Ay-liike: kehityksen airut vai jarru?

duunarit

Veljeyden sääntö on:

kellä velvotusta, sillä valtaa

ja oikeutta olkohon.

Tää on viimeinen taisto!

 

Ay-liike: polvihousupojista pampuiksi

 

Herramme vuonna 1907 Suomi eli vielä autonomisena osana Venäjän nuhteessa. Eduskunta oli jo valittu kansalaisten yhtäläisen äänioikeuden voimin vuotta aiemmin ja  näimpä maassa eli voimakas halu kohota kansakunnaksi muiden kansojen joukkoon. Myös Suomen työläiset halusivat yhdistää kollektiivisen voimansa ja niin perustettiin Suomen ammattijärjestö tuona samana herran vuonna 1907.

Sisällissodassa koetun tappion vuoksi työläisten taival oikeuksiensa kehittämiseksi eteni verkkaisesti puuduttavan kivikkoista taivalta pitkin. Ammattijärjestön poliittinen aamun koi koitti vasta presidentti Kallion nimittäessä A.K. Cajanderin johtaman kansanrintamahallituksen. Tähän hallitukseen kelpuutettiin sosiaalidemokraatit  ensimmäistä kertaa miesmuistiin. Kansanrintamahallituksen oli tarkoitus eheyttää kahtia jakautunutta kansaa, ja sen se myös teki – talvisodan henki siitä todisteena.

Talvisodan aikana syntynyt tammikuun kihlauksen myötä työnantajapuoli tunnusti ensimmäistä kertaa työntekijäpuolen vertaisekseen neuvottelukumppanikseen kuin golfkaverin. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä Suomen ammattijärjestöstä kehittyi se SAK, jonka me tänään tunnemme. Sen saavutuksiksi ynnäillään pekkaspäivien lisäksi aimot panostukset työturvallisuuteen, työttömyyskorvauksiin ja pitkiin kesälomiin – kaikkiin kauniisiin kannatettaviin asioihin, työelämämme perusoikeuksiin.

 

Devalvoidaanko vai kustaanko housuun?

 

Sodan jälkeiset vuosikymmenet (1945-1991) olivat Suomessa vasemmiston kulta-aikaa. Presidenttien J.K. Paasikiven, Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston ulkopoliittinen linja kumarteli itään ja työväen asialle omistautunut suuri ja mahtava Neuvostoliitto tsemppasi vieressä. Poliittiset olosuhteet olivat SAK:lle enemmän kuin otolliset neuvotella jäsenilleen etuja kuin VIP-luokan asiakkaalle. 

Tamminiemessä löylyssä neuvoteltut diilit neuvostoliitolaisten kanssa takasivat kansakunnalle varman leivän. Länsimarkkinoilla tuotteiden vienti kuitenkin riippui niiden hinnasta (laadusta yms). Palkankorotuksilla kämmätty kilpailukyky palautettiin suht säännöllisesti devalvaation konstein. Markan ulkoista arvoa alentamalla Suomessa tuotettujen tuotteiden suhteellinen hinta maailmalla keveni. Devalvaatiosykli kesti vuorollaan kymmenisen vuotta.

Suuren omavaraisuusasteen (hyödykemarkkinat) ja tukevan idänkaupan vuoksi devalvaation haitat eivät tuntuneet suomalaisten kotitalouksien arjessa. (Devalvaatiohan nostaa näet ulkomailla tuotettujen tuotteiden hintaa kotimarkkinoilla) Devalvaatio oli viennistä riippuvaisen talouden hokkuspokkus-konsti, jonka turvin palauteltiin karannutta kilpailukykyä aika ajoin takaisin. Toinen vaihtoehto olisi ollut työmarkkinoiden rakenteelliset uudistukset, mutta kilpailukyvyn karattua kansantaloudessa kuului kysymys: kumpi joustaa Suomen pankki vaiko työmarkkinat?

 

Tuli globalisaatio rankka ja varmat duunit vei

 

Dèng Xiǎopíng on vähemmän tunnettu nimi maailman historiassa, mutta nimeään (ja kokoaan) painavampi. Mao Zedongin kuoltua vuonna 1976 Kiina avasi rajansa ja kauppansa maailman markkinoille. Dèng Xiǎopíng oli mies Kiinan puikoissa, joka aloitti talouden liberalisoinnin kommunistisessa diktaruurissa. Tämä oli alku globalisaation toiselle osittumiselle, johon lisäpotkunsa antoivat Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin talouspoliittiset uudistukset niin USA:ssa kuin Britanniassa. 

Globalisaation vuoksi koko maailman talous meni ympäri ämpäri verrattuna kylmän sodan aikaiseen Bretton Woods- ja umpi keynesiläiseen maailmaan. Informaatioteknologian myötä kehittyivät myös globaalit rahoitusmarkkinat. Nuo kasvottomat paskiaiset, jotka siirtävät hillonsa sinne, missä ne maistuvat parhaimmalle. Kylmän sodan päätyttyä valtioiden välinen kilpailu siirtyi ulkopolitiikasta talouspolitiikkaan. Kansantalouksien kilpailukyky korostui globalisaation vuoksi.

Devalvoitaisiinko vielä kerran vaiko mitä?

 

Työehtosopimusten yleissitovuus

 

Tien helvettiin väitetään olevan kivetty hyvin aikomuksin. Vuonna 1970 eduskunnan säätämä laki työehtojen yleissitovuudesta oli aikansa viattoman oloinen lapsi. Yleissitovuuden myötä toimialaa koskevat työehdot tulivat voimaan jokaiseen yritykseen, jos vain oli jotenkaan osoitettavissa, että yli puolet toimialan työntekijöistä kuului kyseisen alan ammattijärjestöön. Lain tarkoituksena oli turvata työehtosopimusten turvin jokaiselle ikään kuin minimipalkka.

Hyvinvointivaltion ajatus kangasteli tuolloin vielä utuisena hamassa tulevaisuudessa. Sosiaaliturva oli nykytasoon verrattuna vaatimatonta kuin pula-aikana. Joten oli perin ymmärrettävää, että työehtosopimusten edut saapuivat helpottamaan myös niitä, jotka eivät suoraan edustaneet ammattiliittoaan. Harmillisena sivutuotteena laki antoi ammattijärjestöille vapaat kädet neuvotella toinen toistaan kivempia etuja työehtosopimuksiin. Tämä tapahtui vieläpä aikana, joka oli sosialismille otollinen.

Globalisaation aikana työvoima on raaka-aineisiin rinnastettava kuluerä. Mitä kalliimpi kuluerä, sitä varmemmin siitä niistetään. Ihmisyydellä on markkinoilla halpa arvo. Muovin palasta riemua repivää ei kiinnosta, kuinka hyvin muovin palan tehnyt duunari eli ja oliko hänen elämällään edes merkitystä. Palvelualalla voidaan tehdä työtä kutsumuksesta, mutta ilman mahdollisuutta voittoon, jäävät jalotkin palvelukset vain aikomukseksi.

Saavutetut edut ovat muuttuneet taakaksi, jota tyytyväinen suomalainen duunari repii mukanaan. Pekkaset ja lomaltapaluurahan pystyi perustelemaan 1970-luvun maailmassa. Nykyinen maailma on toisenlainen kuin Kekkosen aikana. Nopeat syövät hitaat. Ammattijärjestöt saivat kulta-ajallaan aikaiseksi paljon kalliita etuja. Kaikki edut ovat yksittäiselle duunarille kivoja asioita. Kansantaloudelle ne ovat riippakiviä.

 

Lisätietoja:

Kirja – Sixten Korkman – Globalisaatio koetuksella

Linkki – Valtioneuvoston interwebbisivu

Linkki – SAK:n interwebbisivu

Linkki – Minilex interwebbisivu

Linkki – Pixabayn kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s