Korona kova, Marin mahtava

SannaMarin

Kun Sanna Marinin hallitus jatkoi siitä mihin Rinteen hallitus oli jäänyt, puistelin päätäni hiljaisen epäuskoni vallitessa. Vain ja ainoastaan rakenteellisten menojen lisäyksiä… huoh, joita seuraavat hallituksen joutuvat purkamaan julkisen talouden kestävyyden ja kansantalouden toimintakyvyn paineessa. Koronaepidemia löi niitin jo kauas karanneen hallitusohjelman tavoitteille ja laittoi kortit uudelleen jakoon. Nyt niiden jakajaksi asettui määrätietoiset naiset.

 

Kriisissä on uusi mahdollisuus

 

Kuin klisee väittää: “Kriisissä on uusi mahdollisuus.” En olisi uskonut, että Marinilta löytyy johtajuutta ja ryhtiä toimia kuin on toiminut. Joskus aikani ratoksi olen pohtinut, onko poliittisissa johtajissamme enää menneiden aikojen valtiomiesmäistä johtajuutta? Vastaus: On. Se kuinka nopeasti ja millä uskottavuudella Marinin hallitus asetti poikkeuslain voimaan ja esitti elvytyspaketin koronan kourissa kituville yrittäjille, antoi uskoa poliittisen johtomme kykyyn toimia. He ovat toimineet kuin tilanne on sitä vaatinut. 

Olen esittänyt aikaisemmin kritiikkiä siitä, kuinka perustuslakiuudistuksen myötä toimeenpaneva valta on heikentynyt suhteessa perustuslakiuudistusta edeltäneeseen aikaan. Koronaviruksen takia puhjennut kriisi on osoittanut hallituksen kyvykkyyden johtaa maata. En tarkoita pelkästään päätöksiä epidemian torjumiseksi vaan myös tapaa, jolla pääministeri ja muu hallitus on tilanteessa toiminut. Arvojohtajuus on johtamista päätösten lisäksi. Tietenkin aina löytyy Hjalliksia, jotka valittavat miten ei tehdä mitään, vaikka ympärillä pyörisi vaikka mikä tohina.

Kriisin julistamista uudeksi mahdollisuudeksi ei tietenkään kutkuta niitä yrittäjiä, joiden leipä jää hyllyyn. Lomautetuksi joutuneet työntekijät eivät myöskään riemuitse uusien mahdollisuuksen ääressä. Puhumattakaan niistä, joiden henki ja terveys on uhattuna koronaviruksen takia. Inhimillisen tragedian vuoksi en halua laulaa onnenlauluja. Pimeydessä huomaa parhaiten valon. Tämän vuoksi haluan kehua hallitusta. Valonpilkahduksena keskellä pimeyttä.

 

Kaikkien aikojen talousuudistus

 

Koronaepidemian aiheuttama kysynnän romahdus koettelee yrittäjiä ja yrityksiä kuin kännisen naapurin pihatalkoiden muistelo. Kriisin myötä kansakunnan kollektiiviseksi huoleksi on noussut yrittäjien asema. Hallituksen tänään julkistama apupaketti ei ole vain keino pelastaa koronan kouriin joutuneet yritykset, vaan myös talousuudistus, joka muuttaa Suomen dynaamiseksi markkinataloudeksi.

Tiedän, että uudistuksen ovat määräaikaisia, ja tarkoitus on palata takaisin jäykkään byrokraattiseen toimintamalliin. Mutta ajatukset on kylvetty. Sen enempää vertaamatta Ranskan vallakumoukseen, senkin kylvämät siemenet kukkivat vasta tulevien sukupolvien toimesta. Kun Suomessakin on palattu takaisin normaaliin ja tulevaisuudessa kestävyysvaje senkun pahenee ja ollaan vaihteeksi kriisin äärellä, on seuraavalla kerralla testattuja toimintatapoja joiden uudelleen käyttöönotto on sutjakkaampaa kuin ilman nyt käsillä (muistakaan käsidesi) olevaa kriisiä.

 

Laajat uudistukset tarvitsevat laajat poliitiset hartiat, mutta kokonaan uuden kulttuurin. Ihmiset tarvitsevat dramatiikkaa herättääkseen heidät apatiasta.

 

 

Kollektiivinen huoli yrittäjien asemasta löi Ay-liikkeen polvilleen kuin kymmenen koronan voimasta. Lomalapulla työntekijästä pääsee eroon jo viidessä päivässä, yrittäjille suodaan oikeus työttömyyskorvaukseen sekä työeläkemaksujen alentaminen on ollut kauhukuva, joka on valvottanut SAK:n jefeä jo puolen vuosisadan ajan.

Punavihreä hallitus on vieläpä puuhannut yrittäjille Suomen mittakaavassa massiiviset lainojen takaukset Finnveran toimesta. Dynaamisemman toimintaympäristön luominen on kustannuskilpailu ja kasvukilpailukyvyn kannalta tehokkaampi ratkaisu kuin kiky ja kikyn kakkarat. Niin kävi, että vasemmisto teki sen, mikä oikeistolta jäi haaveeksi.

 

Kansallinen tsemppihenki

 

Melankolisessa maassa, missä mielenmaisema on Gallen-Kallelan maalaama ja Rautavaaran laulama. Ponnahti kuin norppa pinnalle kollektiivinen me-henki. Lähes joka tuutista on toitotettu Suomen kykyä nousta tästä ahdingosta. 1990-luvun laman sijasta vertailuja on tehty kauemmas historiaan. Sotavuosien kurjuudella on tsempattu selviämään yli tästäkin koettelemuksesta. Ankarana takaiskuna kuvanlaatu Netflixin ohjelmissa huononee, sillä kysyntä ylittää kapasiteetin. Torjuntavoitto voidaan ottaa lukemalla vaikka kirjaa. Sotavuosien muistelo on tietenkin absurdia, mutta osaltaan heijastaa kollektiivista tahtoa siitä, että yhdessä me selviämme tästä kriisistä.

Vaikka koronaviruksen vuoksi karanteeni on uusi koti, rajat on säpissä niin, ettei Hakkaraisen vaimokaan pääse edes “turvapaikkan” uhalla, monen yrittäjän lompakossa puhaltaa tuuli, työntekijöitä on lomautettu ja talous on ajautumassa taantumaan pelastuspaketeista ja uudistuksista huolimatta. Silti tämä kriisi on osoittanut kansallista eheyttä ja kykyä tehdä päätöksiä. Edes perussuomalaiset eivät ole häröilleet kuin yleensä, jopa Mestari Jussi on ollut hallituksen kanssa samaa mieltä kärsivällisyydestä ja kestävyydestä. Kuin jo aikoinaan rakennustyömaalla kuulin:

“Yhteistyöllä tätä isänmaata rakennetaan.” 

Pidetään se asenne yllä. 
Lisätiedot:

Linkki – Blogitekstin kuvaan Sanna Marinista

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s