Hyvinvointivaltio globalisaation hampaissa osa 4: Kirstuun jemmattu hyvinvointi 

kirstu

Ikäpolveni on syntynyt hyvinvointivaltioon. Koulu, terveydenhoito tai tulonsiirrot lapsilisineen, saati työttömyyskorvauksineenkin on itsestään selvä osa totuttua yhteiskuntaa. Niinpä hyvinvointivaltion kääntöpuolella roikkuvaa raskasta verotaakkaa on myös totuttu pitämään itsestäänselvyytenä. Kattavalla sekä maksukyvyn mukaan säädetyllä veroasteella on kansan keskuudessa laajaa hyväksyntää. Verotus harmittaa tietenkin jokaista veronmaksajaa, ellei muistuteta mitä maksamillaan veroillaan saa vastineeksi. Riistääkö hyvinvointivaltio hyvinvoinnista?

 

Finanssipolitiikka = hyvinvointivaltio?

 

Kansainvälisissä vertailuissa Suomi lasketaan kärkikaartiin onnellisuus-, terveys-, opinto-, tai tasa-arvomittauksissa. Hyvinvointivaltion tarjoama laaja sosiaalivakuutus ja mainio koulujärjestelmä turvaa ihmisiä elämän varrella sattuvilta riskeiltä. Työttömyyden koittaessa ihmisellä on aito mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin maksutta ja ansiosidonnaista työttömyyskorvausta vastaan. Hyvinvointivaltio tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta ei ilmaiseksi.

Finanssipolitiikka tarkoittaa julkisen talouden eli valtion ja kuntien keräämän ja käyttämän rahan liikettä. Suomen valtion budjetti on luokkaa 55 miljardia euroa ja kuntien käyttämä budjetti on noin 35 miljardia euroa. Finanssipolitiikalla tarkoitetaan usein kuitenkin vain pelkästään valtion tulojen ja menojen käyttöä. Valtiolla on lainsäädäntövalta (eduskunta) ja kuntien tehtävät ovat suurelta osin lakisääteisiä, joten kunnat hoitavat jo niille säädettyjä tehtäviä ilman kykyä ekspansiiviseen menojen lisäämiseen. Julkisen sektorin lisätessä menojaan, se pyrkii tällöin elvyttämään taloutta.

Hyvinvointivaltiota ei voi ajatella ilman laajaa julkista sektoria. Finanssipolitiikka rinnastetaankin usein synonyymiksi hyvinvointivaltiolle, vaikka hyvinvointivaltio on myös kulttuurisena instituutiona kansalaisilleen tärkeä. Hyvinvointivaltio ei ole siis vain pelkkää rahaa, se on myös lujaan juurtunut idea. Hyvinvointivaltio on kuitenkin luotu aikana, jolloin väestön ikärakenne oli sille edullinen. Suuret ikäluokat olivat töissä ja työelämän ulkopuolella olevien määrä oli suhteessa vähäisempi. Huoltosuhde kuvaa töissä käyvien ja työelämän ulkopuolella olevien määrän suhdetta. Huoltosuhde on hyvinvointivaltiota luodessa edullinen.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi joutui taiteilemaan poliittisesti suuren ja mahtavan Neuvostoliiton naapurimaana. Neuvostoliitto oli kommunistinen diktatuuri. Sosialistiset aatteet olivatkin kovassa huudossa koko kylmän sodan ajan, myös Suomessa. Sosiaalidemokraattiseen ihanteeseen istui vahvasti ajatus julkisten menojen kasvattamisesta. Monet sosiaalipoliittiset toimet paransivat ihmisten elämää. Lapsilisät ja perhevapaat ovat hyvinvointivaltion palveluja, joiden tarpeesta on yhä laaja konsensus.

Julkisten menojen osuus Suomen kokonaistuotantoon on kasvanut sodan jälkeisistä vuosista noin 20 % tämän päivän noin 55 %, kun mukaan lasketaan kasvavat eläkemenot. On selvää, että tarpeellisia uudistuksia kansalaisten kohtaamien riskien suojaamiseksi on tehty, mutta onko hyvinvointivaltiosta kasvanut yrittämisen elinvoiman imevä ankeuttaja. Turvaako hyvinvointivaltio leppoisat eläkepäivät, jotka voi aloittaa jo ennen työuraa?

 

Globalisaatio asettaa finanssipolitiikalle painetta

 

Globalisaatio on muuttanut maailman pelisääntöjä. Suomi ei ole enää Neuvostoliiton kyljessä elävä itsenäinen satelliittivaltio. Suomi on osa maailmantaloutta. Suomi on länsimainen hyvinvoiva demokratia. Suomalaiset muodostavat vain alle tuhannesosan maapallon väestöstä. Mikäli emme ole luullotellun ahkeria, älykkäitä ja muka muita parempia, me häviämme maailman kartalle yhtä mitättömäksi kuin kokomme jo on.

Globalisaatio kiristää muun muassa maiden välistä verokilpailua. Yhteisövero on julkisessa keskustelussa tuon tuosta kevennyksen tai kiristyksen kohteena riippuen keneltä kysytään. Pääomaveroa ei uskalleta juuri nostaa, vaikka se koetaan oikeudenmukaiseksi, mutta rikkaat pois häätäväksi toimeksi. Ansiotuloveroa kevennetään työhön tsemppaamisen vuoksi, muttei mieluiten isotuloisimmilta. Omaisuutensa voivat mokomat viedä mukanaan, mutta eivät työpaikkaansa. Kiristynyt verokilpailu supistaa valtion mahdollisuutta kiristää veroja.

Julkinen sektori koetaan oikeutetuksi, mutta koska siltä puuttuu ihmisten itsekkyyteen pohjaava organisaatiouudistuksia läpi ajavaa tehokkuutta. Ei julkisen sektorin rahan lisääminen poista globalisaation aiheuttamia ongelmia. Tehokkuutta toivotaan lisättävän ottamalla mukaan yksityiset yritykset. Tällöin peistä käännetään, onko oikein rahastaa verorahoitteisella palveluntuotannolla.

 

Politiikan dilemma – tehdäkkö vaiko ei?

 

Globalisaatio lyö painetta julkisen sektorin uudistamiseen. Nykyisiin palveluihin tottuneet ihmiset pitävät niitä minimitasona, joista ei tingitä. Uudistusten läpiajaminen on poliittisesti vaikeaa. Nykyisen EU:n komission puheenjohtajan Jean Claude Junckerin kuolemattomaksi nousseet sanat: “Me tietäisimme mitä tehdä, mutta miten tulisimme uudelleen valituksi tekomme tehtyämme?”

Lause kuvastaa kohuherkkää aikaamme, jonka pelossa poliitikoilta puuttuu valtiomiesmäistä vaalikausien yli menevää politiikan tahtoa. Pelkästään poliitikkojen syyttäminen nykyisestä ahdingosta on helppo ja huono argumentti. Mutta elämmekö aikakautta, missä marginaalin ongelma nousee kohun myötä suuren väestön edelle? Ihmisen tarkasteluhorisontti ei yllä sadan vuoden taakse. Me tarkastelemme kehitystä valikoiden ja peilaamme nykyisyyttä meidän kultaisimpaan muistoon.

Demokratiassa harjoitetaan finanssipolitiikka, joka on kansan tahdon mukaista. Onko kansalaisilla aidosti tietämystä globalisaation tuomien haasteiden ymmärtämisessä?Ihmisen tyytymättömyys heijastuu tarpeena uusille tulonsiirroille ja ilmaisille palveluille. Onko Suomella näihin enää varaa? Vai kaivellaanko talvisodan henki naftaliinista?

 

Lisätietoja:

Kirja – Globalisaatio koetuksella – Sixten Korkman

Kirja – Talous ja utopia – Sixten Korkman

Kirja – Kansantaloustiede – Jukka Pekkarinen & Pekka Sutela

Kirja – Markkinat ja demokratia – Loppu enemmistön tyrannialle – Björn Wahlroos

Raportti – Hyvinvointivaltio numeroina – EVA

Linkki Pixabayn kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s