Hegemonia

poseidon

Poseidon merien hegemonia… (Image by intographics on Pixabay)

 

Feodaaliherra Hegemonia

 

Mikä määrittää sen mistä saa puhua? Se joka johtaa puhetta. Hegemonia tarkoittaa poliittista hallitsemista sekä kulttuurista ylivaltaa. Se maa, joka on maailman hegemonia, hallitsee vuorollaan maailmanpolitiikkaa. Hegemonialla on aina myös vastustajansa. Maailman politiikassa on useampi maa, joka haluaa lisätä valtaansa tai elintilaansa eli lebensraumia.  Maailmassa on viimeisen kolmen vuosisadan ajan ollut englanninkielinen hegemonia vallassaan. Ei liene yllätys, että populaarikulttuurin tunnetuimmat teokset tehdään englannin kielellä.

Maailmanpolitiikassa on nokkimisjärjestys, jota voidaan kutsua hallintorakenteeksi. Se kostuu hegemoniasta, sen vasalleista kuin hegemonian vastustajasta ja sen liittolaisista. Maailman hallintorakenne on feodaalijärjestelmän mukainen. Feodaalijärjestelmä oli keskiaikainen hallintorakenne, missä ylintä valtaa piti kuningas, joka oli jakanut maa-alueillensa paikalliset ruhtinaat. Ruhtinaat olivat tilivelvollisia kuningasta kohtaa, joka piti näitä aisoissa suuremman armeijansa turvin.

Nykyään maailman kuningas on Yhdysvallat. Se on tämän ajan hegemonia. Sen suurvasalleja ovat Iso-Britannia, Kanada, Japani, Saksa, Ranska, Etelä-Korea ja Australia sekä myös monikansalliset organisaatiot kuten Yhdistyneet Kansakunnat, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto.

Yhdysvallat on monikansallisten instituutioidensa merkittävin jäsen, ja edellä mainitut valtiot ovat sen tärkeimpiä liittolaisia. Yhdysvallat ei ole kuitenkaankaan yksinvaltiaan tavoin maailmanpolitiikkaa saneleva despootti. Aina asiat eivät mene Yhdysvaltojen mielen mukaan, esimerkiksi Irakin sota, jota YK ei hyväksynyt, eikä Yhdysvaltojen liittolaisista mukaan lähtenyt kuin Iso-Britannia.

 

Hegemonia ja sen vihollinen

 

Maailmanpolitiikan hallintorakenteesta voi päätellä, että valtiot eivät ole yksin omissa maailmoissaan vaan kytköksissä kukin toistensa kanssa omien intressiensä mukaisesti. Liittolaissuhteet ja liittoumat muodostavat valtioiden välille erilaisia allianssirakenteita. Hegemonia vetää puoleensa liittolaisiksi pyrkiviä kuin katiska. Valtio voi olla hegemonian liittolainen tai vihollinen.

Hegemonia vaikuttaa liittolaisen politiikkaan omalla voimallaan. Liittolaisen on toteutettava omaa politiikkaansa ottamalla huomioon hegemonian intressit. Hegemonialle vihollinen ei välttämättä ole aseellinen uhka, vaan arkisemmat toimet, kuten kauppasaarto tai boikotointi on hegemonian ja sen liittolaisten keino heikentää vihollisen rooliin asettunutta valtiota. Vihollisvaltiot ovat yleensä hegemoniaa vastaan käyvän valtion liittolaisia.

Valtio voi harjoittaa myös puolueettomuutta, eli olla olevinaan kumartamatta kumpaankaan suuntaan – toisesta kuitenkin vuorollaan myönnytyksiä hakien. Tämä positio on ollut Suomen ulkopolitiikassa pitkä perinne. Toisen maailmansodan jälkeen vakiintui Paasikivi-Kekkosen linja, jonka ulkopoliittinen dogmi oli puolueettomuuden todistaminen. Suomi oli myötämielinen Neuvostoliiton politiikalle, jotta saisi myönnytyksinä länsimaisia integraatiosopimuksia.

Maailmassa voi kerrallaan olla vain yksi hegemonia. Hegemonian asemaan voi nousta valtio, joka on taloudeltaan, asevoimiltaan, pinta-alaltaan kuin väestöltäänkin suuri. Ennen Yhdysvaltoja maailman hegemoniana oli Iso-Britannia. Vaikka Iso-Britannia ei ollut itsessään suuri, sen hallinnoimat siirtomaa alueet tekivät siitä suuren imperiumin. Iso-Britannian vahvuus hegemoniaksi nousemisessa oli sen herruus suurena merimahtina. Sen avulla Iso-Britannia pystyi kehittämään kauppaansa ja yhteiskuntarakenteitansa, jonka vuoksi teollistuminen sai alkunsa juuri Iso-Britanniassa. Teollistuminen vahvisti Iso-Britannian hegemoniaa, mutta kylvi myös sen tuhonkin. Hegemoniat eivät kestä ikuisesti. Ne voivat kestää vuosisatoja, mutta vahvimmatkin imperiumit tuhoutuvat ajallaan.

Sillä hegemonialla on aina vastustajansa. Iso-Britannian päävastustajat 1800-luvulla oli Ranska, Venäjä ja Saksa. Saksa nousi 1900-luvun alkupuolella Iso-Britannian päävastustajaksi, joiden viimeinen kohtaaminen taistelukentällä tapahtui toisen maailmansodan myötä. Hegemonian päävastustajasta ei koskaan nouse uutta hegemoniaa, koska se ei pärjää sille omin voimin eikä omin liittolaisin. Hegemonian voimat ja liittolaiset ovat aina vahvempia. Hegemoniat kuitenkin väsyvät jatkuvaan taistelemiseen ja omien valtarakenteidensa ylläpitämiseen.

Yhdysvallat kehittyi 1800-luvun aikana taloudelliseksi suurvallaksi. Sillä oli itsellään mittavat luonnonvarat ja toimivat instituutiot taloudellisen kasvun aikaansaamiseksi. Euroopasta muutti 1900-luvun taiteessa yli 50 miljoonaa ihmistä työn perässä Yhdysvaltoihin. Uudeksi hegemoniaksi nouseekin se valtio, joka on saanut rauhassa kasvattaa omia voimiaan niitä sotimiseen tuhlaamatta.

 

Lähteenä:

Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kurssi – Maailmanpolitiikka

sanakirjan www-sivu

Maailman taloushistoria – kirja

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s