Työolotutkimus 2018: Työelämä tänään

työolotutkimusFuck Yeah!

Suomessa tuntuu olevan vuosi vuodelta tukalampaa kuin pirtin tuvassa keskellä kesähelteillä. Globalisaatio, digitalisaatio, robotisaatio ja -saatio muuttavat sitä maailmaa, johon savanniapinan kognitio juuri kerkesi sopeutua, oven takana onkin jo uusi maailma avautumassa kuin hypermarketin kassa. Myös 2020-luvulla töihin on herättävä kuin entisaikojen tukkijätkä. Työtehtävät ovat toki muuttuneet teknologisen kehityksen myötä, silti työn kimpusta löytää herkän, haavoittuvaisen ja puutteellisen ihmisen.

 

Työolotutkimus

 

Työolotutkimus suoritetaan noin viiden-kuuden vuoden välein. Edellinen tutkimus on vuodelta 2018, sitä verrataan tottakai edeltävään ja sitä edeltäviin. Maailman yleistä kehityksestä voidaan arvailla työolotutkimuksen tuloksiin ja löytää selittäjiä vuosien varrella muuttuneisiin tuloksiin. Suomalaisten työelämään vaikuttavat suuressa kuvassa samat asiat kuin muihinkin eurooppalaisiin verrokkeihin. Kansainvälinen talouskehitys ja teknologiset innovaatiot heijastuvat kutakuinkin samalla tenholla myös Suomeen. 

Vuoden 2018 tutkimuksen keskeisimpiä muutoksia edelliseen vuoden 2013 tutkimukseen olivat työväestön ikääntyminen, mikä on suora heijastus demografisesta muutoksesta. Etätyötä tekevien osuus oli kasvanut 12 prosenttiyksikköä viidessä vuodessa, joka on helppo uskoa, sillä tietokoneiden tehot ja tietokoneiden akkujen kestävyys kehittyvät vuodesta toiseen. Lisäksi 3G yhteyden yleistyminen 4G yhteydeksi on parantanut tiedonsiirtoa sekä toiminta-aluetta. Kiire työpaikalla oli kasvanut, mutta sen vastineeksi työpaikan ilmapiiri parantunut, tasa-arvo ei toteudu yhtä nopeasti kuin lainsäätäjän toimesta, milleniaalit ovat heränneet työhön, ansiotyön arvostus oli kasvanut ja työhön liittyvä epävarmuus hälventynyt.

 

Kiireestä selkävaivoihin

 

Työntekijöiden kokema kiire on kasvanut edellisestä tutkimuksesta. Lähes suden osa työntekijöistä valitti kiireen pilaavan työpäivän kuin humalainen aviopuoliso. Kiireen vaikutus työntekijöiden työssä jaksamiseen ei ole vitsi, sillä työn kuormittavuuden kasvu heijastuu suorassa suhteessa psyykkiseen jaksamiseen niin työmaalla kuin kotona. Kiireestä huolimatta ilmapiiri työpaikalla oli parantunut. Onko tässä jotain talvi- ja jatkosodan kaltaista veljes- ja sisarushenkeä, että kaveria tuetaan, vaikka kaikki taistelee samalla rintamalla yhä kiihtyvää kiireestä ja muutoksesta huolimatta.

Mielikuva työpaikkaansa kepeästi leipääntyvistä milleniaaleista ei saanut työolotutkimuksessa empiiristä vahvistusta. Onko syynä kollektiivinen “aikuistuminen” vaiko ymmärrys vakituisten työpaikkojen harvinaisuudesta, yhtä kaikki, vuosituhannen vaihtumista todistaneet nuoret ovat tarttuneet työn syrjään samalla tarmolla kuin edelliset sukupolvet. Heidän työkykyään kuitenkin heikentää fyysiset oireet. Molemmat väkiryhmät niin, suuret ikäluokat kuin milleniaalitkin löytyvät nykyään kuntosalilta, selkää vahvistavia voimisteluliikkeitä tehden.

Julkisessa keskustelussa kannetaan tuon tuosta huolta kestävyysvajeesta ja riittämättömästä työllisyysasteesta. Eläkeikää on hinattu kohti kattoa kuin autokorjaamolla, sen vastapotkuna ilmenee työssä jaksamisen realismi. Vaikka työväki on aikaisempaa koulutetumpaa ja digitaitoisempaa, ei eläkepäivistä unelmoiva veny kiireisen teknologian venyttämään maailmaan. Ylhäältä annettu mahtikäsky työurien loputtomuudesta on demografisesti ja kansantaloudellisesti perustelua, mutta tässä ja nyt hankalasti yhteensovitettavissa. Iso osa eläkkeen kynnyksellä horjuvien työntekijöiden jaksamisesta, osaamisesta ja innosta jääkin organisaatioiden johdon ja hr-heppujen harteille.

Eräs työolotutkimuksen huonoista puolista on sen harvoin tehtävä toteutus. Viidessä vuodessa maailma kerkeää kokea sodan, laman, pandemian tai muuta kauheaa. Vuonna 2018 suomalaisten duunarien kirkassilmäinen usko työnantajan vakavaraisuuteen ja auvoiseen tulevaisuuteen rinnastui vuoden 2008 noususuhdanteiseen maailmaan. Jos tutkimus olisi tehty vuosina 2009 tai 2010, epäilen melankolisuuden olleen kuin Rautavaaran lauluista. Vuonna 2013 suomalaiset työntekijät olivat yhä epäileviä kuin Tuomas parempien aikojen suhteen. Finanssi- ja eurokriisi kummittelivat vielä tuoreessa muistissa. Vuonna 2018 Suomen talous viimein kasvoi – sitten vuoden 2008.

 

Voltarenia! Joku hullu huusi

 

Kun lukee viimeisintä työolotutkimusta, ei Suomessa tapahtuneet muutokset tule yllätyksenä. Taloussuhdanteen parantuessa ihmisten usko huomiseen kirkastuu kuin maaliskuinen talvipäivä. Globalisaatio kuitenkin kuristaa maiden välistä kilpailua kuin anakonda. Kiire lisääntyy, päivät venyvät ja selät paukkuvat. Ehkäpä tulevat sukupolvet vielä hehkuttavat hyvinvointivaltion uudelleen rakentaneen milleniaalien uhrauksen tapahtuneen hiellä, verellä, kyynelillä ja Voltarenilla.

 

Lisätietoja:

Julkaisi – Työolotutkimus – Tilastokeskus

Linkki – Pixabayn kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s