Hyvinvointivaltio globalisaation hampaissa osa 5: Hyvinvointivaltion haasteet

haastetta

Ajatus yhteiskunnasta, jossa ahkeruus palkitaan ja heikkoutta tuetaan on pohjimmiltaan vakiintuneiden tapojen ja paperille kirjattujen sopimusten summa. Hyvinvointivaltiota suunnittelevien tarkoitus oli toteuttaa yhteiskunta, missä oikeudenmukaisuus, tasa-arvo kuin hyvinvointikin toteutuisi. Parhaimmillaan Suomalainen versio hyvinvointivaltiosta saavutti läntisen esikuvansa. Kylmän sodan aikainen sulkeutuneisuus valtioiden välillä on globalisaation myötä kaikonnut. Hyvinvointivaltio kohtaa haasteita niin ulkoa kuin sisältä.

 

Kilpailu globaalista huomiosta

 

Hyvinvointivaltio luotiin aikana, jolloin väestön huoltosuhde oli sille edullinen. Työelämän ulkopuolella olevia oli työssä käyviin verraten vähän, ja hekin edullisesti sijoitettuna. Eläkkeet olivat pieniä, hoivakulut matalia ja koululaisten opettaminenkin edullista kuin kuorolaulu työväenopistossa. Verrokiksi otan nykyiset indeksit, joilla voidaan kuvata laitoshoidon, eläkkeiden kuin opetuksenkin noussutta hinta- ja laatutasoa.

Hyvinvointivaltio oli toisen maailmansodan jälkeen noussut sosiaalipoliittinen tavoite. Sitä rakennettiin kansallisista lähtökohdista omien kansalaisten turvaksi. Hyvinvointivaltion aamunkoin aikana maailma on suljetumpi. Lomailu on harvinaista, työn perässä muutettiin vain pakosta, kansainväliset rahoitusmarkkinat olivat kehittymättömät ja kaiken kruunuksi valtio pystyi kokoajan laajentamaan sosiaali- ja hyvinvointipalveluja. Toisen maailmansodan jälkeen julkisen sektorin koko oli vain vaivoin viidennes maamme kokonaistuotannosta.

Globalisaatio on maailman yhdentymistä. Kansainvälinen kauppa kasvaa niin hyödyke kuin rahoitusmarkkinoilla. Ihmiset matkustelevat nykyään hupi- ja työmielessä. Maahan- tai maasta(pois) muuttoa tapahtuu kriisin, riisin, rahan ja rakkauden vuoksi. Vakiintuneet tavat muovautuvat ihmisten kanssakäynnin myötä uuteen muottiin. Entinen murtuu uuden muodin tieltä. Teknologinen kehitys uudistaa digitalisaation ja robotisaation muodossa perinteiset työt. Mitä enää jää jäljelle tämän tsunamin jälkeen?

Globalisaation myötä kehittyneet rahoitusmarkkinat vaativat kannattavat rahoitettavat kohteet, pääomat hakeutuvat sinne, missä ne tuottavat parhaiten. Digitaalisen kaupankäynnin myötä liipasinsormi paremmille apajille on herkemmässä kuin ennen. Tuottavat kohteet ovat yhä perinteistä teollisuutta tai energiabisnestä. Maiden välille on syntynyt kilpailu minne sijoittaa ja investoida, jonka tuloksena yhtiöverotusta, pääomien verottamista ja ylempien tuloluokkien rajaveroasteita on laskettu kautta läntisen maailman. Nitkahtaako demokratia tai ihmisoikeudet finanssimarkkinoiden edessä?

Väestön vanhenemisen johdosta Suomessa tarvitaan työvoimaa enemmän kuin paikallista väkeä on sorvin ääreen saatavilla. Maahanmuutto (oli se sitten työperäistä) aiheuttaa hännävetoa paikallisten kuin muukalaistenkin välille. Palkkajoustavuuden lisäksi tulevaisuuden työmarkkinoilta vaaditaan lisää suvaisevaisuutta. Kansakunnan kyky mukautua globalisaation tiellä on tulevaisuuden menestymisen edellytys. Tämä ei kuitenkaan ole nykyajan vitsaus. Teollistumisesta lähtien yhteiskunnat ovat joutuneet sopeutumaan muutokseen. 

 

Mediaaniäänestäjä Baumolin taudin kourissa

 

Julkinen sektori on paisunut kansakunnan hyvinvoinnin vuoksi vuosikymmenestä toiseen. Suuresta koostaan johtuen hyvinvointivaltio nieleekin nykyään jo suden osan kokonaistuotannosta verojen ja veroluonteisten maksujen muodossa. Aikaisemmin valtion ja kuntien laajat tehtävät nähtiin myönteisenä. Yövartijavaltiosta oli kuljettu pitkä matka hyvinvointivaltioksi. Globalisaation myötä valtioden välinen kilpailu on kiristynyt.

Nykyään massiivinen julkinen sektori aiheuttaa tehokkuustappioita avoimen sektorin kustannuksella. On aiheellista kysyä tarvitaanko kaikkea mitä tarjolla on, vai keskitytäänkö hyvinvointivaltion alkuperäiseen ajatukseen: suojaamiseen markkinoiden oikukkailta riskeiltä, kouluttautumisen mahdollisuuteen ja köyhyydeltä suojaamiseen. Hyvinvointivaltio on itse itseään ruokkiva instituutio jo ‘hyvinvointi’-termiä myöten.

Taloustieteestä tutut termit Baumolin-tauti ja Wagnerin-laki kuvaavat julkisen sektorin kasvusta aiheutuvia ongelmia. Ensin mainittu kuvaa kuinka tuottavuuskehitys avoimella sektorilla (yritykset) aiheuttaa kustannusten kasvua myös julkisen sektorin palkkamenoissa. Jälkimmäinen selittää yleisen talouskasvun myötä kasvaneista laatuvaatimuksista, jotka ulottuvat myös julkisiin palveluihin. Hyvään tottuvat ihmiset osaavat vaatia parempaa.

Mediaaniäänestäjän-paradoksi kuvaa ihmisten äänestyskäyttäytymistä kasvavan julkisen sektorin puolesta. Keskimääräinen äänestäjä ansaitsee tuloja vähemmän kuin mitä palkansaajien tilastollinen keskiarvo on. Tällöin tulonsiirroista hyötyviä on alati enemmän kuin edun maksajia. Mikäli äänestäjät äänestävät valtakunnallisissa vaaleissa ehdokasta, joka ajaa hänen etuaan, on etuja lupailevien poliitikkojen helppo poimia äänensä. Poliittisten puolueiden siirtyminen kohti poliittista keskustaa, johtuu juuri kilpailusta saada suuren enemmistö äänet.

 

Byrokratian nilkuttavat hevosrattaat

 

Laajaksi paisunutta hyvinvointivaltiota kritisoidaan myös sen kansalaisia passivoivasta vaikutuksesta. Sosiaalietuudet riittävät monelle leppoistavaan elämään. Lähimmäisen hyvinvoinnin voi huoletta ulkoistaa vaikkapa paikallisen seniorikodin huomaan. “Paras omainen on viranomainen”, ajattelu kuvastaa aikakautemme individualistista henkeä. Tietenkään väite ei koske kaikkia, mutta jokainen varmasti tunnistaa siirtäneensä hyvinvointinsa omavastuuta kruunun kannettavaksi.

Toisaalta hyvinvointivaltio pakottaa ihmisiä ulkoistamaan kruunun kannettavaksi ihmisten hyvinvoinnin omavastuuta. Vuosi vuodelta paksuneva lakien ja säädösten kokoelma lisää hyvinvointivaltiossa harjoitettavaa byrokratiaa. Työttömyysturvan ja asumistuen muodostama kannustinloukku työn vastaanottamisen mahdottomuuteen on hyvinvointivaltion aiheuttaman byrokratian klassinen esimerkki. Niinhän sitä makaa kuin petaa.

Hyvinvointivaltio kohtaa haasteita niin sisältä kuin ulkoa. Väestön ikääntyminen aiheuttaa kestävyysvajeen, globalisaatio kiristää valtioden välistä verokilpailua hyvänä maana yrittää ja investoida, byrokratia ohjaa ihmisiä kohti avuttomuutta, ja kaiken kukkuraksi mediaaniäänestäjä on tästä kaikesta tyystin tietämätön. Seuraavassa tekstissä esitän, miksi kaikesta kankeudestaan huolimatta hyvinvointivaltio on puolustamisen arvoinen ja miksi hyvinvointivaltiosta saamme olla perin kiitollisia.

 

Lisätietoja:

Kirja – Talous ja utopia – Sixten Korkman 2013

Kirja – Globalisaatio koetuksella – Sixten Korkman 2017

Kirja – Markkinat ja demokratia loppu enemmistön tyrannialle – Björn Wahlroos 2012

Jyväskylän yliopiston kurssi – Hyvinvointivaltio

Linkki – Pixabayn kuva

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s