Valeartikkelit maailman perkeleenä

valeuutiset

Tieteen tehtävä on tuottaa tietoa ympäröivästä todellisuudesta. Tieteenteon hyvät käytänteet, pyrkimys rehellisyyteen, objektiivisuuteen ja tiedon lisäämiseen ympäröivästä todellisuudesta eivät missään kohtaa täyty huijaten tehdyssä nollatutkimuksessa. Tieteessä kehitys kulkee argumentoinnin kautta. Provokatiiviset artikkelit huijaavat tiedemaailman yleisöä sofistikoituneella jargonillaan.

 

Yhteiskuntatieteet valeartikkeleiden kasvualusta

 

Valeartikkelin kirjoittajilla on yleensä jalo tarkoitusperä osoittaa epäkohtaa tieteellisessä tutkimuksessa ja tiedeyhteisön kulttuurissa. Tiedeyhteisö on kuitenkin asettanut hyvän tutkimuksen tekoon ja julkaisemiseen omat norminsa, jossa pyrkimys rehellisyyteen on korostettu. Valeartikkelit eivät täytä eettisesti kestävää tarkastelua.

Formaaleissa tieteissä valeartikkelit paljastuvat oman mahdottomuutensa vuoksi. Saunatontut gravitaation selittäjinä ei enää mene läpi. No, valeartikkeleiden kirjoittajat ovat sentään ajassaan kiinni. Yhteiskuntatieteet muodostavat kuitenkin nykyään hyvin laajan joukon tieteen eri aloja. Taloustiede, sosiologia, valtio-oppi, mediatutkimus ja sukupuolentutkimus ovat yhteiskuntaa kuvaavia tieteenaloja.

Yhteiskuntatieteet eroavat luonnontieteistä sillä, ettei teorioita voida kokeellistaa kuin fysiikassa tai kemiassa. Kokeellisesti vaikeasti falsifioitavissa tieteissä vain teoriat kilpailevat argumenteillaan toinen toisiaan vastaan.  Tämä johtaa helposti siihen, että yhteiskuntatieteet ovat taipuvaisempia ideologisille tulkinnoille.

 

Mieluinen argumentti mansikka

 

Tieteessä asioiden kyseenalaistaminen tapahtuu ensisijaisesti argumentoinnin ja dialogin kautta. Vaikka vastakkain olisikin kaksi abstraktia teoriaa pitäisi silti vain argumenttien riidellä paremmuudestaan. Mikäli havaintoja voidaan tehdä, ne tehdään teoriaa koetellen. Tutkija tai tutkimusryhmä voi kirjoittaa artikkelin, jonka hienostunut rakenne ja tapa argumentoida puhuttelee lukijan maailmankuvaa, madaltuu kynnys kuin senioritalossa myös artikkelin julkaisemiselle.

Tieteessä esiintyvät koulukunnat ovat esimerkkejä tietyn ajatussuunnan kollektiivisesta ryhmittymästä. Esimerkiksi taloustieteessä koulukunnat ulottuvat yhä vasemmistolaisten täysmarxilaisuudesta oikeanlaidan liberaaleihin vapaa-ajattelijoihin. Objektiivinen kuva monimuotoisesta yhteiskunnasta on vielä pitkän matkan päässä. Vertaisarvioitsijoiden on helpompi uskoa omien mieltymysten mukainen tutkimus. Suljetun vertaisarvioinnin ongelma liittyykin siihen, kuinka rehellisesti tutkimusta arvioidaan.

 

Nopeus on valttia myös paskan levittämisessä

 

Perinteisten lehtien rinnalle nousseet verkkojulkaisut ja blogit tarjoavat suurelle yleisölle kanavan tutustua myös tieteen tuottamiin tutkimuksiin. Kilpailun myötä tarve julkaisujen näkyvyydelle kasvaa. Lukematta jääneet lehdet eivät ketään kiinnosta.  Huomiota herättävä tutkimus on näin ollen myös houkutteleva vaihtoehto julkaista ilman kattavaa vertaisarviontia. Tiedejulkaisu voi lukijoiden toivossa jopa etsiä huomiota herättäviä tutkimuksia, joiden julkaisemisella yritetään tavoittaa myös tiedeyhteisön ulkopuolisia lukijoita.

Monella alalla kilpailu parantaa suorituksia. Kilpailun varjopuolena yleistyy sekä oikaiseminen että huijaaminen. Digitalisaation ansiosta tieteellinen julkaiseminen on nopeampaa kuin perinteisen printtimedian aikana, mutta myös huonosti tehty ja virheellinen tutkimus voidaan julkaista entistä nopeammin. Digitalisaation myötä muuttunut toimintaympäristö kannustaa nopeampaan julkaisemiseen. 

Näin ollen pelkästään artikkelin kirjoittajien päätä ei voi vaatia vadille kirjoitetun artikkelin vuoksi. Vaikka tutkijat ovat tekemisestään vastuussa tiedeyhteisölleen, tiedekunnalleen ja työaikaansa rahoittaneelle taholle, ottaa valeartikkelin julkaisemisesta vastuun myös tutkimuksen julkaissut tiedelehti. 

Nollatutkimuksen julkaisuun osallistunut tiedelehden toimitus ja tutkimuksen vertaisarvioineet tutkijoiden työ joudutaan arvioimaan uudestaan. He eivät aseta vain omaa tekemistään syyttävän katseen alle, vaan myös koko tiedeyhteisön uskottavuus kyseenalaistetaan provokatiivisten nollatutkimuksen myötä.

 

Lukijan vastuu

 

Olkoot valeartikkelit vain mitättömään marginaaliin jäävä ilmiö tutkimusten laajassa kuvassa. Mediakohun myötä marginaali-ilmiö nousee hetkeksi edustamaan osaa tiedeyhteisön julkikuvasta. Tieteentekijöiden vastuu tutkimustensa laadusta palvelee näin myös koko tiedeyhteisöä.

Tieteellisellä julkaisulla on auktoriteettia tavallisen kansan silmissä. Sopivaan yhteiskuntatieteelliseen suuntaan kallellaan oleva media voi tarttua kuin hukkuva huomiota herättävään ja mullistavaan tutkimukseen. Ihmiset hakevat ja hyväksyvät mieluiten oman maailmankuvan mukaisia ajatuksia. Suuri yleisö ei välttämättä osaa tunnistaa huonon tieteen heikkoa argumentointia.

Harva ihminen perehtyy itse uutisoitavaan tutkimukseen. Useimmille riittää vain, mikäli tutkimus on julkaistu itselleen uskottavassa mediassa. Ihmisiä voidaan näin ollen johtaa tietoisesti harhaan tutkijan omien poliittisten motiivien vuoksi tai vastoin tutkijan poliitisia motiiveja. Myös tutkimuksen julkaissut tiedelehti kantaa vastuuta tutkimusten julkaisua koskevasta luotettavuudesta. Tutkittu tieto käy todisteena oman maailmankuvan rakentelussa. Tiedeyhteisön vastuu ihmisten käsityksistä koskien todellisuutta on valtava. 

Valeartikkeleiden kirjoittajat tuskin voivat laskelmoida tutkimustensa mediaviehättävyyden. Sukupuolentutkimus on tasa-arvoistuvassa länsimaisessa kulttuurissa tällä hetkellä enemmän muodissaan kuin koskaan. Patriarkaalisen kulttuurin kritiikki on feministisen lukijajoukon keskuudessa huomiota herättävä aihe. Sen vastareaktiona syntyvä miessukupuolen puolustusreaktio asettaa mediaa kuin lukijoita vastakkaisiin poteroihinsa.

 

Valeartikkeli huomiota huoraamassa

 

Läpällä tehty nollatutkimus herättää keskustelua ja julkisuutta, joka joidenkin mielestä on kehityksen avain. Tieteenhistoriassa kehitystä enemmän on kuitenkin tehnyt todellisuutta kuvaava tutkimus, ja siitä johdetut sovellukset. Provokatiiviset artikkelit voivat käsitellä tulenarkoja aiheita ilman tieteellisesti kestäviä argumentteja. Kaikille ihmisille argumenttien tulenpitävyys ei kuitenkaan ratkaise, vaan julkaisun identiteettiä hyväilevä verbaalinen sisältö.

Valeartikkelin kirjoittajalla on tarve herättää tiedeyhteisöä toimimaan paremman tutkimuksen teon ja tarkemman julkaisutoiminnan puolesta. Onnistuessaan tiedeyhteisö tiivistää rivejään kuin taistelukentällä yhteisen agendan eli tiedon tuottamisen ja sen ihmiskuntaa palvelevan luonteen puolesta. Tiedeyhteisö on kuitenkin asettanut norminstonsa, joka pyrkii rehellisyyteen tutkimusta tehdessä, siitä raportoidessa ja tutkimuksen julkaisemisessa.

Valeartikkelit voivat olla vain seurauseettisesti hyväksyttäviä, mutta ei velvollisuus- tai hyve-eettisesti. Valehteleminen on jo arkikielessäkin teko, jota koitetaan kitkeä lasten leikeistäkin. Olisi toivottavaa, että pitkän koulutuksen saaneet tutkijat pystyisivät moraalisesti kestävämpiin tekoihin kuin viisivuotiaat verrokkinsa.

 

Lisätietoja:

Jyväskylän yliopiston kurssi – Johdatus tieteen etiikkaan

Jyväskylän yliopiston kurssi – Psykologiset tutkimusmenetelmät

Linkki – Pixabayn kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s