Oppivelvollisuuden pidentäminen osa 2: puutteistaan huolimatta hyvä homma

oppivelvollisuusikä

Inhimillisen pääoman teorian mukaan kouluttautuminen lisää osaamista, joka näkyy kasvaneena tuottavuutena ja sen mukana paisuneena tilipussina. Mutta. Koulutus voi olla myös vain merkki koulun suorittamisesta, ilman kehuttavaa osaamista. Kattaako lain varjolla hoitaa asiaa, joka koskee vain osaa porukkaa? Peruskoulun jälkeen lusittavista kouluista ulos jää usein se porukka, jota ei kirjojen lukeminen paljoa nappaa. Toimisiko laki kaikille kuin se vielä suunnittelupöydällä näytti? Tarvittaisiinko lakia valvomaan filosofien viisas armeija?

 

Rutiköyhä kruunu ja lain voimaton koura

 

Oppivelvollisuuden pidentämistä vastustetaan pääosin siksi, että valtaosa nuorista jatkaa joka tapauksessa opintojaan toisen asteen koulutukseen. Oppivelvollisuuden pidentäminen koskisi näin ollen vain osaa nuorista, joille toisen asteen koulutuksen suorittaminen roikkuisi todennäköisesti muutenkin hiuskarvan varassa. Oppivelvollisuuden pidentämisen todellisena hintana on huomioitava uudistuksen kokonaisvaikutus. 

Julkisen talouden pysyvät menot kasvaisi uuden oppivelvollisuuslain myötä, sillä julkinen talous (kunnat/kuntayhtymät) joutuisivat rahoittamaan kasvaneet oppilaskiintiöt sekä opetukseen tarvittavan materiaalin. Hintalappu julkisten menojen kasvusta vuoteen 2024 olisi 129 miljoonaa euroa. Ottaen huomioon jo nyt julkisen talouden rakenteellisen alijäämän (kestävyysvaje). Koronakriisi lyö potkii julkista sektoria kymmenien miljardien velanottoon. On täysin selvää, että tulevaisuudessa paineet julkisen talouden sopeuttamistoimille ovat entistä suuremmat. 

Oppivelvollisuuden suhteen kysymykseksi jää, onko oppivelvollisuuden pidentämisen uhrattujen investointien reaalituotot panostuksiaan suuremmat?

Jokaiselle langetettavan velvoitteen sijaan, voi kohdennetuilla toimenpiteillä saada aikaan kustannustehokkaampia tuloksia. Vähemman voi olla taas enemmän. Se osa nuorista, joka ei jatka tai ei pääse peruskoulun jälkeiseen koulutukseen suoriutuu jo peruskoulusta heikoimmin arvosanoin. Opetuksen ja oppimisympäristöjen kehittäminen sekä yleinen talouskasvu (yleensä myös perhe on pienituloisia) ovat keinoja, joilla hopealangan varassa roikkuvia voidaan sitoa pulpetin tai kirjan ääreen. 

 

Opiskelemaan vai maleksimaan?

 

Peruskouluopintoihin satsattavat lisäpanostukset ja opinto-ohjaus ovat keinoja, joilla voidaan nykyisen järjestelmän puitteissa kohdistaa huomiota siihen osaan nuorista, joilla on peruskoulun suorittamisen suhteen vaikeuksia. Näin voitaisiin pienemmällä rahalla saada aikaan tehokkaita toimia. Ongelmaksi tässä jää yhä se, voidaanko näinkään saada kaikki 16 prosenttia alle 25 vuotiaista koulutettua toisen asteen tutkintoon.

Oppivelvollisuuden pidentäminen voi pakottaa osan nuorista maleksimaan koulun käytäville ja “suorittamaan” toisen asteen tutkinon. Saatujen papereiden turvin työmarkkina-asema olisi kuitenkin vahvempi kuin ilman toisen asteen tutkintoa. Yleensä iso osa siitä osasta nuoria, joita ei nappaa opiskelu tai jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen, ovat yleensä heikosti motivoitunutta käymään kouluja jo peruskoulussa.

Eräs lääke voisi olla ammattikoulutuksen uudistuminen enemmän työelämälähtöiseksi voi motivoida juuri sitä osaa nuorista, joille lukeminen ei maita. Ja näin ammattikoulu-uudistusta on aiottu. Ammattikoulutuksen muuttuminen vielä käytännönläheisemmaksi tapahtuu kuitenkin yleissivistävän koulutuksen kustannuksella. Tämä voi tuoda niille nuorille harmaita hiuksia tai pävikaljun, joille myöhemmin herää kiinnostus korkea-asteen koulutukseen. Pitäisikö edemmäs jatkavien siten olla kaksoistutkinnon suorittaneita?

 

Talouskasvun tekijöistä teknologinen kehitys on kaikkein merkittävin

 

Pitkällä aikavälillä kansakuntien pitkän aikavälin kasvukilpailukyky rakentuu rakentuu teknologisen kehityksen ja innovaatioiden varaan. Inhimillisellä pääomalla on innovaatioiden kehittämisessä pupulauman rooli. Oppivelvollisuuden pidentämisellä voidaan saada osa nuorista paremmin työn syrjään kiinni, mutta vahvistetaanko tällöin vain koulutuksen signaalivaikutusta inhimillisen pääoman kehittymisen sijaan?

Innovaatiot ovat heijastumaa ihmisten kekseliäisyydestä, joka useinkaan ei ole kytköksissä hyvään tuuriin, vaan pikemminkin kykyä ymmärtää asioita uudesta suunnasta. Koulutus voi kalkkeuttaa ajattelua perinteisiin konventioihin, mutta mestarillisuuden siemen kasvaa kuitenkin perusasioiden ravinnerikkaassa maaperässä. On helpompaa soveltaa ja sovittaa, kun hanskaa perusteet. 

Muuttuvassa maailmassa kannattaa liputtaa varmojen ratkaisujen perään. Jos oppivelvollisuusiän nostaminen parantaa nuorten työllistymismahdollisuuksia sekä antaa paremmat puitteet myöhemmälle kouluttautumiselle ja elämälle, kannattaa oppivelvollisuutta sitten pidentää. Vuoteen 2024 mennessä koulutusmenojen kasvu olisi 129 miljoonaa euroa. Julkisen sektorin menot olivat vuonna 2018 yli 124 miljardia euroa. Kyse on aina politiikasta – myös finanssipolitiikassa.

 

Lisätietoja:

Raportti – Talouspolitiikan arviointineuvosto – 2017

Tutkimus – Pitäisikö oppivelvollisuusikä nostaa 18 vuoteen – Allan Seuri, Roope Uusitalo & Hanna Virtanen

Linkki – Valtioneuvosto interwebsivut – Q&A oppivelvollisuuslain uudistamiseen

Linkki – Tilastokeskus

Linkki – Pixabayn kuvaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s