Venäjä, Suomi, Nato

NATO

 

Pohjois-Atlantin puolustusliitto (North Atlantic Treaty Organization) eli Nato on maailman vahvin sotilasliitto. Se syntyi toisen maailmansodan jälkeen kylmänsodan tarpeisiin. Sen isäntänä toimii Yhdysvallat, renkeinä Iso-Britannia, Ranska ja Saksa. Jäsenvaltioita on yhteensä 29 sekä liuta valtioita ystävyyssopimuksin.

Nato on merkittävä poliittinen organisaatio, jolla on suuri painoarvo valtioiden voimasuhdepolitiikassa. Se on kuitenkin etupäässä länsimaalainen sotilasliitto, joka suojelee etupäässä länsimaisia valtioita sekä länsimaista arvomaailmaa Yhdysvaltojen maailmanhegemonian mukaisesti. Naton tärkeimmät artiklat ovat artiklat 4 ja 5. Artikla 4 määrää jäsenvaltioiden neuvottelemaan keskenään avunantamisesta toiselle jäsenvaltiolle. Täten se velvoittaa jäsenvaltioita konsultoimaan toistensa kanssa. Artikla 5 on sitten sitä itseään, sen mukaan hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenvaltiota vastaan.

Yhdysvallat on toiminut harteina Naton mahtavalle sotilasvoimalle. Euroopan valtiot ovatkin laskeneet omaa puolustustaan tukeutuen Nato-jäsenyyden tuomiin turvatakuisiin. Nato perustettiin kylmänsodan aikana Neuvostoliittoa vastaan koetun uhan takia. Toisen maailmansodan jälkeisen Euroopan valtiot olivat heikkoja tullakseen omillaan toimeen, mikäli Neuvostoliitto olisi aseelliseen hyökkäykseen lähtenyt. Naton päävastustaja olikin pitkään Neuvostoliitto ja sen muodostama Varsovan liitto, joka oli Neuvostoliiton vetämä vastine Natolle. Neuvostoliiton hajottua Natolle suurinta uhkaa tuo Venäjä, eteenkin kun sen vanhat vasallivaltiot ovat liittyneet Naton jäseniksi.

Venäjä ei ole Neuvostoliiton veroinen vastustaja Natolle, vaikka Venäjä onkin kyennyt kehittämään asevoimiaan suurilla uudistuksillaan. Ydinaseet mukaan luettuna Venäjä on maailman toiseksi suurin sotilasmahti heti Yhdysvaltojen jälkeen. Jos jätetään ydinaseet laskuista pois, ei Venäjän armeija ole Neuvostoliiton iskukyvyn mukainen. Silti Venäjä pystyy kuitenkin hyökkäämään ja pitämään kurissa etupiiriään. Krimin valtaus on siitä esimerkki. Venäjä ei myöskään ole taloudellisesti iso peluri maailman taloudessa. Sen bruttokansantuote häviää Pohjoismaiden yhteenlasketulle bruttokansantuotteelle. Venäjä tavoittelee vanhaa rooliaan maailmanpolitiikan pelurina, mutta kasvavan Kiinan varjossa tuo tavoite voi jäädä haaveeksi. Venäjällä on laajat maa-alat ja se on pinta-alaltaan maailman suurin valtio. Tämän vuoksi Venäjällä on roimat luonnonvarat, ja se onkin merkittävä energian tuottaja, joka nostaa Venäjän poliittista arvoa.
Suomen puolustusdoktriini ei ole kummoista muutosta nähnyt sitten Paasikiven päivien. Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikka toisti puolueettomuuden merkitystä hyvien ulkopoliittisten  suhteiden takuumiehenä. Puoluettomuusliturgia vaihtui Neuvostoliiton romahduksen myötä liittoutumattomuusliturgiaan. Puolustuspoliittisessa selonteossa on pitkään korostettu Suomen mahdollisuutta liittyä Naton jäseneksi. Tätä Nato-optiota on veivattu Suomalaisessa turvallisuuskeskustelussa vuosien ajan. Suomen puolustus nojaa oman armeijan varaan, sen historia on menestyksekäs, vaikkakin tappioiden sävyttämä. Natoon liittyessään Suomi vaarantaisi hyvät Venäjä suhteet, ainakin lyhyellä aikaikkunalla.

Venäjän suhtautuminen Neuvostoliiton entisten jäsenmaiden liityttyä Natoon on kuitenkin kulkenut samaa kaavaa pitkin. Ensin Venäjä on vastustanut Nato-jäsennyyttä, sitten suuttunut, mutta lopulta hyväksynyt jäsenyyden. Pidemmällä aikavälillä Suomen turvallisuuspoliittinen liikkumaväli voisi parantua. Naton turvatakuut lepäävät kuitenkin Yhdysvaltojen asevoimien varassa. Vuonna 2017 virkansa aloittanut Donald Trump on ulkopolitiikassaan antanut ymmärtää, että Euroopan on otettava turvallisuudestaan suurempi vastuu. Mikäli Yhdysvallat suhtautuu nuivasti viidennen artiklan täyttämiseen, kuinka kattavat turvatakuut Suomi saisi Nato-jäsenyyden myötä?

Suomen oma puolustus antaa Suomelle ulkopolitiikassa liikkumavaraa. Naton jäsenvaltiot ovat järjestäen supistanut asevoimiensa kokoa luottaen Yhdysvaltojen haluun pitää kiinni artiklasta viisi. Kun Yhdysvallat on jättämässä Euroopan puolustusta sen omalle vastuulle, kuka korvaa puolustamisesta tingityn aukon? Suomi ei ole elänyt (puolustuksessa) amerikkalaisten ehdoilla.

Vuonna 1956 Egyptin johtoon noussut Gamal Abdel Nasser kansallisti Suezin kanavan, joka oli siirtomaa ajoista lähtien kuulunut brittiläis-ranskalaiselle yhtiölle. Iso-Britannia, Ranska ja Israel aloittivat sotilaalliset toimet Egyptiä vastaan, mutta eivät saaneet Yhdysvaltojen siunausta sotaretkelleen. Liittouma koki tappion Egyptissä ja Suezin kriisin tapahtumat jättivät niin kutsutun Suezin kirouksen Yhdysvaltojen ja Naton ylle. Operaatioille on oltava Yhdysvaltojen hyväksyntä, jotta suurvalta voi taata turvatakuut tai toimia poliittisena mahtina kriisitilanteissa.

Yhdysvallat toki on itse aloittanut sotia ilman Naton tukea, kuten Irakin sota vuonna 2003. Yhdysvaltojen johtaman sotilasliiton suurimpia huolenaiheita on Lähi-Idän konfliktiherkän tilanteen lisäksi Pohjois-Korean varustautuminen sekä Kiinan asema Itä-Aasian kasvana hegemoniana. Venäjä ei enää muodosta uhkaa Natolle, vaikka onkin toiseksi suurin ydinasemahti. Eurooppa joutuu turvaamaan tulevaisuudessa itse itsensä. Tässä tietenkin avautuu Euroopan unionille tilaisuus luoda omat puolustusvoimansa ja sitä kautta syventää sen kovasti haikalemaa integraatiota.

 

Lähteitä:

Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kurssi – Maailmapolitiikka

Linkki Venäjän ulkopolitiikka koskevaan artikkeliin

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s