Kun mietimme hyvinvointivaltiota, saatamme pitää hyvinvointia valtion takaamaksi itsestäänselvyydeksi. Hyvinvointivaltiota suunnitelleet tiesivät, ettei valtio voi taata jokaiselle hänen kokemaansa hyvinvoinnin subjektiivista tunnetta. Sen sijaan he onnistuivat luomaan järjestelmän, jossa jokaisella on mahdollisuus saavuttaa oman elämänsä hyvinvointi.
Hyvinvointivaltio on valtion lisäksi institutionalisoitunut ajatus
Hyvinvointivaltio on turvajärjestelmä, joka suojaa ihmisiä markkinoiden oikukkailta käänteiltä. Työttömyyden koittaessa ihmiselle on oikeutettu työttömyyden ajalle rahallinen korvaus. Peruskoulussa rikkaiden ja köyhien lapset oppivat tasavertaisina kansalaisina ilman säätyluokkien repivää rajaa. Pohjoismainen malli tunnetaan maailmalla oikeudenmukaisuudestaan, turvallisuudestaan kuin tasa-arvostaan.
Negatiivista ja positiivista vapautta etsiessä
Hyvinvointivaltiossa toteutuu vapauden kaksi eri ulottuvuutta: negatiivinen ja positiivinen vapaus.
Negatiivinen vapaus ei ole vapauden puutetta eli vankeutta tai orjatyötä. Negatiivinen vapaus on vapautta jostakin, eli vapautta pakkovallasta tai vapautta viranomaisen mielivallasta. Markkinoiden ylivaltaa kansanvallasta saa avoimesti ihmetellä. Viranomaispäätökset saattavat tuntua mielivaltaisilta, mutta siitä huolimatta voimme käydä öisin levollisesti nukkumaan ilman poliisivoimien yöllistä rynnäkköä.
Positiivinen vapaus on puolestaan vapautta johonkin, eli voimme tavoitella onneamme avoimesti ilman viranomaisen katkeransuloista väliintuloa. Lainsäädäntö tietenkin asettaa reunaehtoja toisen ihmisen koskemattomuuden tai verojen muodossa, mutta silti voimme tehdä pitkää päivää ja tsempata kanssakulkijaa.
Paradoksaalisesti hyvinvointivaltio myös rajoittaa vapauttamme lisätäkseen vapautemme mahdollisuuksia. Hyvinvointivaltion paternalistiset tavat rajoittaa luonnollisia taipumuksiamme. Oppivelvollisuus lisää huomattavasti ihmisen kykyjä toimia yhteiskunnassa, vaikka se velvoittaakin luopumaan osasta vapauttamme. Ihmisen tarkasteluhorisontti on lyhyt, siksi pakolliset eläkemaksut mahdollistavatkin leppoisat eläkepäivät.
Maailman tasa-arvoisin kansa
Pakollisilla maksuilla ehkäistäänkin “haitallista valikoitumista” eli työttömyysvakuutusta ei ottaisi ne, joiden todennäköisyys työttömäksi joutumisesta olisi pienin. Tällöin suhdanneherkkien ja matalasti koulutettujen alojen työntekijöiden työttömyysvakuutusmaksut olisivat herkästi liian suuria, ja aiheuttaisi epätasa-arvoa, katkeruutta kuin kateutta yhteiskuntaluokkien välille. Paternalistinen tapa suhtautua kansalaisiin tasapäistää väestöä, mutta toisella kädellä torjuu eriarvoisuutta ja elämään kohdistuvia riskejä.
Byrokratia voidaan nähdä kasvottomana ja asiakaslähtöisyyttä loukkaavana, silti se takaa tasapuolisen käsittelyn ihmisten kesken. Pärstäkertoimen mukaan toimiva virkamieskoneisto on mielivaltainen ja toimii vahvemman eduksi. Kasvottomuus on keino asettaa ihmiset samanarvoiseksi, tämä oli Max Weberin tausta-ajatus hänen kehitellessään byrokratiaa. Sääntöjen mukaan toimittaessa varmistettaisiin palvelujen tasavertaisuus.
Pohjoismaat ovat maailman tasa-arvoisimpia, joista löytyy myös maailman pienimmät tuloerot sekä rahvaan joukkoon kepeästi sulautuva eliitti. Pohjoismaisessa mallissa tuloeroja lievitetään progressiivisella verotuksella sekä tulonsiirroilla. Verouudistusten myötä suurimpien ansiotulojen rajaveroasteita on kevennetty kuin myös pääomantulon ja yhtiöveron osaltakin. Varallisuusvero on poistettu ja perintöveron kimpussa on lobbareiden lisäksi rikkaiden ääniä hamuavat poliitikot. Tämä on lisännyt rikkaimpien ja köyhimpien eriarvoisuutta, mutta kolikon kääntöpuolena mahdollistanut laajempaa veropohjaa, sekä yritysten kykyä myös investoida.
Korkeiden marginaaliverojen ja laajan sosiaaliturvan lisäksi tuloerojen pienuutta selittää oppivelvollisuus. Akateemisesti koulutettujen lapset hankkivat akateemisen koulutuksen todennäköisemmin kuin duunariperheen tenavat. Tämä on vain todennäköisyys ei kiveen hakattu julistus. Sosiaaliluokka ei ole Suomessa kuin muissakaan Pohjoismaissa yhtä periytyvää kuin mahdollisuuksien Amerikassa. Voikin todeta, että Amerikkalainen unelma toteutuukin todennäköisemmin Pohjoismaissa kuin itse Yhdysvalloissa. Silti vain todennäköisemmin.
Suomalaisista keksinnöistä maailman maineeseenkin noussut äitiyspakkaus symbolisoi hyvinvointivaltion suhtautumista vanhemmuuteen – erityisesti äitiyteen. Päiväkoti ja varhaiskasvatus mahdollistavat nykyään naisten kokoaikaisen työssäkäynnin. Sukupuolten välinen tasa-arvo onkin parantunut hyvinvointivaltion kehityksen myötä. Silti äitiyttä tukeva hyvinvointivaltio aiheuttaa epätasa-arvoa työelämään pitkien äitiysvapaiden vuoksi. Lasten hankkiminen katkaisee naisten työelämää enemmän kuin miesten. Mieselättäjämalli on kuitenkin enää vain kaukainen muisto historian unohtuvilla lehdillä.
Poliitikko ajattelee vaalikauden verran, valtiomies yli sukupolvien
On totta, että hyvinvointivaltio on kohdannut globalisaation myötä kasvavia ongelmia. Kiristyvä verokilpailu maiden välillä nakertaa totutun paksua veropohjaa, kansalaisuus ei ole yhtä tiiviisti kulttuurin kytkettyä, eikä työmarkkinat ole turvassa pelkän kotimaisen kysynnän takana. Hyvinvointivaltion rahoitus ja kulttuurinen perintö on globalisaation hampaissa. Mikä siis pelastaa hyvinvointivaltion, jossa kaikesta kankeudestaan huolimatta on paljon hyvää ja puolustamisen arvoista?
Viimekädessä Suomalaisen hyvinvointivaltion turvaa tehty työ. Työn tuloksena syntyy hyvinvointivaltion hyvinvointi. Työtä ajatellaan helposti vain työksi, josta saa rahaa, jotta voi elää. Elintasomme on kuitenkin työn aikaansaannos. Tänä päivänä Suomi on osa globaaliatyönjakoa. Meilla on vahvuutemme ja meillä on osaamista monella eri alalla. Suomen heikkous on verkkaisessa kyvyssä uudistua.
Voiko olla niin, että hyvää tarkoittaneen perustuslakiuudistuksen myötä toimeenpanevanvallan kyky päätöksiin on heikentynyt ja valtaa on siirtynyt hallitukselta etujärjestöille yms. kolmansille tahoille kohuherkän median lisäksi? “Tietäisimme mitä pitäisi tehdä, mutta tehtyämme emme tulisi uudelleen valituiksi.” Jean-Claude Junckerin sitaatti kuvaa yhtä demokratiaan liittyvää ongelmakohtaa.
Vai vedetäänkö pitkää tikkua siitä kuka uhrautuu yhteisen edun nimissä?
Lisätietoja:
Kirja – Talous ja utopia – Sixten Korkman
Kirja – Globalisaatio koetuksella – Sixten Korkman
