Julkinen sektori: työllistäjä vai työllistettävä?

epätoivo

“Tilastoja tutkiessa huomioni kiinnittyi tovi sitten kaaviokuvaan, jossa Suomen julkisen sektorin koko suhteessa maan asukaslukuun oli pienempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Sitä kasvattamalla saisimme työllisyysluvut nousuun.” – Mikki Kauste

 

Vähintäänkin mielenkiintoinen ajatus twiittiin sisältyy. Totta toki on, että työllisyyttä voi kohentaa pelkästään julkista sektoria paisuttamalla. Simppeliä, valtio palkkaa vaan lisää jengiä töihin ja *pium* – näin saatiin työllisyysluvut nostettua. Toki täysin toinen kysymys on, kuinka kestävällä pohjalla valtiovetoinen työllisyysprojekti sitten olisi?

 

Maksa verosi! Huusi rosvosektori

 

Suomessa julkisen sektorin muodostavat kaikki ne tahot, jotka voivat nyysiä kymmenyksensä, muodossa tai toisessa. Eli kaikki ne organisaatiot, joille veromme ja veroluonteiset maksumme maksamme. Näkyvin näistä on valtio ja kunnat, mutta myös kirkko ja eläkerahastot, joiden saamat maksut ovat lakiin kirjattuja veroluonteisia maksuja. Ei veroja, mutta “korvamerkittyjä” maksuja tulevia eläkkeitä varten. Valtiosta ja kunnista poiketen kirkollisveron voi välttää eroamalla kirkosta. 

Julkisen sektorin olemassaolo pohjautuu sen kykyyn kerätä veroja. Tähän sillä on pakotusvalta, joka perustuu lakeihin ja niiden rikkomisesta määrättyihin seuraamuksiin. Julkinen sektori voi pakottaa kansalaiset maksamaan veronsa. Tätä pakkoa on huono tavan kansalaisen päästä karkuun, sillä kunnasta voi toki muuttaa pois, vain huomatakseen päätyneensä toiseen kuntaan. Valtiosta voi (vielä) myös muuttaa pois, verokarhun odottaessa jo perillä. 

Historian varrella julkisen sektorin tehtäviä on aina yhdistänyt se, että se on tarjonnut niitä palveluita, joita yksityinen sektori ei ole kyennyt saati halunnut järjestää. Näitä palveluita on rahoitettu verotuksen turvin, kustannusten tasapuolisen jakamisen sekä julkispalveluiden joutuisan tarjoamisen vuoksi. Koululaisen on heikko kerätä itse opiskeluihin riittävät säästöt, varsinkaan lapsuuteen sopivan peruskouluiän jo jäädessä taakseen.

 

Pohjoismainen malli

 

Julkisen sektorin välttämättömyyttä ei voi liiaksi todistella. Peruskoulu jatkomahdollisuuksineen on kansakunnan paras tapa vähentää eriarvoisuutta. Sairastuessaan henkilö ei jää tyhjän päälle lepäämään, eikä työttömyyden koittaessa jää jalkoihin tallottavaksi. Perin mainio juttu on julkinen sektori. Toimii turvana syntymästä aina kuolemaan asti. Kirkko lupaa jatkavansa vielä tästäkin pidemmälle.

Suomen tapa järjestää julkisen sektorin palvelut ovat hyvinkin verrokkeja muiden pohjoismaiden kanssa. Kunnat tai maakunnat järjestävät osan julkisista palveluista ja loput hoitaa valtio. Veroasteet ovat myös Pohjoismaissa OECD-maiden kärkipäästä. Maiden välisissä vertailuissa Pohjoismaat muodostavat tyypillisesti oman homogeenisen ryhmänsä. Julkisen sektorin osalta Pohjoismaat ovat kuin sisarusparvi.

 

Kilpailukyky, rahapolitiikka ja sormi suuhun

 

Ruotsi, Norja, Tanska ja Suomi ovat ulkomaankaupasta riippuvaisia. Ruotsilla, Norjalla, Tanskalla ja Islannillakin on käytössään oma valuutta. Suomi kuuluu ainoana Pohjoismaana euroalueeseen. Tanskan kruunu on sidottu euroon kiinteänä valuuttana 2,25% vaihteluvälillä, joten vain Tanska joutuu noudattamaan rahapolitiikassaan EKP:n rahapolitiikan mukaista linjaa. Mutta Tanskan työmarkkinat joustavat kepeämmän irtisanomissuojan ja aktiivisen työvoimapolitiikan ansiosta.

Valtion rahapoliittinen autonomia on kiistaton etu palauttaessa pakoon karannutta kilpailukykyä. Norja ja Ruotsi voivat tämän tehdä, koska kummankin maan valuutta kelluu vapaasti valuuttamarkkinoilla. Rahapoliittisella interventiolla kummankin maan keskuspankki voi laskea valuuttansa ulkoista arvoa eli devalvoida maan valuutta. Tällöin Norjassa kuin Ruotsissakin tuotetut tuotteet ovat halvempia muissa maissa. Alentuneen hinnan vuoksi niiden kysyntä kasvaa ulkomailla, ja näin vienti vetää ja talous starttaa uudelle uralle.

Suomi ei voi (enää) devalvoida valuuttaansa. Nykyään kilpailukykyä joudutaan palauttamaan kaikkien kammoksumalla palkkojen leikkaamisella – KIKY. Tämä ei tietenkään onnistu enää siinä mitassa kuin aikoinaan Suomen Pankin devalvaatiot. Toisin kuin Tanskassa Suomessa työmarkkinat eivät jousta. Sen seurauksena työttömyys lisääntyy ja työllisten määrä taloudessa laskee. 

 

Yksityinen sektori kruunun isäntärenkinä

 

Julkinen sektori on olemassa vain ja ainoastaan, koska se voi kerätä verotuloja. Joten jos aikoo kasvattaa julkista sektoria, se onnistuu vain ja ainoastaan luomalla yksityiselle sektorille työpaikkoja, josta kerätä verotuloja. Ja tämä onnistuu vain ja vielä ainoammin parantamalla Suomen hintakilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Vain niiden tuotteiden voimin, joita maailmalla halutaan ostaa Suomeen luodaan uutta työtä. Näin on aina ollut ja näin on yhä oleva! Aikaisemmin Suomi pystyi devalvoimaan. Se ei onnistu enää – koska Euro.

Kun ajatellaan julkisen sektorin kykyä vain omalla koollaan rakentaa taloudellista kasvua tai työpaikkoja, ollaan ajatuksen kartalla hukassa kuin syysiltaan hävinnyt suunnistaja. Pelkän julkisen sektorin koon kasvattaminen tarkoittaa kiristyvää verotusta, eikä sekään onnistu. Lisäksi julkisen sektorin työpaikat eivät sisällä raskasta teollisuutta. Julkisen sektorin työpaikat ovat tottakai arvokkaita, mutta valitettavan vähähappisia mitä tulee työn tuottavuuden kehittymiseen.

Julkisen sektorin kyky turvata hyvinvointipalvelut ovat yksityiseltä sektorilta kerättävien verovarojen varassa. Julkinen sektori mahdollistaa omilla palveluillaan  toimivat yksityiset työpaikat. Nämä palvelut lähtevät perustuslain takaamista ihmisen koskemattomuuteen ja omaisuuden suojaan liittyvistä periaatteista. Toivon hartaasti, että julkinen sektori turvaa jatkossakin sivistyneen, terveen ja turvallisen valtion – sen kaikille asukkaille.

 

“Eihän me eletä bruttokansantuotteesta, mehän voimme aina rakastaa toisiamme – mutta rakkaus on kivempaa Jaguaarin takapenkillä.” – Björn Wahlroos

 

 

Lisätietoja:

Kirja – Kansantaloustiede – Jukka Pekkarinen & Pekka Sutela

Blogi – Kuntaliitto – Johanna Viita & Annukka Mäkinen

Tutkimus – Kansainvälinen palkkavero vertailu – Mikael Kirkko-Jaakkola

Tutkimus – Onko hyvinvointivaltiolla tulevaisuutta – Sixten Korkman, EVA

Linkki – Pixabayn kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s