Likainen tiede

poison-1481596_1280

Tiede inhimillisyyden mittayksikkönä

 

Renessanssin myötä käynnistynyt kulttuurillinen muutos haikaili antiikin aikojen perään. Estetiikan kaipuun turvin ihmistä ja ihmisen ympäristöä alettiin mittailla ja tutkia. Leonardo Da Vincin tekemät ihmisruumista kuvaavat tutkimukset lasketaan vallankumouksellisten saavutusten aarteisiin. Teknologisen kehityksen myötä mittailut vaihtuivat pallojen pudottelusta planeettojen kiertoratoihin. Eikä ole epäilystäkään etteikö tieteellinen tutkimus olisi vaikuttanut ihmisten elämään enemmän kuin sata Jeesusta, tahi jeesustelijaa. Tieteen saavutukset ovat kiistattomat.

Lapsenomainen tieteen ihailu jättää kuitenkin varjoonsa tutkimuksen teon nurjan puolen. Tieteellistä tutkimusta tekevät etupäässä ihmiset. Ihmisten tarve saada huomiota, hyväksyntää tai rakkautta ohittavat monesti eettiset normit. Tutkimuksia vääristellään, varastetaan, mitätöidään, ohitetaan, estetään ihan vaan kiusallaan tai omien saavutusten puolesta. Poliittisesti korrektit tutkimukset saavat jalansijan valtavirrassa helpommin kuin kapinoivat verrokkinsa. Yhteiskuntatieteet ovat tästä loistava esimerkki.

Tieteessä tehdään myös virheellistä tutkimusta, joka hätäisesti todennetaan käypäksi tavaraksi. Lobotomia on viime vuosisadan kurjimmista esimerkeistä tieteellisesti todistetusta menetelmästä neurologisena hoitomenetelmänä, jolla oli tuhoisat seuraukset. António Egas Moniz voitti vuonna 1949 lääketieteen Nobel-palkinnon kehittämänsä lobotomian ansiosta. Arvostettu tiedepalkinto ratifioi menetelmän, missä valmistettiin vihanneksia enemmän kuin kasvihuoneissa.

 

Koulukunnat vs. Kuppikunnat

 

Tieteessä tutkijoiden jalo pyrkimys voi olla kohti objektiivista totuutta, mutta inhimillisyydeltä tutkijat eivät voi välttyä. Koulukunnat ovat tieteessä eräs kehityksen välttämättömyys, sillä ilman erilaisia tulkintoja ja näkemyksiä yhdestä tulkinnasta voi kehittyä dogmi, jota vastaan rikkova hirtetään tiedeyhteisössä kuin varotuksena muille kapinoivaan pyrkiville. Kuppikunnat ja kaveriporukat muodostavat inhimillisen muurinsa objektiivisuuden naiviille pyrkimykselle. Hieltä haisevaa tutkijakollegaa ei pyydetä yhtä ahneesti viinin maisteluun ja filosofiseen pohdiskeluun. Kiusaaminen on tutkijaporukoissa yhtä yleistä kuin muissakin työympäristöissä.

“Pullossa viiniä on enemmän filosofiaa kuin kaikissa kirjoissa.”

– Louis Pasteur

Tutkijan ansioitumista mitataan häneen tehtyjen viittausten määrällä. Houkutus pilkkoa tutkimusta pienempiin ”least publishable unit” -muotoon tuottaa tutkijalleen enemmän julkaisuja ja todennäköisesti enemmän viittauksia. Vanhemmat tutkijat voivat käyttää nuorempia tutkijoita hyväksi teettämällä varsinaiset tutkimustyön nuoremmillaan ja vain itse osallistua tutkimuksen puhtaaksi kirjoittamiseen. Nuoremmat tutkijat voivat myös hakea nostetta omalle uralleen hyväksikäyttämällä jo höperyyteen taipuvaa mentoriansa. Menetelmät omien saavutusten nostamiseen kilpailulla alalla houkuttavat kyseenalaisiin menetelmiin. Huippu-urheilu ja doping ovat siitä esimerkkejä. Mitä isommat panokset, sitä enemmän kusetusta.

 

Raha ratkaisee

 

Tiede ei ole erityisen tehokasta toimintaa. Tämä ei johdu tutkijoiden verkkaisesta työtahdista, vaan jotta tieto olisi luotettavaa sen varmentamiseen on käytettävä aikaa ja kärsivällisyyttä. Rahoituksen turvaamiseksi on houkutus tuottaa tietoa nopeasti. Rajallisten resurssien tehokas käyttö luo niukkuuden myös tieteellisen tutkimuksen piiriin. Tällöin nopean rahoituksen toivossa on houkutus tuottaa tutkimuksia myös nopeammassa tahdissa. Tieteessä vastakkain näyttävät olevan tehokkuus ja varmuus. Tieteen todellista tehokkuutta on silti tiedon varmuus.

Rahoitusta hakiessaan tutkijoille voi olla tarve tinkiä objektiivisuudesta. Monen vuoden koulutus ja tuntuva opintolaina eivät motivoi kökkähommiin. Työstä olisi saatava palkka, ja tällöin herkästi laulat sen lauluja kenen leipää syöt. Tupakkateollisuus rahoitti aikoinaan kosolti tutkimuksia, missä tupakoinnin vaarat esitettiin virheellisinä. Tänä päivänä alkoholiteollisuus pyrkii todistelemaan oluen ja viinien terveysvaikutuksia kuin rohtona fitness-buumin kylkeen. Vaikka paska ja väärin tehty tutkimus ei lisääkään tietoa todellisuudesta, niin ainakin se pyyhkii yhden vaihtoehdon pois epätodellisuudesta. Kehitystä sekin.

Internet on ollut tiedon saatavuuden kannalta keskeisin elementti, muodostakoot tietokoneiden tekninen kehitys ja globaali taloudellinen kasvu kaksi muuta lähes yhtä jykevää pilaria tietoyhteiskunnan muodostumisessa. Luotettavan tiedon lisäksi saatavilla on täyttä paskaa. Tiedejulkaisun nimissä voidaan väittää mitä tahansa puppua, mikä kerää klikkauksia ja myy sekatavarakaupan mainoksia. Tavallinen internetin käyttäjä kyllä pystyy erottamaan liskoihmisiä koskevat tutkimukset huuhaaksi. Evoluutioteoriaa kriittisesti käsittelevät kreationistit muodotavat oman “tiedeyhteisönsä” kristillisen ilosanoman tueksi. Internet tarjoaa totuutta oman maailmankatsomuksen tueksi aina enkeliterapiaa myöten.

 

Unohdetut naiset

 

Tieteen historia on myös patriarkaatin historiaa. Naisten sivurooliksi on jäänyt pehmeiden tieteiden unohdetut tutkimukset. Nobel-voittajien armeija on maskuliininen kuin Tom of Finlandin lakanoissa. Aristoteleen ajatus naisista alikehittyneinä miehinä seurasi akateemista maailmaa kristillisessä tulkinnassaan aina 1900-luvulle asti. Suomessa naisten osuus yliopisto-opiskelijoista on nykyään suurempi kuin miesten. Ei ole vaikea arvailla, mihin suuntaan kehitys on menossa, jos opiskelijoiden volyymi on naisten eduksi. Maailma ei ole koskaan kehittynyt ilman vallitsevien valtarakenteiden murtamista.

Tutkijat ovat vääristelleet tutkimuksiaan, plagioineet toistensa tekstejä, huijanneet, valehdelleet ja varastaneet oman edun vuoksi. Kateus ja kunnianhimo eivät etiikasta piittaa. Mutta kuin muillakin ammattialoilla keskimäärin tehty työ on totuudellista ja rehdisti tehtyä. Seisovathan rakennuksetkin jaloillansa, vaikka rakennusmiesten eettinen selkäranka olisikin ohut kuin toive viiden viikon kesälomasta. Lainsäädäntö, vertaisarviointi, julkaisukanavien kriittisyys, ammattietiikka, valvonta ja koulutuksen tuoma osaaminen ovat silti niitä pilareita, jonka vuoksi tieteelliseen tietoon voi yhä luottaa, vaikka ei joka kerta uskoa.

 

Lisätietoja:

Linkki Wikipedian lobotomia-artikkeliin

Jyväskylän yliopiston kurssi – Johdatus tieteen etiikkaan

Jyväskylän yliopiston kurssi – Psykologiset tutkimusmenetelmät

Kirja – Tutkijan arkipäivän etiikka

Linkki blogitekstin alussa olevaan kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s