Hyvinvointivaltio globalisaation hampaissa osa 3: Oma raha kullan kallis

kekkonen

“Markka tekee perjantaisin ohimarssin aina…” Irwin Goodmanin lauluissakin esiintynyt markka oli osa kansallista identiteettiämme. Seteleissä poseerasivat vuoroin Urho Kekkonen, Andres Schydenius, Jean Sibelius tahi muita salonkikelpoisia kansallissankareitamme. Markka oli itsenäisen valtion arvokas symboli. Yhteisvalutta euroon siirryttäessä valuutan vaihtuminen kävi silti nätisti kuin humalassa. Markkaa arvokkaampi oli yhä – raha.

 

Rahapolitiikka se ei sovi jätkälle

 

Ennen EMU-jäsenyyttä (Euroopan rahaliitto) Suomi pystyi hoitamaan itsenäisesti finanssi- (julkinen talous) ja rahapolitiikkansa (keskuspankkin harjoittama korko- ja valuuttapolitiikka) Euroopan Unionin jäsenenä Suomea koskevat EU:n kasvu- ja vakaussopimus, jotka asettavat ehtoja kurinalaiselle taloudenpidolle. Julkinen talous ei voi kasvattaa loputtomiin budjettivajettaan.

Kasvu- ja vakaussopimusta on kritisoitu sen mitättömästä kurinpidollisista harteista. Eurooppaa koetelleen rahoituskriisin myötä EU on tiukentanut otettaan jäsenvaltioiden finanssipolitiikan seurannassa. Jokainen jäsenvaltio on vastuussa omasta rahan käytöstään, ja kuuluisa “no bail out” sääntö on EU:n uskottavan taloudenpidon välttämätön elementti. Finanssipolittista liikkumavaraa on niistetty EU:n toimesta kelvollisin perustein.

Tämän päivän velka leikkaa tulevien sukupolvien mahdollisuuksia.
EMU:n myötä Suomi ei pysty enää hallinnoimaan itsenäisesti omaa rahapolitiikkaansa. Euroopan Keskuspankki päättää euroalueen rahapolitiikasta. EKP:n keskeisimmät keinot hallinnoida euroalueella valuutta- ja korkopolitiikkaa ovat avomarkkinaoperaatiot, ja ohjauskoron kontrollointi. Hyvinvointivaltion rahoituspohjan kannalta finanssipolitiikan ja rahapolitiikan kestävyys ovat tulevaisuuden kannalta keskeisiä.

  • Avomarkkinaoperaatiot: ovat ns. määrällistä keventämistä, eli käytännössä EKP ostaa euroalueen jäsenvaltioiden joukkovelkakirjoja. Sen seurauksena EKP pumppaa markkinoille lisää valuttaa ja lisää näin euroalueen likviditeettiä. Avomarkkinaoperaatioita sanotaan rumasti myös “seteleiden painamiseksi”.
  • Ohjauskorko: on EKP:n määrittelemä korkotaso, jolla se lainaa rahan pankeille. Ohjauskorkoa kiristämällä tai löysentämällä EKP määrittää myös rahan hinnan. Ohjauskoron kanssa “pelaaminen” on keskeisin rahapoliittinen instrumentti.

EKP:n rahapolitiikka – Suomalaisen työmarkkinoiden tuppo

 

Suomessa ammattiyhdistysliikkeet ovat olleet suuressa roolissa työelämää koskevien uudistusten aikaansaamisessa. Työntekijän eduksi ammattiyhdistysliikkeet ovat saaneet neuvoteltua lomarahoista, työajanlyhentämisestä, työterveydenhuollosta ja ennen muuta työehtosopimuksista. Tammikuunkihlauksessa vuonna 1940 työnantajapuoli suostui tunnustamaan työntekijäpuolen neuvottelukumppanikseen, separatistisen terroristijärjestön sijaan. Työntekijän mahdollisuus vapaa-aikaan, lomiin tai uudelleen kouluttautumiseen on ollut hyvinvointivaltion ylpeyden aiheita. Siitä kiitos ay-liikkeelle.
Taloudellisen globalisaation myötä maailman markkinoille on tullut yli miljardi uutta työntekijää, jotka ovat valmiita tekemään halvemmalla samoja hyödykkeitä kuin suomalaiset verrokkinsa. Pitkään eduistaan nautiskellut suomalainen työntekijä tulee haastetuksi hänen omalla alallaan ulkomaisen ja halvemmalla työtään tekevän ihmisen voimin. Sotien jälkeinen sosiaalidemokraattinen aatehegemonia mahdollisti ay-liikkeen monopolistisen tarjonnan. Suotuisa ajanjakso – jolloin Kekkonen turvasi Suomen viennin – lihotti suomalaisen duunarin tilipussin ulos kansainvälisestä kilpailusta.

 

Kadotettu devalvaatio-aseenkantolupa

 

Autonomisella rahapolitiikallaan Suomi pystyi ostamaan lisäaikaa aina, kun tuotantokustannukset nousivat viennin rasitteeksi. Devalvaatiosykli toistui noin kymmenenvuoden välein. Devalvaatiossa valuutan ulkoista-arvoa alennetaan, vaikkapa ostamalla massiivisesti ulkomaisten valtioiden joukkovelkakirjoja. Tällöin valuuttaa on kappalemääräisesti enemmän markkinoilla, jolloin sen suhteellinen arvo heikkenee.
Devalvaatio ei ole hokkuspokkus temppu hintakilpailukyvyn parantamiseksi. Se nostaa ulkomailla tuotettujen hyödykkeiden hintoja ja kohonneen inflaation vuoksi painetta keskuspankille kiristää korkoja. Devalvaatiolla pyritään madaltamaan omassa maassa tehtyjen tuotteiden hintaa, jolloin ne menevät paremmin kaupaksi maailman markkinoilla. Globalisoituneessa taloudessa olemme enenevässä määrin riippuvaisempia ulkomailla tuotettujen hyödykkeiden saatavuudesta.

1960-luvulla Suomessa tuottettiin paljon enemmän tuotteita, jotka tänä päivänä tuotetaan ulkomailla. Voimakkaasti devalvoitu valuutta kyllä lisäisi vientiteollisuuden kilpailukykyä, mutta ankarimman hinnan siitä maksaisi lapsiperheet ja pienituloiset. Supistunut ostovoima ja kohonneet korot rasittaisivat niiden toimeentuloa, joista hyvinvointivaltion pitäisi olla eniten huolissaan.

Palkkojen nimellistasojen leikkaaminen on efektiivisesti lähes sama kuin devalvaatio. Nimellispalkkojen leikkaaminen on kuitenkin poliittinen mahdottomuus vastata globalisaation heittämään kustannuskilpailukykyhaasteeseen. Kilpailullisessa taloudessa reaalipalkat asettuvat tasolleen, joka on heikentyneempi, mutta ei nimellisiä verrokkejaan yhtä paljon. Ammattiyhdistysten institutionalisoitunut rooli Suomen sisäpolitiikassa onkin muodostunut ongelmaksi yhteisvaluutan aikana.

 

Työmies palkkansa ansaitsee

 

Työn kautta syntyvät kansantaloudessa kulutettavat hyödykkeet. Työ luo lisäarvoa aivan niin kuin Marx väitti. Hyvinvointivaltion kannalta oleellista on kuinka hyvin sen kansalaiset ovat työllistyneet. Maailmantalouden suhdannevaihteluihin tasoitusta voisi hakea finanssipolitiikan sijaan myös työelämää koskevan kulttuurisen muutoksen kautta. Mitäpä jos Suomessa olisikin joustavaa sosiaaliturvaa perustulon muodossa (negatiivinen ansiotulovero) ja ylpeydestään tinkineet ammattiyhdistysliikkeet. Kiinalaisen duunarin edessä on hyvä olla nöyrä.

Euroon liittyminen vei Suomelta devalvaation aseen pois. Nimellispalkkojen leikkaaminen olisi sen halpa verrokki, mutta poliittinen mahdottomuus. Jäsenten etuja ajavat ammattiyhdistysliikkeet saivat heikon globalisaation aikana työntekijöille roimat ja ansaitut edut. Tänä päivänä suomalaisen duunarin on ansaittava etunsa yhä kovemmassa kansainvälisessä kilpailussa. Työtä on tehtävä joko enemmän, halvemmalla tai fiksummin. Valitkaamme fiksummin, niin kaikki kiittää, maailma ja me.

 

Lisätietoja:

Kirja – Globalisaatio koetuksella – Sixten Korkman

Kirja – Talous ja utopia – Sixten Korkman

Kirja – Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta – Björn Wahlroos

Kirja – Kansantaloustiede – Jukka Pekkarinen & Pekka Sutela

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s