Ajan henki ja ajatukset jalot: Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen vs. Pekka Kuusi

aatostajaloaEnnen oli kaikki kauniimpaa…

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli 1800-luvulla elänyt historioitsija, professori, poliitikko ja vanhasuomalainen suomalaisuusmies sekä vapaaherra. Hän toimi oikeistokonservatiivisen Suomalaisen puolueen (nyk. kokoomus) puheenjohtajana heti J.V. Snellmanin jälkeen. Kun Karl Marx kirjoitti yhdessä Friedrich Engelsin kanssa Kommunistisen manifestin, amisviiksinen Yrjö Sakari oli tuolloin jo ammentanut maailmankatsomustaan Adam Smithin ja David Ricardon klassisten talousoppaittein kansinsta. 

Pekka Kuusi

Pekka Kuusi kuuluu yhdessä Väinö Tannerin kanssa henkilöihin, joiden muotokuva on sosiaalidemokraattisten puoluejärjestöjen seinällä ajaton kuin Kristuksen kuva kirkossa. Vuonna 1961 kirjoitettu 60-luvun sosiaalipolitiikka -teos on suora julistus, kuinka valtavirran talousopit tunnustavat sosialidemokraattisen aatteen, kuta tehokkaimmaksi talouskasvun veturiksi. Lisäksi tulojen uudelleenjako toteuttaa oikeutta tehokkaammin kuin tuomioistuimet yhteensä. Inhimillisyys ei koskaan demareille ole ollut kaupan, toisin kuin rahaa kiiluvasilmäisesti palvovien kapitalistien moraalittomassa maailmassa.

 

Yrjön aika

 

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen sekä Pekka Kuusi ovat kirjoituksillaan kiinni aikojensa talousoppien maailmassa. Talouspolitiikan hegemoninen oppi kumarsi koko 1800-luvun  klassisen ja uusklassisen talousteorioiden perään. Klassinen kuin uusklassinen talousteoria nojaa ihmiseen rationaalisena toimijana, joka toimien oman etunsa nimissä toimii samalla koko yhteisen hyvän eduksi. Klassisten oppien mukaan valtion täytyisi turvata vain vapaan vaihdannan turvaamiseksi toimivat instituutiot, eli valtio olisi ns. yövartijavaltio, joka huolehtii pääasiassa lakiin, järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvät asiat. Klassinen talousteoria syntyi aikana, jolloin feodaaliruhtinaat pitivät rotia yllä, omien mielioikkujen sen salliessa. Adam Smith ei katsonut hyvällä aatellisherrojen sulle-mulle-kauppoja. 

Klassisen talousteorian kulta-aikaa – myös kultakanta-aikaa – kesti aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. 1920-luku oli Euroopassa sodasta toipumisen, kultakantaan takaisinkytkennän sekä taloudellisten ja inhimillisten tragedioiden hiljaista aikaa. Amerikassa elettiin täysillä – aina 1930-luvulle saakka, jolloin lama laittoin markkinat polvilleen ja huutaen valtiota apuun. Keynesiläinen valtiovetoinen suunnitelma- ja markkinatalouden pakkoavioliitosta synnytetty sekatalous oli 1930-luvun laman ja eritoten toisen maailmansodan jälkeen vallitseva talouspoliittinen teoria kylmänsodan loppunäytökseen ja orastavan globalisaation toisen osittumisen auringonnousuun saakka.

 

Pekan aika

 

Pekka Kuusen maailmassa globalisaatio oli säännöstelty ja rajoitettu. Kylmä sota piti huolen siitä, että maailma oli jakautunut kahteen leiriin. Markkinavetoiseen länteen ja suunnitelmalliseen itään. Neuvostoliiton rajanaapurina Suomi kuului sen etupiiriin, vaikkei virallisesti ollutkaan itäblokin satelliittivaltio. Urho Kekkosen johtama ulkopoliittinen linja kumarsi itään. Suomessa ei vuosien  1945-1991 välillä ollut mahdollisuutta edetä politiikassa ilman Kremlin siunausta. 

Suomi myös hyötyi idän suhteistaan, sillä kahdenvälinen kauppa Neuvostoliiton kanssa piti vaihtotaseen ylijäämäisenä. Pitääkseen Suomen etupiirissään, Neuvostoliitto oli valmis maksamaan osan suomalaisten elintason noususta. Olosuhteet laajentaa sosiaalipolitiikan instrumentteja oli 1960-luvulla enemmän kuin otolliset. Siihen tsemppasivat ylijäämäisen vaihtotaseen lisäksi, edullinen väestörakenne, vallitseva poliittinen ilmapiiri ja aito tarve parantaa heikommassa asemassa olevien sosiaalietuuksia.

 

Maailma muuttuu, mut muuttuuko Yrjö ja Pekka

 

Kun tarkastelee, millä tavalla Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen ja Pekka Kuusi tarkastelevat kirjoissaan sosiaalipolitiikkaa, heidän teksteistään hehkuu ajan henki ja henkilön arvomaailmaan juntattu julistus. Yrjö vannoo epäröimättä kapitalistin oikeuteen pitää tehtaansa ja koneensa, sillä itse kapitalisti on nämä riskillä ja raatamisella omakseen saanut – ja vieläpä kovaa korkoa vastaan. Pekka Kuusi puolestaan näkee sosiaalipolitiikan mahdollisuutena tehostaa kansantalouden toimintaa parantamalla alempien sosiaaliluokkien ostovoimaa tulonsiirtojen avulla. Yrjö olikin prekokkari ja Pekka piinkova demari. 

Ajat ovat silti muuttuneet tähän aikaan tultaessa. Kansainvälistyminen, globaalit finanssimarkkinat ja maiden keskinäinen hintakilvoittelu maailmanmarkkinoilla ei saa sijaa herrojen teksteissä edes puolen tavun vertaa. Vielä Pekka Kuusen aikaisessa maailmassa investointeja rahoitetaan pääosin omilla säästöillä, ja kun ne eivät riitä, valtio lainaa loput. Globalisoituneen talouden eräs peruskivi ovat globaalit finanssimarkkinat. Rahoitus välittyy sinne, missä sille on odotettavissa paras tuotto. Suomessa tätä kehitystä vastustetaan Kuusen klassikokirjaa uhmakkaasti nostellen. Mutta ajat ovat muuttuneet.

 

Lisätietoja:

Kirja – Työväen kysymyksestä sosiaalipolitiikaan – Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen

Kirja – 60-luvun sosiaalipolitiikka – Pekka Kuusi

Linkki – Pixabayn kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s