoon. Venäjällä tapahtunut ”lokakuun vallankumous” on klassinen esimerkki, missä valtio laitetaan kerralla remonttiin.
  • Valtiosääntökriisi: Ei ole terminä yhtä tunnettu kuin kaksi edellistä, mutta on tila, jossa vallan kolmijako on sekaisin. Lainsäädäntö- tuomio- ja toimeenpanovalta ovat sekaisin toisissaan, tästä epäoikeudenmukaisesta tilasta syntyy poliittisia jännitteitä, jotka voivat johtaa kapinalliseen toimintaan.
  • Sota: Poliittisista kriiseistä kaikkein julmin ja pahamaineisin. Klassinen sodan kuvaus on valtioiden asevoimien välinen selkkaus. Armeijat kokoontuvat sovittuun paikkaan sovittuun aikaan ja sotivat kuin sääntöjen ohjaamana. Sittemmin sota on ollut totaalista sotaa, missä siviilit ovat olleet samassa vaarassa kuin sotilaat. Ensimmäisessä maailman sodassa 1/9:stä kuolleesta oli siviili, vietnaminsodassa suhdeluku oli kääntynyt jo sotilaiden eduksi. Pahimmillaan sota johtaa yhteiskuntien lähes täydelliseen tuhoon.

Kiinalainen viisaus väittää ”kriisiä” uudeksi mahdollisuudeksi. Tällöin ohitetaan kärsimys, kurjuus ja kuolema kuin olankohautuksella. Kriisit ovat aina vakava asia ja niiden kääntäminen mahdollisuuksiksi on usein jälkijättöinen tapa selittää asiolla oleen merkityksensä. Kriisit kuitenkin kuuluvat ihmisten elämään muodossa tai toisessa. Yhteiskunnat kehittyvät kriisien myötä, mutta tarvitseeko tuota kärsimyksen hintaa aina maksaa matkalla kohti parempaa? Toinen maailmansota maksoi 50 miljoonan ihmisen hengen. Onko sotaa seurannut pitkä rauhantila, demokratian lujittuminen sekä elintason nousu olleet kaikkien sodassa kuolleiden ihmisten arvoinen?

Lähteenä:

Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kurssi Maailman tila

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s