Yhteiskuntapolitiikka ja kestävä kehitys

kestävyys

Korona jyllää kuin Karelin tatamilla. Ilmaston muutos sai laihan henkäyksensä yhteiskuntien sulkemisen vuoksi. Pian sama ralli jatkuu, mutta tukullinen kurjempien kanssa matkaten. Kestävä kehitys ei ole kuin ritisevät jäät, jotka vaivoin kannattelevat kulkijansa. Kestävä kehitys on kehitystä, joka rakennetaan kestämään kuin kiviaita. Mitenpä siis yhteiskuntapolitiikan keinoin rakennetaan yhteiskunta, joka kestää kuin paikka hampaassa.

 

Puuro muuttuu velliksi

 

Yhteiskuntapolitiikan tutkimustehtävänä on tutkia yhteiskuntaa eri näkökulmista ja  ulottuvuuksista. Näimpä on luonnollista, että yhteiskuntapoliittisen tutkimuksen kohteena on myös kysymykset yhteiskuntien säilyvyydestä. Kestävä kehitys on ilmastonmuutoksen ja ekologisen kriisin myötä työntynyt osaksi yhteiskuntien säilyvyyden polttavaksi kysymykseksi.

Kehityksen kestävyyttä ei kuitenkaan mittailla pelkästään ilmalämpömittarilla. Aikojen kuluessa kestävää kehitystä on tutkittu myös yhteiskunnan muilla sektoreilla. Yhteistä kysymysten asettelussa on aina kuitenkin ollut tarkastella muutoksia ympäristössä. Kuinka muutos vaikuttaa nykyiseen yhteiskuntaan – ikäänkuin nykyisyyskin olisi selvä kuin streittari jatkoilla. Kestävän kehityksen määrittely on muuttunut aikakauden ongelmien myötä. Vuosien vieriessä tutkittavien ilmiöiden määrä on myös lisääntynyt.

 

Kestävä kehitys – köyhyys vs oikeudenmukaisuus

 

Nälänhätä ja kulkutaudit ovat kuin muisto menneistä, silti nämä yhteiskunnalliset ongelmat eivät ole poistuneet vitsausten näyttämöltä. Absoluuttisen köyhyyden ikeestä ovat nousseet kaikki länsimaat ja jo iso nippu kehittyviä maita. Suhteellinen köyhyys rassaa jokaisen yhteiskunnan asukasta ja asettaa heitä eriarvoiseen asemaan. Sosiaalinen eriarvoisuus on periytyvää, sillä yksilöiden identiteetit piirtyvät tajuntaan jo lapsuuden kotimaiseman mukaan. Köyhät maalaavat kuluneilla pensseleillä.

Yhteiskuntaluokkien polarisoituminen on este kestävälle kehitykselle. 

Kestävä kehitys voidaan luokitella ekologisen kestävyyden lisäksi, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen. Ilmiöitä kuvaavat käsitteet ovat muuttuneet, kun uutta kestämättömyyttä muodostuu. Kasvihuonepäästöt ovat yhä käsitteenä läsnä, mutta kasvihuoneilmiö on vaihtunut ilmastonmuutokseksi.

Pelkkä ilmaston lämpeneminen ei huoleta, vaan sen seuraukset. Absoluuttinen köyhyys on selätetty monessa maassa, mutta suhteellista ei vielä missään, vaikka ihmisten varallisuus on noussut moninkertaiseksi esiteollisen ajan oloista, silti varallisuuteen kohdistuvia eroja tutkitaan kuin karvamattoon kadonnutta karkkipalleroa.

Tutkimuskysymysten taustalla kummittelee ajatus oikeudenmukaisuudesta. Tasa-arvo ja ihmisen oikeudet toteuttaa elämäänsä ovat kiinteästi oikeudenmukaisuuden kyljessä. Yhtäläiset oikeudet voivat asettaa ihmisten intressit vastakkain. Jo siksi taloudellinen ja sosiaalinen tasavertaisuus on mahdottomuus. Oletko sinä oikeutettu siihen, mihin minä pystyn?

Oikeudenmukaisuudella ei voi poistaa yksilöiden välisiä tuottavuuseroja eikä kulttuurien tarpeiden rakenteita. Jos kyvykkyydelläni saavutan jotain, johon toiseen rahkeet eivät riitä – onko tilanne oikeudenmukainen? Entäpä jos kyseessä on elämälle välttämättömyys? Väistyykö erinomaisuuteni elämäsi tieltä? Ihmisten kohdalla vastaus on yksiselitteinen – tietenkin väistyy. Muiden eläinten kohdalla ei.

 

Globaali vs Lokaali

 

Tämän ajan kestävän kehityksen kaksi suurta kysymystä liittyvät globaaliin ja lokaaliin kehitykseen. Globaali ja lokaali ovat monessa sotkeutuneet toisiinsa kuin buffet-pöydässä. Kulttuuri on lokaali, mutta internetin myötä globaalin konvergoitumisen paineen alainen. Ilmasto on globaali, mutta ilmaston vuoksi tehtävät toimet toteutetaan lokaalisti. Itse voin olla lokaali, mutta lähipizzeriassa olen jo universaalien makujen maailmassa.

Talous on kylmän sodan päättymisen ja informaatioteknologian kehityksen myötä integroitunut kuin yhdeksi suureksi kauppa-areenaksi, silti työpaikat ja työehtosopimukset ovat lokaaleja. Intressiristiriidat globaalin ja lokaalin välillä tuovat myös jännitteitä yhteiskuntien kulttuuriseen säilyvyyteen. Valtioajatus on merkitsee jokaiselle jotain, isolle osalle väestöä jotain ylevää. Vieraat kulttuurit aiheuttavat kestämättömyyttä lokaalille kuvitelmalle omasta ylivertaisuudesta.

Kestävän kehityksen todellinen taistelupari on ensimmäisten tehtaiden savupiippujen myötä ollut talouden ja ympäristön kestävyyden välillä. Vain tyhmä kiistäisi, etteikö nykyisen kaltainen talousjärjestelmä olisi ympäristölle täysin kestämätön. Maan uumenista kaivettu hyvinvointi jättää hintalapun huomisen sukupolville.

Yhteiskunnan kestävyyden perusedellytykset ovat toimivissa instituutioissa.

Talousjärjestelmä toimii kuin ihmisten annetaan toimia. Mikäli taloudellisesta toiminnasta syntyy ulkoisvaikutuksia, silloin julkisen vallan on säädettävä uusia sääntöjä ja lakeja, joilla ulkoisvaikutusten haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää tai kompensoida. Ongelma ympäristön kannalta on nyt se, ettei maailmasta löydy niin leveitä hartioita, joiden voimalla kaikki kansat olisivat globaalisti vastuussa negatiivisista ulkoisvaikutuksistaan.

Mutta. Eipä niin paljoa pahaa, ettei myös jotain hyvää. Pelkkien kieltolakien sijaan julkinen valta voi myös tukea toivottavaa kehitystä. Sen vuoksi tutkimukset kiertotalouden, uusien energian tuotantomuotojen, proteiinilähteiden ja uusiutuvien materiaalien tuottamiseksi muovaavat markkinoita kestävän tuotantotavan rakentamiseksi. Instituutioilla voidaan potkia ja ohjata.

 

Lisätietoja:

Kurssi – Jyväskylän yliopisto – Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos

Linkki – Pixabayn kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s