Tieteeksi pyrkivä uskonto on epätiedettä

cross-2713356_1280

Edellisessä tekstissä perustelinkin jo miksi tieteellinen tieto on luotettavaa. Kertaukseksi. Objektiivisesti asioita ja ilmiöitä tutkiva tiede pysyy totuudellisuuden tiellään tiedeyhteisön vertaisarvioinnin ja tutkimuksiin kriittisesti suhtautuvan menetelmänsä vuoksi. Monivuotinen koulutus takaa tutkijoiden ammatillisen osaamisen, joka joutuu jokapäiväiselle koetukselle.

 

Mitä ovat epätieteet?

 

Epätiede eroaa tutkimustapansa, ilmiöihin suhtautumisensa ja tutkimuskohteiden valikoitavuutensa vuoksi tieteellisestä tutkimustyöstä. Epätieteellinen tutkimus ei kyseenalaista väittämiään vaan pyrkii pikemminkin vahvistamaan niitä. Tieteen tutkimusmenetelmä selkiintyykin, kun sitä verrataan epätieteeseen. Epätiedettä voi kutsua myös ei-tieteeksi, jolloin saadaan hienoinen ero tarkoitettavalle asialle.

Jo edellä mainituiden lisäksi epätiedettä erottaa tieteestä sen subjektiivinen tapa lähestyä ilmiöitä. Uskonnoissa maailman perusta usein ankkuroituu Jumalan ansioksi. Jumala on luonut maailmankaikkeuden tai maailmankaikkeus on jonkin jumalallisen näytelmän tulosta; oli näytelmään sotkettu sitten sotkan tai närhen munat. Uskonnot eivät kuitenkaan ole epätiedettä, sillä niihin liittyy kulttuurisesti merkittäviä piirteitä. Uskontojen tapa selittää ympäröivää todellisuutta on epätiedettä, sillä tapa jolla uskonoppineet tulkitsevat maailmaa eivät täytä tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkkejä.

Alkuräjähdys kosmisine inflaatioineen ja loputtomine maailmankaikkeuksineen, on uskontojen helppotajuisia luomiskertomuksia kosolti surrealistisempi. Alkuräjähdysteorian voi silti jokainen asioista perillä oleva kyseenalaistaa tai osoittaa vääräksi. Sen kimppuun innokkaimmin ovat käyneet ne, jotka sen kehittelivätkin; eli fyysikot. Uskontojen luomiskertomukset on kanonisoitu pyhiksi dogmeiksi, joita epäilevät ovat lyhentyneet päänsä mitan. Uskonnot todistelevat oppiensa totuudellisuutta pyhien tekstien mukaan. Pyhät tekstit kertovat totuudesta, ja totuus on tarkistettavissa pyhistä teksteistä. Näppärä systeemi!

Toki tieteessäkin on hahmoja, joita nostetaan pyhimyksen jalustalle. Albert Einstein on ilmeisimmin tunnetuin tiedemiehen stereotyyppi. Einsteiniä ei asemaansa kuitenkaan nosta hänen saavutuksensa, eikä tiedemiesten kollektiivinen palvonnan halu, vaan populaarikulttuuri, jonka on helppo tekaista stereotypinen hahmo mielenkiintoisen persoonan pohjalta. Tieteessä Einsteinin paikalle hamuavia on pitkä liuta. Kirkonmiehet tuskin haluavat Kristuksen tilalle – varsinkaan näin pääsiäisenä.

Falsifiointi eli vääräksi osoittaminen on tieteellisten teorioiden keskeinen vaatimus. Painovoimateoria, fenomenologinen psykologia tai taloustieteen makrotaloutta kuvaava rahan kvantiteettiteoria ovat kaikki osoitettavissa vääräksi. Näitä teorioita voidaan testata ja koetella erilaisin koejärjestelyin ja ympäröivää todellisuutta havainnoiden. Jumalan olemassa oloa ei voi testata. Mitkä olisivatkaan ne havainnot tai kokeet, joita olisi suoritettava, jotta Jumalan olemassa oloa voitaisiin koetella?

 

Voiko uskontoja silti pitää epätieteenä?

 

Uskontojen maailmaa kuvaavat tarinat ovat sepitettä muiden satujen joukossa. Opit pohjaavat kehäpäätelmiin ja säännöt on kehitetty vallassa olevien eduksi. Uskontojen tarkoitus ei ole olla tiedettä. Uskontojen tarkoitus on toimia kavana ihmisen tarpeelle kuulua yhteisöön ja haluun palvoa korkeampaa voimaa. Myös ateistit palvovat, vaikkapa potkupallojoukkuetta. Kun Jumala vaihdetaan älykkääseensuunnittelijaan ja seurakunnat yliopiston kampukseen, ollaan jo epätieteen oksettavimmassa muodossa.

Usein jumalallinen tulkinta kuitenkin pyrkii tieteen kaveriksi kuin tukemaan tätä hädässään. Tiede ei kuulemma pysty selittään ihmisen olemusta tai todellisuuden tarkoitusta. Tiede voi selittää miten maailmankaikkeus sai alkunsa, mutta tiede ei pysty selittämään miksi maailmankaikkeus sai alkunsa. Uskonnot nappaavatkin ne kysymykset omakseen, mihin tiede ei pysty tai ei ole edes halunnutkaan vastata.

Aivan. Tiede ei pysty vastaamaan kaikkiin ihmisten mieliin juolahteleviin kysymyksiin.  Jumalan olemassa olo tai miksi-tyyppiset ontologiset kysymykset eivät kuuluu tieteen piiriin kuuluvien kysymysten joukkoon. Vaikka tiede on pystynyt selvittämään lukuisten ilmiöiden syiden taakse, on vielä liuta ilmiöita, joihin tiede ei ole kerennyt tutkimustaan ulottamaan. Jumala parka on joutunut silti perääntymään todellisuuden takamaille kuin puna-armeijan suurhyökkäyksen edeltä empiirisen tiedon voittoisan marssin vuoksi.

Tieteen ja epätieteen periaatteellinen rajaveto on selkeä. Tiede pyrkii kumoamaan vallitsevat totuutensa. Epätiede pyrkii vahvistamaan omat totuutensa. Voiko uskontoja kuitenkaan pitää epätieteenä? No ei edelleenkään. Uskonnot ovat ihmisten kulttuurisessa kanssakäymisessä paljon muutakin: yhteisöllisyyttä ja tarvetta palvoa kollektiivisesti. Uskonnot käyvät kuitenkin malliesimerkkeinä instituutioista, jotka hakevat itsestään vahvistusta omiin harhoihinsa.

“Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia. – Karl Marx

 

Lähteitä:

Kirja – Uskomaton matka uskovien maailmaan – Kari Enqvist

Kirja – Tutkijan arkipäivän etiikka – Hennariikka Clarkeburn & Arto Mustajoki

Marx sitaatti

Jyväskylän yliopiston kurssi – Johdatus tieteen etiikkaan

Linkki Pixabayn kuvaan

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s