Digitalisaatiota jo kohta neljännes vuosisadan ajan

windows95

“Digi Ok” lauleskelisi Riki Sorsa -vainaa, jos vielä eläisi. Jälkiteollisen ajan kulmakivi on digitaalisuus. Digitaalisuudesta on kuitenkin puhuttu yhtä kauan kuin Kekkonen toimi presidenttinä. Vuosituhannen vaihteessa – laajakuvatelkkareiden rinnalla – kuuminta hottia oli digi-tv. Internetiä ihmeteltiin kirjastojen yleisillä tietokoneilla – kirjastokortti nuhteettomuuden panttina. Tietokoneet yleistyivät kodeissa 90-luvun mittaan ja vuosikymmenen loppuun mennessä modeemien äänet huusivat joka talossa. Särkevät sävelet muistuttivat varatuista puhelinlinjoista. Digitaalisuudesta muistuttaminen on kuin maanantaina älyäisi uuden viikon alkaneen.

 

Sosiologi Emile Durkheimin fakta

 

Sosiologi Emile Durkheimin mielestä yhteiskunnan ilmiöitä täytyy tutkia ensisijaisesti yhteiskunnallisista ilmiöistä käsin. Tämän vuoksi puolivillainen filosofointi ja salonkikelpoinen arvailu täytyisi jättää mokomaan taipuvaisten harrastukseksi. “Sosiologia pitäisi ravistella hereille nojatuolistaan ja tuoda tarkkudessaan ydinfysiikan tasolle” – kirosi Durkheim ja tutki tarkemmin.

Durkheim tarkasteli yhteiskuntaa aina yhteiskunnallisista ilmiöistä käsin luonnontieteilijöiden tarkkuudella. Tässä mielessä Durkheim oli kuin yhteiskuntapolitiikan tutkija. Tietyn yhteiskunnallisen ilmiön kiistattoman olemassaolon Durkheim määritteli sosiaalisena faktana – siitä ei sopinut kinastella. Digitaalisuus on tämän ajan sosiaalinen fakta. Sen huomaisi sokea Durkheimkin.

 

Digitaalinen kankeus ei kerro iästä

 

Samalla tavalla kuin teollistuminen käynnistyi verkkaiseen ja muuttui hiljakseen, myös tietokoneiden vallankumous on tapahtunut vauhdilla, jota seuraamaan ovat kyenneet myös lonkkavaivaansa potevat eläkeläiset. Voiko digitaalinen kehitys tulla vielä yllätyksenä? Ihmiselämän välttämättömyydet on jo aikaa sitten pakotettu digitaalisten tunnuslukujen taakse. Nettipankkiin ihmisiä usuttivat pankkivirkailijat, jotka tiesivät tekevänsä itsensä työttömiksi.

On olemassa iso revohka ihmisiä, jotka änkyröivät vääjämättömyyttä vastaan. Eivätkä kaikki heistä ole hautausmaalta tonttimaata katselevia. Joukossa on keski-ikäisiä ja nuoria. He ovat täysin tietoisia tietokoneiden olemassaolosta ja maailman muutoksesta, mutta eivät syystä saati toisesta ole hypännyt kehityksen kelkkaan. Voi olla, ettei tätä väestönosaa ole lukemiseen tai kirjoittamiseen liittyvät koneet koskaan puhutelleet.

Digitaalisen kehityksen rattailta putoaminen ei tarvitse tarkoittaa täydellistä impotenttiutta tietokoneiden parissa. Tiettyjen sovellusten, nettisivujen ja yhteisöjen käyttäjinä digitaalisen kehityksen kyydistä pudonneet voivat yltää virtuaalisuudessaan Carnegie Hallin tasolle asti. Sosiaalisen median alustojen käyttö mahdollistaa taitavimmille jopa leipätyön.

Oikeudenmukaisuus digitaalisten palvelujen saatavuudessa ja niiden käytössä on tämän ajan murhe. Digitaalisten palvelujen käytössä syrjäytymisen tasoja on kuin Danten helvetissä. Nuoret voivat käyttää sukkelasti sosiaalisen median palveluja, mutta kärsivät kuin ristillä, kun puheeksi tulee asioida Kela:n tai muun viranomaisen internetsivuilla.

Elämänkokemuksen vuoksi sisukkuudessaan parkkiutuneet aikuiset voivat hoitaa asioimisen julkishallinnollisten instituutioiden internetsivuilla vaivattomammin, mutta ovat autuaan tietämättömiä yhteiskunnassa piilevistä eri mahdollisuuksista, koska eivät ole yhtä voimakkaasti läsnä sosiaalisen median palveluissa, joissa moni julkishallinnollinen instituutio viestittää informaatiota. 

 

Änkyröitten Suomi

 

Vuonna 2003 13 prosenttia suomalaisista ei hallinnut minkäänlaista interwebin käyttötaitoa. Vuonna 2015 noin miljoonalla suomalaisella digitaaliset taidot olivat kuin tosimiehellä ompelimossa. Kehitys on mielenkiintoinen, mutta ei yllättävä. Suomessa väestö vanhenee, mikä selittää pitkälti digitaitojen olematonta kehitystä ja lisäksi aina löytyy muutosvastaisia änkyröitä, joille on kunnia tuntea vain kaksi sivistyssanaa: kondomi ja meetvursti.

Kehitys on sikäli yllättävää, että mobiililaitteet valloittivat markkinat jo kymmenen vuotta sitten. Tämän olisi voinut luulla vaikuttavan kuin viimeisenä pakotteena kaikkien omaksumaan digitaaliset perustaidot. Mutta ei. Sukupolvilla saattaa sittenkin olla kollektiivinen tapa tarkastella yhteiskuntaa. Voisi luulla, että tänä päivänä osallistuminen yhteiskunnalliseen elämään ilman digitaalisia taitoja on kuin nurkkaan ajetulla – voi vain sähistä ja murista.

 

Esko näki kauas

 

Esko Aho julisti jo vuonna 1995 Suomen tietoyhteiskunnaksi. Tuosta kaukonäköisestä valtiomiesteosta lähtien tietoyhteiskuntaa on Suomessa rakennettu juhlavin lausunnoin ja ylevöittävin periaatepäätöksin. Hallitukset ovat vuorollaan julistaneet tietoyhteiskunnan kehitystä ihmisläheiseksi, oikeudenmukaiseksi ja kilpailukykyiseksi. Selontekojen otsikoissa on korostettu elämänlaadun parantuvan tietoteknisen kehityksen vuoksi. Retoriikasta on paistanut Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatus.

Saavutuksena on syntynyt nippu nettisivuja. Nettisivut ovat epäilemättä nopeuttaneet lomakkeiden käsittelyä. Varjopuolena ihmisläheisyyttä rakentamaan lähtenyt tietoyhteiskunta on etäännyttänyt kansalaisia virkakoneistosta. Omatoiminen asiointi on ulkoistanut neuvonnan ja virkamiehen työn kansalaisen omalle kontolle. Jokainen pelaa omilla kortiston korteilla.

Kahdenkymmenenviiden vuoden kehitys on kuitenkin luonut digitaalisuudesta yhteiskunnallisen normin. Tuona aikana tietoyhteiskunta muuttui digitalisaatioksi ja internettiin koodailtiin muutama nettisivu. Dgitaalisuudessa kehityksen airue kulkee yksityisten yritysten tarpeessa luoda uusia innovaatioita.

Kun Nokia Oyj kehittää koneoppimista, samaan aikaan “selontekopumaskan” kanssa median eteen asteleva liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö julistaa 2020-luvun julkispalveluiden tuoreeksi innovaatioksi chat-palvelun, joka auttaa palvelemaan internetsivuilla asioivia kansalaisia – vuonna 1998 kun kerta päätettiin elämänlaadun kohentuvan tietoyhteiskunnan mukana.

 

Lisätietoja:

Kurssi – Jyväskylän yliopisto – Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos

Linkki – Windows 95 kuvaan

 

2 thoughts on “Digitalisaatiota jo kohta neljännes vuosisadan ajan

  1. Onpa hassua ajatella, että noin moni ei vielä taitanut netin käyttöä vuonna 2003. Miten iso askel on otettu digitalisaatiossa sen jälkeen. Siitä on jo merkkinä se, että koulua on käyty viime kuukaudet etänä koko Suomessa.

    Liked by 1 person

  2. Populaation digitaidot mitä todennäköisemmin noudattaa normaalijakaumaa, joten on aina löytyy ryhmä, joka ei osaa käyttää tarvittavalla tasolla digitaalisia palveluita. Kyse digitaitojenkin opettelussa on viimekädessä tarve. Jos ei mokomaa tarvetta ole, ei ole myöskään syytä opetella tarvittavia digitaitoja. Koronan vuoksi etäopetus on osaltaan pakottanut opettelemaan uusia taitoja, mutta on oletettavaa, että polarisaatio opetuksen onnistumisessa on kärjistynyt – oli syynä kotiolot ja perheen digitaidot.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s