Tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkit

matematiikka ja kuviot

Olen aikaisemmissa blogiteksteissäni vakuutellut kuinka tieteeseen voi luottaa vaikka ei aina uskoa. Tieteellisessä tutkimustyössä on tuotettu vuosikymmenten aikana sutta ihan kotipihojen ongelmaksi asti. Silti tieteen voitokas riemumarssi jatkaa kulkemistaan kuin Rion sambakarnevaaleissa. Tieteen teoksi lasketaan korkeakouluissa tehty tutkimus, etupäässä yliopistoissa tehty tutkimus. Tieteellistä tutkimustyötä on kuitenkin mikä tahansa todellisuuden hahmottaminen, mikä kestää seuraavat kymmenen tieteelliselle tutkimustyölle tyypillistä tunnusmerkkiä.

  1. Objektiivisuus: Tutkijoiden pyrkimys on hankkia tietoa ympäröivästä todellisuudesta havaintojen ja tutkimusaineiston tukemana. Havainnot ohjaavat tulkintoja eikä tulkinnat havaintoja. Tutkimusaineiston pitää olla tieteellisessä tutkimustyössä avoimesti saatavilla, jotta tutkimusaineisto voidaan avoimesti testata muidenkin tutkijoiden voimin. Poikkeuksen muodostaa yhteiskunnallisesti arkaluonteinen tieto.  Maanpuolustamiseen liittyvä tieto on arkaluonteisuudestaan johtuen arvatenkin lukkojen takana.
  2. Rationaalisuus: Rationaalisuudella ei tarkoiteta rationaalisuuden jyrkkää tulkintaa; että tutkijat osaisivat punnita kaiken tarjolla olevan tiedon ja muodostaa päätöksensä täydellisyydestä käsin. Kyky loogiseen ajatteluun on rationaalisuuden riittävä määritelmä; eli ajattelunrakenne joka johtaa premisseistä päätelmiin, A:sta B:hen ja niin edelleen.
  3. Järjestelmällisyys: Tieteellinen tutkimustyö etenee järjestelmällisesti tutkimusaiheen valinnasta, aineiston keräämisestä, tutkimustyön tekemiseen, analyysiin ja loppupäätelmään. Hyvin tehty tutkimus julkaistaan sille sopivalla foorumilla tai julkaisulla. Tieteellinen tutkimustyö ei ole hetken mielijohteesta kumpuavaa arvailua, vaikka sen monet tähtitielliset tulokset siltä kuulostavatkin.
  4. Kriittisyys: Tutkijoiden on kyettävä käsittelemään omaa tutkimustansa kriittisesti. Tällöin vahingot ja mittavirhepaholaiset tulevat tutkimusta tehdessä esille. Todellinen kriittisyys astuu kuitenkin esiin, kun muu tutkijayhteisö pääsee testaamaan ja tarkastelemaan tehtyä tutkimusta. Falsifiointi (vääräksi osoittaminen) ja vertaisarviointi ovat tieteellisen tutkimustyön edellytys.
  5. Edistyvyys: Tiede ei kykene tyhjentämään kysymysten pajatsoa yhdellä kertaa, vaan tutkimustyö etenee vaihe vaiheelta luoden uutta tietoa vanhan tiedon päälle. Uusi tieto ei vaan korjaa edellistä ymmärrystä vaan myös syrjäyttää vanhaa luuloa tieltään; luonnonhoidot ja saunatontut ovat väistyneet modernin lääketieteen edeltä.
  6. Itsensä korjaavuus: Juuri tästä on kyse, kun tarkoitetaan tieteen edistyvyyttä. Tiede korjaa vanhaa tietoa uudella, sen sisäänrakennetun kriittisen mekanismin (falsifiointi ja vertaisarviot) myötä. Itsensä korjaavuuden motiiveina toimivat inhimilliset tavat ja tottumukset: kunnianhimo, voitonriemu, oikeassa olemisen tarve.
  7. Julkisuus: Jotta tutkimus voi olla kritiikin kohteena, sen täytyy olla ensin julkinen. Tiedon julkisuus ja avoimuus eli se, että jokainen voi päästä tietoon käsiksi ja kyseenalaistaa sen, on tieteen itsensä korjaavuuden, edistyksen ja kritiikin ehto.
  8. Autonomisuus: Tieteellisen tutkimustyön on oltava vapaata poliittisesta vallankäytöstä. Mikäli tieteellisen tutkimustyön on tarkoitus kuvata todellisuutta mahdollisimman objektiivisesti ja kriittisesti, sen on oltava myös riippumatonta kruunun kulloisestakin oikusta. Autonomisuuden haaste asettuu kyseenalaiseen valoon, kun huomioon otetaan tutkimusta rahoittavien tahojen intressit saada tieteellisesti varmennettua totuutta rahojensa vastineeksi.
  9. Periaate: Tieteeseen on vuosisataisten perinteiden aikana syntynyt institutionalisoitunut periaate, jonka mukaan mikään ilmiö ei ole tieteelle pyhää, eikä mikään ole tieteelle vierasta.
  10. Totuus: Jylhä ja jalo päämäärä. Arkikielen ilmaisu fakta riittää arjessa tieteelliseksi tosiseikaksi. Todellisuuden absoluuttiseen päämäärään tiede ei koskaan yllä, mutta pyrkii siihen periksiantamattomasti kuin Mietahan Jussi.

Yksikään edellä mainittu kohta ei riitä yksinään kuvaamaan tieteellistä tutkimustyötä. Yhdessä niiden toisiinsa kytkeytynyt tarve täydentää toinen toistaan. Objektiivisuus jää harhaksi ellei siihen pyri rationaaliset henkilöt, joita kohti totuutta ajaa järjestelmällinen työskentely ja vertaisten antaman kritiikin pelko. Totuus jää haaveeksi jos tutkimusta ohjataan poliittisen ideologioiden tai uskonnollisten dogmien mukaan. Tiede ei kumarra jumalien edessä eikä nöyristele dogmien vuoksi.

Todellisuuden onnistunut kuvaaminen voisi jollekin kelvata tieteeseen liitettäväksi tunnusmerkiksi, mutta se viitaisi vain tieteen historialliseen voittokulkuun. Kehitykseksi uskontojen ikeestä. Todellisuuden kuvaaminen ei todisteena kuitenkaan kelpaa, sillä maailma näyttäytyy kullekin niin kuin lystää. Uskonnot ovat tässä yhä sitkeä vastus empiirisen tieteen voittoisalle tulkinnalle todellisuudesta. Silti myös tieteellinen maailmankuvakin on uskomuksiin ja mielipiteisiin pohjautuva. Eron uskontoihin tiede tekeekin kyvyssään kyseenalaistaa omat tulkintansa. Tuo ainainen epäily on tieteen airut.

Seuraavassa tekstissä esittelen tutkimuksen teon eri vaiheita ja tutkimusten eri luokitteluja.

 

Lähteitä:

Jyväskylän yliopiston kurssi – Johdatus tieteen etiikkaan

Kirja – Tutkijan arkipäivän etiikka – Hennariikka Clarkeburn & Arto Mustajoki

Kirja – Uskomaton matka uskovien maailmaan – Kari Enqvist

Linkki Pixbayn kuvaan

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s