Suomen historia vs Euroopan historia

suomenhistoria

Historian väitetään olevan voittajien kirjoittamaa. Sankareita hirttäneet kuninkaat ja keisarit jättivät jälkensä palatseja sekä mausoleumeja muistoksi valtakunnistaan. Mutta historia ei ole voittajien kirjoittamaa. Sitä kirjoittavat historian tutkijat, jotka tutkimuksinensa palavat kriitikoiden iloisella alttarilla kuin terveen tiedon merkiksi.

Tässä kirja-arvostelussa käyn läpi kaksi mielenkiintoista historiankirjaa. Suomen historian läpileikkauksen kirjoittaneen Henrik Meinanderin (1960-) teoksen Suomen historia sekä tyyliltään kepeämmän teoksen Euroopan lyhin historia, jonka on kirjoittanut austraalialainen historioitsija John Hirst (1942-2016).

 

Suomen Historia

 

Henrik Meinanderin teos on julkaistu ensimmäisenä versiona vuonna 2006. Teosta on päivitetty vuosina 2014 ja 2017. Viimesin käsillä olevaan versioon on tuskin löytynyt mitään mullistavaa Kustaa Vaasan ajoista. Mutta on mukavaa, että historian kirjaa esittää jo tulkintaa 2014 alkaneesta Krimin valloituksen seurauksista myös Suomen turvallisuuteen liittyen.

Suomen historia kahlaa noin 300 sadan sivun verran Suomen historiaa aina ensimmäisten suomalaisten saapumisesta Suomen maaperälle, kampakeraamisen kauden kautta Ruotsin vallan aikaan, siitä osaksi Venäjän keisarikuntaa ja lopulta itsenäisen Suomen viimepäiviin asti. Teos on tiivistetty kuvaus Suomen koko historiasta.

Historiaa kuvaavissa kirjoissa tutkimuksen ja popularisoinnin raja hämärtyy selkeästi formaalimman tieteen edessä, sillä jos suurmiesten elämäkerratkin ovat usein tarua ihmeempiä. Tässä teoksessa popularisointi on maistettavissa kuin jäätelö kesäpäivänä. Kirja ei ole tyyliltään hauskinta luettavaa, mutta tekstin poljenta soljuu kepeähköllä askeleella. Tyylin makeampaa savustusta jäsentää jopa jokseenkin huomaamattomat sanavalinnat, kuten Natsi Saksan ja Neuvostoliiton suunnitelmat loppukesästä 1939 “pelkistää” Pohjois-Euroopan poliittista karttaa.

Suomen historia on onnistunut tiivistelmä kansamme historiastamme. Kirjassa käydään läpi politiikan, valtapelien kuin kulttuurin kehittymistä. Minkälainen oli Suomen rooli osana Ruotsin kuningaskuntaa ja kuinka se muuttui Venäjän keisarin alaisuudessa? Nämä ovat kysymyksiä, joihin lukija saa erittäin kuvaavat ja ymmärrettävät vastaukset. Ja juuri nämä kohdat Suomen historian taitekohtien täsmällisestä kuvauksesta ovat asioita, jotka minua historiassa kiinnostavat. Pelkkä listaaminen siitä, mitä on tapahtunut ei minua kiinnosta, vaan se miten ja miksi asiat tapahtuivat. Näihin tapahtumien taitekohtiin Meinanderin kirja osuukin kuin Häyhän ampumana.

“Näin on historiallisten kehityskulkujen laita aina. Ne sattuvat samaan aikaan, mutta usein limittäin, ne johtavat eri suuntiin ja ovat välillä toisilleen vastakkaisia.” Meinander kuvaa näillä lauseilla 1800-luvun lopun venäläistämistä ja sortovuosia, jotka vain lopulta kiihdyttivät nuorta kansallistunnetta. Lauseella kuvataan historian taitekohtien kuvausta laajemminkin. Kuinka moni kehitys on saanut buustia sen nimenomaisesta vastustuksesta?

Suosittelen Henrik Meinanderin kirjaa Suomen historia, mikäli Suomen historian tapahtumat ovat muistissa edes pääpiirteissään. Tämän kaltaisissa yleisteoksissa on ongelmana se, jollei tunne historiaa ei näistä myöskään saa paljoa irti. On vaikea samaistua tarinaan, jollei tiedä keitä historian merkittävät henkilöt kuten Gustaf Mauritz Armfelt tai Albert Edelfelt olivat.

 

Euroopan lyhin historia

 

Jo edesmenneen austraalialaisen John Hirstin vuonna 2009 kirjoittama teos Euroopan lyhin historia on Meinanderin teokseen verrattuna huomattavasti kepeämpää luettavaa. Kirja on noin 250 sivun mittainen ja pyrkii tiivistämään Euroopan historiaa. On sanomattakin selvää, ettei yhtä tarkkaa kuvausta kirja pysty tällöin antamaan. Euroopan historia on kuitenkin verrattomasti monisäikeisempi kuin sen yhden pienen valtion.

Meinanderin kirjasta poiketen Euroopan lyhin historian ei käsittele eurooppalaisten vaellusta nykyisen Euroopan alueelle. Kirjassa ei käsitellä kivikautta eikä kirjasta kannata etsiä Ötziä. Eikä kirjan lopussa juurikaan vaivauduta pureutumaan kylmän sodan jälkeiseen Eurooppaan. Kirjan ajanjakso kuvaakin antiikin kulttuurin ja sen kaupunkivaltioiden kehittymisestä ajanjakson aina toiseen maailmansotaan asti.

John Hirstin kirjoitustyyli on selkeä ja isällinen. Kirjoitustyylissä on pehmeä sävy ja tarinallinen rytmi. John Hirst ei sorru pikkunäppäryyksien twistaamiseen omassa kirjoituksessaan. Ylimääräiset vuosiluvut ja pikkunäppärät muka tärkeät knopit on karsittu pois. Siksi kirja kuvaakin lyhyesti Euroopan historiaa. Kirja ei pyri tyhjentämään kysymysten pajatsoa.

Kirjan rakenne on nerokkaasti toteutettu. Hirst kuvaa ensimmäisten noin 70 sivun aikana Euroopan historian pääpiirteissään. Tästä kirjan nimikin Euroopan lyhin historia. Sen lukija on lusinut jo kirjan ensimmäisellä kolmanneksella. Euroopan historian lyhyen kuvauksen jälkeen Hirst pureutuu spesifimpiin kysymyksiin, muttei niissäkään jää imemään muotoseikkoja.

Kirjan pidempi historian kuvaus kertoo sodista, hallintomuodoista, kielialueiden synnystä ja kurkistaa “tavallisen” rahvaan arkeenkin. Myös 1800-luvun murrokset ja 1900-luvun tuhoisat sodat käydään kirjassa läpi. Ymmärrettävästi niin ensimmäisen josko myös toisenkin maailmansotien syistä kuin seurauksistakin on tarkkasävyisiä kuvauksia kirjoiteltu.

Meinanderin kirjan tavoin myös Hirst antaa murrosvaiheiden kuvauksesta selkeämmän kuvan. Esimerkiksi Rooman valtakunnan tuho luo herkästi mielikuvan harmageddonin kaltaisesta maailmanpalosta. Kyseessä oli kuitenkin “vain” poliittisten painopisteiden muutoksesta, joka kehittyi hiljalleen ja vuosisatojen aikana. Kaukaisen historian vuosisadat on helppo summata muutamiin lauseisiin. Näin luomme myös valitettavan vääristyneen kuvan dynaamisista muutoskohdista.

Kirja ei putsaa kysyjäänsä kysymyksistään. Euroopan lyhin historia on teos, joka antaa tavikselle mukavat puitteet sparrata yleissivistystään. Aivan samoin kuin Henrik Meinanderin kirjakin myös John Hirstin kirja on historian yleiskuvaus. Kirja saa varmasti oikeutensa jo historiaa tuntevan näpeissä, mutta kirjan selkeästä tyylistä johtuen myös tämän kautta voi lähteä tutustumaan Eurooppalaisen historian kehitykseen.

Ja kumpi voitti?

Suomi tietenkin…

 

Lisätiedot:

Kirja – Suomen Historia – Henrik Meinander

Kirja – Euroopan lyhin historia – John Hirst

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s