Turvallistamispuheista päreiksi

Puhetta turvallisuudesta

 

Turvallisuuden tunne on ihmisen perustarpeita. Kun turvallisuutta uhataan tai sen tunteeseen tulee särö, ihmiset ovat valmiita toimimaan turvallisuuden palauttamiseksi. Poliitikot ovat tämän aina ymmärtäneet. Vahvistamalla viholliskuvaa voidaan vahvistaa myös turvallisuutta korostavaa politiikkaa. Pelko on voimakas työkalu. Ihmisten tunteita manipuloimalla voi vallanpitäjä saada kansan taaksensa, nostaa kansat hurmokseen ja ajattaa ne kohti tuhoaan. Ensimmäiseen maailmansotaan lähteneet sotilaat marssivat rintamalle voitonriemu rinnassaan.

Turvallistamispuheella tarkoitetaan julkista puhetta turvallisuuden kohentamiseksi. Tämä voi olla lisämäärärahojen toivomista poliisille tai puolustusmäärärahojen korottamista. Tällöin puhutaan yleisen turvallisuuden kohottamisesta ja sitä takaamassa ovat ne, joille rahaa ollaan toivomassa. Turvallisuuspuhetta voidaan käyttää myös vihollisen nimeämiseen. Yhdysvallat sai tilaisuutensa hyökätä Afganistaniin ja myöhemmin Irakiin kansainvälisen turvallisuuden vuoksi. Kansallinen turvallisuus onkin valtioiden johdon keino nostaa turvallisuusvalmiutta. Näin toimivat myös presidentit Kyösti Kallio ja Risto Ryti talvi- ja jatkosotien aikana.

Puhetekoteoria tarttuu turvallistamispuheeseen. Se perkaa sanoja toisistaan erilleen ja huomaa, etteivät sanat ole vain julkilausuttuja äännähdyksiä, vaan niiden taustalla häärii merkitys. Sanoilla voidaan tehdä tekoja. Niillä voidaan muun muassa uhata, luvata ja kiristää. Puhetekoja voidaan jakaa kahteen eri luokkaan:

  • Illokutionaarisiin: ovat puheakteja, joissa sanojen merkitys toteutuu niiden lausumisen myötä, esimerkiksi lupaaminen tai uhkaaminen.
  • Perlokutionaarisiin: ovat puheakteja, joiden teho perustuu vastaanottajaan vaikuttamiseen. Esimerkiksi uhkaaminen, mutta niin että uhkauksella on vastaan ottajaan merkitystä.

Turvallistamispuhe syntyy silloin, kun jostain asiasta tai ilmiöstä tehdään turvallisuutta koskeva kysymys. Asiakysymykset eivät nouse itsestään turvallisuusuhkaksi. Ne täytyy erikseen nostaa turvallisuutta koskevaksi asiaksi. Esimerkiksi Pohjois-Korean ydinaseohjelma ei ole turvallisuuskysymys, ennen kuin siitä tiedotetaan siihen sävyyn. Avaruusolentojen hyökkääminen maapallolle ei ole turvallisuuskysymys, vaikka siitä ilmoitettaisiinkin turvallisuutta uhkaavaan sävyyn. Tämä on pitkälti illokutionaarisen ja perlokutionaarisen viestinnän ero. Kansan kyky omaksua uhat, on onnistuneen turvallisuuspuheen perusta.

 

Pelkkää puhetta vai myös tekoja?

 

Turvallisuuspuhe on puheenpartta, jossa määritellään uhka ja vihollinen. Se on poliittista puhetta, mikä on usein vain asiantuntijoiden erityisosaamista. Tällöin turvallisuuspuhe tyrkkää demokratian syrjään ja jatkaa viisaimpiensa vetämänä. Turvallisuuden lisääminen toiselle voi olla vapauden rajoittamista toiselle. Tietyn ihmisryhmän leimaaminen turvallisuusuhkaksi, heikentää heidän asemaansa niiden kustannuksella, joille taataan tällä rajoittamisella turvalliset olot.

Esimerkkinä Yhdysvalloissa käyttöön otettu matkustuskielto islamilaisista valtioista. Tämä Donald Trumpin ajaman politiikan vuoksi, islamilaisista maista Yhdysvaltoihin lentäneet olivat eri asemassa kuin muiden maiden kansalaiset. Kansallinen turvallisuus on turvallisuuspuheen lempiteema. Jokainen valtio harjoittaa sitä omien etujensa mukaisesti. Kansallisen turvallisuuden turvin on voitu rajoittaa sananvapautta, salamurhailla oletettuja vihollisia, aloitella sotia ja salailla hallinnon tekemiä kähmellyksiä.

Turvallisuuspuhe on poliittisesti hedelmällistä, sillä turvallisuuden takaaminen vaati aktiivisia tekoja. Tällöin sotaponnistukset ovat helposti perusteltavissa kuin kauppareissu. Paradoksaalisesti turvallisuuspuhe luo myös omat uhkansa. Ilman leimallisia uhkakuvia tai turvallisuutta vaarantavia vihollisia, myöskin panostukset turvallisuuden eteen ovat olleet turhia. Ihmisten vapaus toteutuu turvallisessa ympäristössä ja turvallinen maailma vaatii vihollisensa, joiden vuoksi varustautua.

Turvallisuuden kyseenalaistaminen tai turvallisuuden vakuuttelu, ovat molemmat poliittisia valintoja. Puheiden tyyli voi olla korostetun huolellista, tai rakkikoiran huutelua. Tapa viestittää yleisölleen on myös poliittinen valinta. Turvallisuuspuhe on aina poliittista puhetta. Sen kautta pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin. Turvallisuuspuhe on politiikan työkalu. Sen rooli on korostunut viestintävälineiden kehityksen myötä. Nykyään on helppoa kuulla päämiehemme huokailu kiristyneen turvallisuustilanteen vuoksi.

 

Lähteenä:

Turvallisuuspuhetta koskeva artikkeli

Jyväsylän yliopiston Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kurssi Maailman tila

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s