Maailmanpolitiikan muutoksen suunta

map-of-the-world-2401458_1280

Sinivalkoinen maailma… (Image by Yuri_B on Pixabay)

Yhä Yhdysvaltalainen maailma

 

Me elämme tänäkin päivä saman veroisessa murroksessa kuin maailman asukkaat aikaiseminkin. G.W.F. Hegelin historian tulkinnan mukaan kehitys historiassa tapahtuu dialektisen prosessin tuloksena. Pintojen alla kytevät kuplat pulpahtelevat aika ajoin esille. Ne hetkauttavat maailmanratasta suuntaansa, jonka tuloksena uusi edistys saa alkunsa. Maailmanpolitiikan kehittymistä voisi verrata mannerlaattojen liikkumiseen. Pitkään kumuloituneet voimat nytkäyttävät mannerlaattoja liikkeelle geologisten voimien turvin. Ensimmäinen maailmansota voidaan jälkijättöisesti tulkita kansakuntien keskuudessa syntyneiden kumuloituneiden tunteiden purkaukseksi. Onneksi nykyään pelataan jääkiekkoa.

Yhdysvallat on tämän ajan maailmanpolitiikan johtaja. Yhdysvallat saavutti maailmapolitiikan johtoasemansa Neuvostoliiton sorruttua ja kylmän sodan päätyttyä. Se yritti yhden sukupolven ajan levittää liberaalia demokratiaa ja vapaata markkinataloutta maailman kolkkiin, siinä koskaan onnistumatta. Yhdysvallat on nyt uuden aikakauden kynnyksellä. Presidentiksi valittu Donald Trump on herättänyt räväkällä esiintymisellään kysymysmerkkejä Yhdysvaltojen tulevan politiikan suunnasta.

Maailmanpolitiikan painopiste on siirtymässä lännestä itään. Yhdysvallat on irrottautumassa yhteistyöstään ja sopimuksistaan. Sen presidentti on rakennuttamassa muuria maansa rajalle, ja kieltää matkustuskiellon turvin tiettyjen maiden kansalaisten maahantulon. Yhdysvallat on jättämässä kovasti ajamansa liberaalin markkinatalouden levittämisen muiden valtioiden tehtäväksi. On jopa puhuttu ”Trumpin aikakaudesta” tai ”Trump-doktriinistä”. Trumpin tyylille on tyypillistä: suurieleisyys, yliampuvat kommentit, Twitter julkaisut, virkamiesten erottamiset kuin nimittämiset ja valehtelu. Valehteluun on jo totuttu, sillä hänen presidenttiytensä alussa valheiden määrää viitsittiin jopa laskea, mutta ei enää.

”Make America great again.” Slogan täytyy kuitenkin ottaa todesta, sillä politiikassaan Trump on ottanut koko laidan eri keinoja lunastaakseen vaalilupauksensa. Ennen Trumpia Yhdysvallat pyrki levittämään liberaalia aatetta maailman konservatiivisimpiakin kolkkia myöten, mutta Trumpin myötä Yhdysvallat on ruvennut hakemaan ulkopolitiikassa voittoja, joissa ihmisoikeudet ja demokratia ovat vaihtokaupan roolissa. Trump pyrkii palauttamaan Yhdysvaltojen mahtiaseman eristäytymällä ja irtisanoutumalla yhteistyöstä muiden länsimaisten instituutioiden kanssa. Tästä esimerkkejä on kauppasuhteiden romuttaminen ja ilmastosopimuksesta irtautuminen.

 

Euroopan hajoava akseli – Kiina sen ohi asteli

 

Euroopan unionia verrataan monesti Yhdysvaltoihin. Ajatellaan, että Euroopan unionin jäsenmaat ovat kuin Yhdysvaltojen osavaltiot, itsenäisiä mutta tilivelvollisia toimistaan pääorganisaatiolle. Näin ei tietenkään ole. EU-lainsäädäntö kävelee jäsenvaltioiden oman lainsäädännön yli mutta eurooppalaisten valtioiden kielellinen, kulttuurillinen ja poliittinen eroavaisuus tekee vertailun hedelmättömäksi. Euroopan Unioni on hajaantunut ja integraatiokehitys on kääntynyt toiseen suuntaan. Kansallinen ääni alkaa kaikumaan kansallisvaltioiden keskuudesta yhä kovempaa.

Venäjä ei ole Neuvostoliiton veroinen maailmapolitiikan peluri, eikä ole saavuttamassa samaa supervallan asemaa kuin kylmänsodan aikana. Sen sijaan Venäjä heikkenee. Venäjän presidentti Vladimir Putin on esittämässä kansalle elin olojen paranemista ja taloudellista kasvua. Venäjän historiassa johtajan lepsuilu on johtanut levottomuuksiin tai vallanvaihtoon. Se kuinka Venäjän sisäpoliittinen tilanne kehittyy jää tietenkin nähtäväksi.

Kiina jatkaa toki vielä kasvuaan, mutta voi olla aiheellista kysyä, kuinka kauan? Kiinan talous on velkaantunut ja sen asukkaita kontrolloidaan säännöin ja sensuurein. Pitkään jatkuneen räjähdysmäisen talouskasvun taittuminen rauhallisempaan suuntaan tuskin yllättää ketään. Jos Kiinan talous romahtaisi, eikä valtionjohto kykenisi pitämään huolta kansalaisistaan, kuinka kansa siihen reagoisi? Länsimaalaisissa valtioissa talous on sakannut tai romahtanut jo useaan otteeseen, mutta silti niistä on suuremmitta vaurioitta selvitty uudelle kasvu-uralle. 1930-luvun lamaa perustellaan yhdeksi syyksi toiselle maailmansodalle, mutta toisen maailmansodan takana oli myös useampia tekijöitä, Versailesin häpeärauha, Saksan hyperinflaatio ja fasismin nousu. Kiina on pärjännyt hyvin länsimaisin keinoin, mutta kykeneekö se hoitamaan kriisinsä millä keinoin?

Maailmanpolitiikan painopisteet ovat siirtymässä Yhdysvalta-vetoisesta yksinapaisesta maailmasta kohti moninapaisempaa maailmaa. Kiina jatkaa kasvuaan huolimatta edellä mainituin uhkakuvin. Vaikka Venäjä ei kisaa kärkisijasta maailmanpolitiikassa, on se yhä suurvalta, joka muistuttaa vähintäänkin Euroopalle omasta voimastaan. Eurooppa taantuu sisäisten ristiriitojen vuoksi vain muistoksi loistavasta menneisyydestään. Eikä Eurooppa ole koskaan ollut mantereena voimakas mahti maailmanpolitiikassa, vaan sen yksittäiset maat ovat olleet sitä vuorollaan aina toiseen maailmansotaan asti.

 

Lähteenä:

Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kurssi – Maailmanpolitiikka

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s