Etelä-Korean Keynes. Kirja-arvostelussa Ha-Joon Chagin opas taloustieteeseen

Ha-Joon Chang on Etelä-Korealainen taloustieteilijä, ja taloustieteen professori Cambridgen yliopistossa. Leipätyönsä kylkeen Chang on popularisoinut taloustiedettä. Hänen aikaisempi kirjansa 23 tosiasiaa kapitalismista möi miljoonittain, mikä ei ole ihme, sillä kirja julkaistiin, kun finanssikriisin savu oli hädin hälvennyt. Yhteiskuntatieteitä popularisoivissa teoksissa on sataprosenttinen vaara mainostaa omaa idologiaa, ja siihen sortuu myös Ha-Joon Chang. Kirja on erittäin mainio käyttöopas sosiaalidemokraattiseen maailmaan.

 

käyttöopas

 

Yleiskuva

 

Käyttäjän opas taloustieteeseen ei ole pelkkää omien ajatusten myymistä ulkokullatussa kuoressa kuluttajalle. Kirjassa on kattavasti esillä taloustieteen teoriat, koulukunnat ja historia. Rakenteensa puolesta kirja voisi olla mainioisti kepeä versio taloustieteen oppikirjasta. Kirja on hyvin kirjoitettu. Teksti on sujuvaa luettavaa, tästä joko kiittäminen Chagia itseään tai taitavaa kääntäjää Marja Ollilaa – yhtä kaikki – kirjaa on helppo lukea. Noin neljäsataa sivua ei ole myöskään ahdettu täyteen tekstiä, joten sivumäärästä huolimatta kirja etenee kuin juna – ei ehkä VR:n. 

 

Positiiviset pointsit

 

Sosiaalidemokraattisesta yleisvireestään huolimatta kirjassa on – niin kuin niissä yleensäkin – muutamia hyviä poitseja. Näistä ensimmäisenä Changin muistutus postmodernin ajan illuusiosta. Länsimaissa kuulemma eletään jälkiteollista aikaa kuitenkin kuluttamalla teollisuuden tuotteita enemmän kuin koskaan. Työn tuottavuuden vuoksi teollisuuden tuotannon volyymin suhde sen arvoon BKT:sta on laskenut. 

Eli samalla rahalla saadaan tänään enemmän teollisuuden tuottamaa kamaa. Globaalia markkinataloutta kannattavat (mm. minä) painottavat globalisaation vuoksi maailman muuttuneen yhdeksi markkina-alueeksi. Jälkiteollisuutta julistaessa on hyvä muistaa, ettei maailma ole muuttunut jälkiteolliseksi. Teollisuuden tuotannon volyymi on päivä päivältä korkeammalla. 

Toisena oivana poitsina on, kuinka kapitalistisen talousjärjestelmän ympäristö on muuttunut sen kehityksen tuloksena. Enkä nyt tarkoita ympäristöongelmia. Vaan sitä kuinka Adam Smithin tai teollistumisen auringonnousun aikana yritykset olivat pienempiä ja paikallisia ja joilla ei ollut markkinoilla määräävää asemaa ja niin edelleen. Suuremmat toimijat tarvitsevat vahvemmat vartijat. Tällä en hae suurpääoman kaitsemista, vaan painotan kuinka tärkeä rooli valtiolla on markkinatalouden toimivuuden takaajana. Toki kirjasta löytyy muitakin hyviä pointseja, blogi on vaan liian lyhyt kaikia käsittelemään.

 

Negatiiviset pointsit

 

Negatiivisista pointseista päällimmäiseksi nousee kirjan avoin vasemmistolaisuus. Kun kirjailija yrittää kirjoittaa (muka) objektiivista kuvausta talouden toimivuudesta, ei sen pitäisi olla politiikan julistus. Uskon, että luonnontieteitä voi popularisoida “objektiivisesti”, sillä fysiikassa pallo putoaa samalla lailla pudotti sen rikas tai köyhä. Yhteiskuntatieteiden popularisointi on tästä käsin julistettu epäonnistumaan, sillä kirjailija ujuttaa kuin tahallaan oman tulkintansa ilmiöiden “objektiivisuudesta”.

Changin kertaus taloushistoriasta unohtaa muutamia tosiseikkoja. New Deal – ohjelma “nosti” USA:n talouden 1930-luvun lamasta, vaikka vasta irrottautuminen kultakannasta mahdollisti Fedin ekspansiivisen rahapolitiikan ja dollarin devalvoitumisen. Kapitalismin kulta-ajaksi hän nostaa toisen maailmansodan ja öljykriisin välisen ajan. Paperilla asia näyttääkin siltä, BKT kasvoi ennätystahtia, mutta vain länsimaissa. Kylmäsota piti yritysmaailman korporatiivisena, eikä sananvapaus ja demokratia olleet kuin harvojen etuoikeus – verrattuna tämän ajan jokamiehen filosofisiin oikeuksiin.

Stagflaatiota Chang ei mainitse kertaakaan kirjassaan. Stagflaatio on tila, missä inflaatio laukkaa kuin Vermossa ja työttömyys kasvaa kuin bodarin hauikset. Tämän makrotalouden ilmiön edessä Changin jumaloima keynesiläisyys oli hampaaton kuin sen leivästä elävä mummo. Pääomien vapauttamista hän pitää syynä finanssikriiseihin, mutta unohtaa pääomamarkkinoiden säätelyn johtavan pitkällä aikavälillä tehokkuustappioihin. Suomi mainitaan kirjassa moneen otteeseen, onhan maa sosiaalidemokratiasta veistetty. Suomen 90-luvun laman syyksi Chang näkee pääomaliikkeiden vapauttamisen, vaikka todellisena syynä oli ns. Trilemma.

 

Loppuarvio

 

Kuten mainittua Suomi mainitaan kirjassa, jopa kolme kertaa. Syytä torille ryntäämiseen kirja ei kuitenkaan anna. Mikäli olet demari ja haluat vahvistusta omalle maailmankatsomuksellesi, silloin suosittelen lukemaan kirjan. Tai ymmärrät jo taloustieteestä perusteet, mutta haluat sparrata ajatuksia avoimin sydämin, myös silloin suosittelen lukemaan tämän kirjan. Ihan aloittelijalle en tätä suosittele, silloin on vaarana, että uskoo kaiken Changin puutteellisen argumentoinnin.

Argumenttien uskottavuutta lisää aina henkilön liittyvät tittelit ynnä muut. Ja hyvä niin, sillä nehän ovat merkki asiantuntijuudesta, mutta jotenkin on kiva huomata Cambridgen taloustieteen professorin kirjoittavan paikka paikoin täyttä paskaa. Sivistys on kuitenkin globaali- ja tasa-arvoinen ilmiö, joten ei anneta sosiaalisen konstruktion, kuten hyvin brändättyjen titteleiden ohjata argumenttien uskottavuutta. Kirja on kevyt, jopa paikoin lapsellinen. Argumenttien kepeys johtaa valitettavasti puutteellisiin ellei virheellisiinkin päätelmiin.

 

Kevyttä talouden popularisointia. Vähän liian kevyttä. **½

 

Lisätietoja:

Kirja – Ha-Joon Chang – Taloustiede – käyttäjän opas

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s