Yhdysvallat: maailmanpoliisista portsariksi

vapaudenpatsas

Vapauden ystävä Yhdysvallat (Image by ThePixelman on Pixabay)

 

Britannian entinen siirtomaa Yhdysvallat, joka itsenäistyi isäntänsä otteesta jo 1776 on ollut maailman johtavin valtio toisen maailmansodan jälkeen. Kylmänsodan aikana sen voimaa haastoi Neuvostoliitto, joka pitkin kärkipaikkaa hetken aikaa toisen maailman sodan päättymisen jälkeen. Yhdysvallat voitti varustelukilpailuksi äityneen kylmänsodan ja on sen jälkeen toiminut kuin kyläpoliisi – pitänyt mielensä mukaista järjestystä maailmassa.

Yhdysvaltojen presidentti on ollut kylmänsodan päättymisestä lähtien käytännössä koko maailman presidentti. Jos tarkastelemme millaista ulkopolitiikka Yhdysvaltain presidentit ovat harjoittaneet ennen Donald Trumpin virkakautta, nii voimme huomata, ettei Trumpin tavoitteet ole välttämättä niin poikkeavia kuin mediasta saatu kuva voisi olettaa. En lähde arvailemaan ”valeuutisia” tai Trump-vastaisuutta, mutta kovasti mediahuomiota hän on presidenttinä saanut.

 

Monroen oppi ja isolationismi

 

Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan on vaikuttanut pitkään niin kutsuttu Monroen oppi. James Monroe oli Yhdysvaltojen viides presidentti, jonka nimeään kantava doktriini perustuu isolationismiin eli eristäytymiseen. Siinä kantavana ajatuksena oli estää eurooppalaisten suurvaltojen uusien siirtokuntien perustaminen uudelle mantereelle. Yhdysvallat pitäisi huolta läntisestä pallon puoliskosta, eikä antaisi eurooppalaisten voimien enää vaikuttaa. Ennen toista maailmasotaa Yhdysvaltojen ulkopolitiikka oli pitkälti isolationistista. Ensimmäisessä maailman sodassa Yhdysvallat oli mukana sen loppukahinoissa ja presidentti Woodrow Wilsonin toimesta aikaan saatu Kansainliitto oli poikkeus tähän ajan jaksoon. Yhdysvallat ei koskaan ottanut todesta Kansainliiton tekemisiä, eikä sillä ollut siksi harteita maailmanpolitiikan pelurina. Toinen maailmasota muutti maailman moninapaisesta kaksinapaiseksi, jossa maailman suurvaltoina olivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat toimi aktiivisesti ulkopolitiikassaan. Kansainliitto vaihtui Yhdistyneisiin kansakuntiin, jonka päämaja sijoitettiin Yhdysvaltoihin, lisäksi Yhdysvallat pyrki estämään kommunismin leviämisen Neuvostoliiton etupiiriä edemmäs. Yhdysvallat myönsi Marshall-avun turvin edullisia lainoja ja tukia toisen maailmansodan jälleen rakentamiseen. Poliittinen tukeminen tai vastustaminen aina sotaa myöten oli Yhdysvaltojen keinoja toimia aggressiivisesti maailmanpolitiikassa. Kylmäsota loppui Neuvostoliiton hampaattomuuteen vastata jatkuvaan varustelukilpaan Yhdysvaltoja vastaan, sillä tämä oli valmis menemään, vaikka kuuhun asti kammetakseen vihollisensa kylmänsodan molskilta.

 

Maailmanpoliisi U.S.A.

 

Kylmän sodan päätyttyä Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa hallitsi liberaali internationalismi. Sen tavoitteena oli demokratian levittäminen maailman reunamia myöten. Yhdysvallat oli valmis vaikka aseellisesti viemään rauhaa ja rakkautta hirmuhallitsijoiden valtakuntiin. Thomas Hobbesin Leviathan-teoria kuvaa tilaa, jossa ihmiset ovat kukin on omillaan, anarkia ja väkivalta rehottaa. Luonnontilan anarkia väistyy, kun ihmiset valitsevat keskuudestaan johtajansa. Johtaja alkaa pitämään järjestystä väkivallan voimin. Yhdysvallat on toiminut Leviathanin mukaisena järjestystä ylläpitävänä maailmanpolitiikan portsarina.

George W. Bushin virkakaudella liberaalin ilosanoman vieminen loppui syyskuun 11. päivän myötä. Demokratian pakkovieminen sai puheiden tasolla uuden muodon. Terrorismin vastainen sota kävi hyvästä syystä hyökätä Afganistaniin ja myöhemmin Irakiin uuden demokratisoitumisen toivossa. Irakin sotaa perusteltiin Saddam Husseinin joukkotuhoaseilla. Vaikka niitä ei löytynyt, se ei estänyt Yhdysvaltoja näyttämästä voimiaan. Barack Obaman virkakaudella puheiden sävy terrorismin vastaisessa sodassa vaihtui takaisin liberaalisen internationalismin mukaiseksi. Paradoksaalisesti terrorismin vastainen sota synnytti uuden terroristi järjestön, joka kykenee organisoimaan ja radikalisoimaan yksittäisiä tekijöitä terroritekoihin ympäri maailman.

Donald Trump on kuohutanut Twitterin värikkäillä viesteillään kuin muillakin lausunnoillaan reippaasti palstatilaa omalle politiikalleen. Trump kriitikot maalailevat jo maailmanlopun kuvia Yhdysvaltojen nykyisen presidentin politiikasta, mutta kuinka poikkeavaa linjaa Trump on ulkopolitiikassaan pitänyt. Trumpin tapa toteuttaa ulkopolitiikkaansa on uus isolationistista ja realismin mukaista. Realismissa monikansalliset organisaatiot jäävät sivuun valtiokeskeisemmän johtamistavan edeltä. Trump on jättänyt monikansalliset organisaatiot sivurooliin jäädyttämällä kauppasopimuksia tai irtisanoutumalla Pariisin ilmastosopimuksesta. Hänen tapansa hoitaa ulkopolitiikkaansa on kuin ”diilien” tekoa muiden valtiojohtajien kesken. Tällöin hän tekee sopimuksensa Yhdysvaltoja edustaen ei koko Yhdysvaltojen koalitiota edustaen.

 

Lähteinä:

Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kurssi – Maailmanpolitiikka

Artikkeli: John J. Mearsheimer, “Imperial by Design,” The National Interest, No. 111 (January/February 2010), pp. 16-34

Artikkeli: Contextualizing the “Trump Doctrine”: Realism, Transactionalism and the Civilizational Agenda

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s