Kirjoitusprosessista

kirjoitusprosessi

Olen harrastanut kirjoittamista jo sen verran, että tietynlainen kirjoitusprosessi on alkanut kehittymään laveisiin uomiinsa. Pääasiassa tämä koskee vain blogitekstien naputtelua, mutta myös puolivirallisiin tekstipätkiin. “Tyhjänpaperinkammo” on kaikonnut minusta höpsöttelyn voimalla. Itsensä nolaaminen kuin housut kintuissa on ehkäpä paras tapa karaistua ihmisenä. 

Kirjoitusprosessi jakaantuu kahteen eri osioon, jotka eroavat tekemisen tasolla toisistaa kuin ystävät juna-asemalla. Näistä ensimmäistä teen oikeastaan koko ajan, sillä en voi olla koskaan piilossa hullua ajatusta. Ensimmäinen osio on tekstien ideointia, joka pohjautuu luettuihin ja opiskeltuihin asioihin. Toinen osio on tekstin kirjoittaminen ja siihen kehittyneet rutiinit. 

Ensimmäinen vaihe on tarkemmin selitettynä tietyn teeman aihepiiriin liittyvien ilmiöiden opiskelua – blogissa lähinnä taloustiede. Luetusta tekstistä jää mieleen kirjoitusten siemeniä, jotka versoavat ideoiksi joko jo lukiessa tai muun asian yhteydessä. Ikään kuin valistuksen hengessä kirjoitan ideoista leppoistavia käsiteanalyysejä tai muuta sivistävää luettavaa. 

Toisessa vaiheessa kirjoitan tekstin. Kirjoittaminen alkaa muistiinpanojen kautta. Kirjoitan vihkoon tekstin keskeisimmän pointsin, jonka ympärille kirjoituksen naputtelen. Tietokoneella kirjoittaessa jaan tekstin yleensä viiteen osioon: aloitus, historia, teoria, käytäntö ja lopetus. Näihin kaikkiin kirjoitan aluksi yhden lauseen, mihin tiivistyy tekstiosion pointsi. Muistiinpanojen sekä pointsien kautta teksti saa lihansa luiden ympärille.

Eniten kehittämistä onkin lihassa luiden ympärillä. Teksteihin pitää puhaltaa rentous, se hervoton jazz-meininki, joka laittaa lukijansa jammailemaan sanojen tahtiin. Rentouden löytäminen sahapukin tikkuisesta aiheesta on elävien tekstien sielu. Tämä tuntuu kuitenkin olevan kuin tarinan kilpikonna, jota Akhilleus ei koskaan saavuttanut. Ajatus kirjoittajan loputtomasta keskeneräisyydestä on samalla lohduttava ja masentava. Ei ole päätepysäkkiä, jonne voisi istahtaa katselemaan taakseen laskevaa aurinkoa. Keep going forward!

Kirjoittamisen kadonnutta rentoutta etsin luovuuden lähteeltä. Sävelkorvani kuurouden vuoksi olen impotentti tuottamaan musiikillista sointia vain nuotin vierestä. Musiikki inspiroi, masentaa, kannustaa tai itkettää riippuen siitä, minkälaista soinnillista taidetta kuuntelen. Kun teksti tökkää kuin suksi hiekkaan, on aika pamauttaa Rocky-leffojen soundtrack. Jos tekstissä on särmikkyyttä, että otsaan koskee, tiedän romanttisen musiikin vievän tekstistä ylimääräisen kulmikkuuden pois. 

Musiikilliset instrumentit jäävät kuin hyllylle pölyttymään ellei tekstin faktuaalinen puoli ole kunnossa kuin urheilukisoissa. Hyvin opiskeltu asia on helpompi kirjoittaa. Vieraampi teksti on kirjoittamisprosessina myös oppimisprosessi. Finanssipolitiikasta voisin luritella kuin trubaduuri, mutta voitonriemua koen kuin kuningas, kun kirjoitin pitkään mietityttäneestä aiheesta. Edellisin erävoitto tyhmyydestä oli tekstini trilemmasta.

Näinä aikoina pitää vannoa olevansa joukkuepelaaja, vaikka töin ja tuskin sietää itseään. Tiimipelaajat ovat epäilemättä onnellisia joukkueen tsemppihenkeen ja muuhun arvostamiinsa turhuuksiin. Olen tuotteliain toimiessani yksin. Luovan kirjoittamisen – mitä tietokirjoittaminen on – onnistumisen ehto on yksinäisyys. En voi kuitenkaan paeta rakennusten perimmäiseen nurkkaan vain löytääkseni rauhan kirjoittamiselle. 

Joudun työskentelemään myös ihmisten parissa ja hyväksyn sen kuin alkoholisti sairautensa. Teknologia auttaa minua eristäytymään, vaikka seisoisin keskellä liikennettä. Korvakuulokkeiden pehmeä jazzin poljenta hiljentää ympärillä olevan hälyn vain muistutukseksi elämän kevyestä kuormasta. Huomaan kuinka iso osa ihmisistä näyttää ymmärtäneen saman. 

Kirjoittaminen on minulle kokonaisvaltainen prosessi. Ajatukset syntyvät hetkessä ja suunnitelmat tuotapikaa. Kirjoittaminen mekaanisena vaiheena on yhä suuritöisin. Tätä työvaihetta pyrin jatkossa lyhentämään paremmalla valmistelulla. Vihkoon raapustetut muistiinpanot, ranskalaiset viivat ja taulukot on tehtävä huolellisemmin, niin että paperille kynäilty versio olisi tekstin ensimmäinen vedos.

Kirjan kirjoittaminen tai opinnäytetyön laatiminen on prosessina sinänsä samanlainen kuin blogitekstieni väsääminen. Kirja ja opinnäytetyö vaatii huolellisemman suunnittelun ja kosolti suuremmassa mittakaavassa. Jatkossa vakavoidun suunnittelupöydän ääreen kuin ennen sydänoperaatiota. Annan myös teksteilleni hetken lepoa ennen niiden julkaisua. Kaikki kirjat on kirjoitettu uusiksi.

 

Lisätietoja:

Linkki – Pixabayn kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s