Markkinataloudella maailma pelastuu

veroroisto

Ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö – kirjoittaa Suomen Pankin nykyinen pääjohtaja Olli Rehn blogissaan pankin omilla internet-sivuilla. Uusklassisen talousteorian mukaan ilmastonmuutoksesta ei voi puhua markkinahäiriönä, vaan massivisena negatiivisena ulkoisvaikutuksena. Markkinahäiriö, negatiivinen ulkoisvaikutus tai ihan vaan kavereiden kesken katastrofaalinen ympäristökriisi – sanat joilla todellisuutta rakennetaan määräävät myös ne työkalut, joita ongelman korjaamiseksi työkalupakista kaivellaan.

 

Kapitalismi vaiko vain pelkät markkinat

 

Ilmastonmuutoksesta ja ympäristön kestämättömyydestä syytetään helposti kapitalismia. Kapitalismihan on “ismi”, joka kertoo vain tuotantolaitosten olevan kotitalouksien eli yksityisessä omistuksessa. Kapitalismin toimivuutta toki sutjakoittaa markkinatalous ja näinpä nämä kaksi talouteen liittyvää termiä usein sekoitetaan keskenään, vaikka todenmukaisempaa olisi kuvitella kapitalismin pyrkivän kohti suunnitelma taloutta, sillä ylhäältä käsin monikansallisia suuryrityksiä pitkälti johdetaan kuin Neuvostoliittoa. Markkinatalouden voima on siinä, että se pyrkii tuhoamaan suurpääomaa ja luomaan taloutta uusiksi. Joseph Schumpeter kutsui kehitystä, jossa uudet innovaatiot syrjäyttävät entiset ja tehottomat tieltään – luovaksi tuhoksi.

Markkinatalous ei voi toimia ilman valtiota. Nykyisen globaalin integraation oloissa markkinatalouden toimivuus vaatii monikansalliset hartiat turvaamaan markkinatalouden taakse tarvittavat instituutiot. Näistä kolme keskeisintä ovat: omistusoikeus, ihmisoikeus ja vapaus. Toimivan markkinatalouden takaa ei löydy diktaattoria eikä despoottia, vaan demokratiaattinen parlamentaarinen valtio ja korruptoimattomat instituutiot. Ei ole olemassa kahlitsematonta markkinataloutta – kapitalismismin etu taas voi olla, mutta se on satavarma merkki korruptiosta, rikoksista ja institutionaalisista heikkouksista. 

 

Negatiiviset ulkoisvaikutukset

 

Markkinatalous on tehokas tapa järjestää talous, mutta kaiken sen oheistoimintana syntyvästä hyvästä seuraa myös nippu huonoa – negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Kun puhutaan globaalista tavasta järjestää talous, se ei muutu vuodessa tai parissa aatteeltaan tai toimintatavoiltaa Greta Thunbergin maalailevien uhkakuvien pelossa. Ilmastonmuutos on katastrofaalinen ympäristökriisi ja sen taltuttamiseksi vaadittujen toimien suunnanvaihdoskin vie vuosia. On selvää, että ensimmäiset tahdit tulevaisuuden pelastamiseksi tehdään globaaleilla poliittisilla areenoilla – päästötavoitteilla ja päästökaupoilla. Markkinatalous järjestää toimintaansa instituutioiden muutoksen mukaan.

Maapallon köyhät alueet ovat muuttuneet globaalin taloudellisen integraation vuoksi länsimaiden kulutushyödykkeiden tuotantoalueeksi. Kehitysmaiden instituutiot ovat heikot ja köyhät kuin kansantaloutensa. Hairahdus toimia rikkaiden suuryritysten investointialustana on johtanut monen ihmisen kurjuuteen ja kuolemaan. Kapitalismia voidaan surutta syyttää niin ihmisten, eläinten (tukistarhaus) tai luonnonvarojen riistosta, mutta haukutaanko tässäkin silti väärää puuta. Vai onko niin, että tilinauhaansa palvova länsimainen kuluttaja vaan haluaa aina vain kahdet housut yksien hinnalla? Kapitalismin polttoaine on mahdollisuus voittoon. Sen sille rahoittaa uskolliset kuluttajat. 

 

Ensisijaisesti toimivat instituutiot

 

Nykyinen talousjärjestelmä ei ole syntynyt kenenkään päätöksellä. Sen taustatekijänä on ihmisen kekseliäisyys tavoitella korkeampaa statusta laumassaan. Vaikka kapitalismia kuinka haukuttaisi tai vaikka kuinka sitä padottaisi, se keksii uomansa, josta lirua pihalle kuin jätevesi. Kaupankäynti on ihmisellä verissä, miksi siis padota tehokkaasti toimiva järjestelmä? Markkinatalouden mekanismilla voidaan murtaa suuryhtiöiden tarve sanella toimintatapojen pelisäännöt, mutta älköömme kieltäkö markkinataloutta ihmisiltä. 

Globaaleille instituutioille on taattava toimintaedellytykset ja kansalaisten legitimiteetti, vaikka se olisikin myös rikkaiden kukkarosta pois. Teollistuminen on tapahtunut instituutioiden, innovaatioiden, investointien ja integraation tuloksena. Kun ajattelemme mitä ilmaston vuoksi olisi tehtävä, muuttakaamme instituutioita, jotka kannustavat innovaatioihin, joita seuraavat investoinnit ja joiden leviäminen on integraation tulos.

 

Lisätietoja:

Kirja – Maailman tila 2013 – Useita tekijöitä

Linkki – Pixabayn kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s