Kommunistisen puolueen manifesti – Karl Marx ja Friedrich Engels – kapitalistisen tuotantotavan nousu

Karl Marx ja Friedrich Engels väittävät historian olleen aina luokkien välisten taistelujen historiaa. Sortaja ja sorrettu ovat olleet napit vastakkain kuin työmarkkinajärjestöt ja käyneet keskeytymätöntä taisteluaan joko avoimena sotana tai vähintäänkin riistoksi peiteltynä. Vanhassa Roomassa tätä taistelua käytiin neljän eri luokan: patriisien, plebeijien, ritareiden ja orjien kesken. Keskiajalla sorron areena vaihtui feodaaliruhtinaiden, heidän vasalliensa, ammattikuntamestareiden ja heidän kisälliensä väliseksi.  Teollistumisen myötä luokkajako pelkistyi enää kahden luokan: porvariston ja proletariaatin väliseksi taistoksi.

*

Kolonnialismista kapitalismiin

*

Maailmankuulujen tutkimusmatkailijoiden ja hurjapäiden löytäessä suurvaltojen siirtomaat alkoi kolonialismin aika. Kolonialismia voidaan yleisesti pitää globalisaation ensimmäisenä vaiheena, sillä sen myötä otettiin maailmankaupan ensiaskelia. Kolonialismin myötä suurvallat – kuten Britannia – tarvitsivat laivojensa ja armeijoidensa varustamiseksi tehokkaampaa teollista tuotantoa.

Markkinoiden kasvun myötä tuotannon tehostuminen vaikutti teollisen tuotantotavan kehittymiseen, sillä manufaktuurit eivät enää kyenneet vastaamaan kasvaneeseen kysyntään. Maailmanmarkkinoiden muodostuminen aiheutti merenkulun ja muun infrastruktuurin kehittymisen, mikä osaltaan vahvisti kuin muiden luokkien kustannuksella kasvavan porvariston asemaa.

Porvariston vahvistunut asema vaikutti myös teollisen tuotannon myötä syntyneeseen poliittiseen vaikutusvaltaan, kuten Marx ja Engels sen muotoilevat: “Nykyajan valtiovalta on vain valiokunta, joka hoitaa koko porvariluokan yhteisiä asioita.” Samanlaiseen retoriikkaan on helppo törmätä myös tämän päivän maailmassa, jossa yhteisöveron kevennykset nähdään vain vuorineuvosten juoksupoikien aamulenkiksi.

Ennen porvarillisen tuotantotavan kehittymistä yhteiskunnan hallitsevat luokat pyrkivät säilyttämään luokkasuhteet ja tuotannon ennallaan. Feodaaliruhtinaan etuna ei ollut pyrkiä kannustamaan talonpoikia investoimaan suurempaan ja keskittyneempään tuotantoon. Porvariston valta kapitalistisen tuotantotavan vuoksi erosi aikaisemmista luokista siinä, että sen säilymisen välttämätön edellytys oli tuotantovälineiden jatkuva uudistuminen.

Uudistuminen ei koskenut pelkästään vain uusien tuotantovälineitä ja niiden kylkiäisinä syntyneitä tehtaita, vaan porvarillisen luokan uudistukset muuttivat koko yhteiskuntaa. Teknologisten innovaatioiden lisäksi kapitalistinen tuotantotapa aiheutti myös yhteiskunnallisen murroksen, joka näkyi työn murroksena. Maatalouden parantunut tuottavuus jätti maaseudun talonpoikia toimettomiksi, ja nämä joutuivat muuttamaan paremman leivän perässä kaupunkien tunkkaisiin tehtaisiin.

*

Kapitalistit muuttavat yhteiskunnan

*

Kaupunkeihin ahtautunut työväki ei ollut vain pelkkää työvoimaa, vaan myös markkinoilla toimivia kuluttajia. Kapitalistisen tuotantotavan lisäksi porvaristo pysyisi vallassa luomalla uusia hyödykkeitä kuluttajille. Porvarillinen tuotantotapa pysyisi näin ollen liikkeessä ja alistaisi työväen työn teettämisen lisäksi myös kuluttamaan valmistamiaan hyödykkeitä.

Sen lisäksi, että työntekijä oli porvarille vain työvoimana toimiva hyödyke, oli porvari myös kuluttajana tarpeellinen kapitalistisen tuotantotavan säilymiseen. Marxin ja Engelsin mukaan porvari maksaisi palkkaa vain sen vertaa, mitä tarvii työläisen elättämiseen. Nuukan tilin tarkoituksena oli pitää työläiset leivän syrjässä vain sen vertaa, että jaksavat vaivaantua uuden työpäivän aamuun.  Näin kapitalistille jäisi työläisen tuottaman lisäarvon verran enemmän rahaa itelle. Marx ja Engels lyttää 1800-luvun palkkapolitiikan: “Palkkatyö perustuu yksinomaan työläisten kilpailuun keskenään.” 

Marxin ja Engelsin keskeisin niitti kapitalistisen tuotantotavan hautaan kuuluu: “Porvaristo tuottaa oman haudankaivajansa.” Tällä Marx ja Engels tarkoittavat porvariston roolia työväenluokan muodostumisessa. Porvarillinen kapitalismi loi teollisen tuotantotavan, jonka mukana tarve palkkatyölle kasvoi. Proletariaatti kehittyi teollisten tuotantolaitosten kautta, ja samalla porvaristo loi itselleen oman luokkavihollisensa.

Marxille ja Engelsille vääjäämättöntä on kehitys, missä katkeruuden ja riiston kautta kostoaan hamuavat työläiset taistelevat lopulta vallan itselleen. Työläisten miesylivoima käy ennen pitkään porvaristolle tukalaksi – kaikesta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta vallastaan huolimatta – ja on vain enää ajan kysymys, koska proletariaatin vallankumous ottaa tuulta purjeisiin. Syrjäytettyään porvarillisen yhteiskuntaluokan, ottaa proletariaatti yhteiskunnallisen vallan haltuun. Omaisuus pakkokollektivisoidaan, jotta luokkaerot voidaan hävittää, ja kun luokkaerot ovat hävinneet, katoaa lopulta myös valtiovallan tarkoitus.

*

Marx ja Engels nostalgian haikeus

*

Ei ole kenties hedelmällistä tarkastella Marxin ja Engelsin historian tulkintaa kovinkaan seikkaperäisesti, sillä Kommunistinen manifesti on kirjoitettu vuonna 1848, ja uusi tutkimus on syrjäyttänyt edellistä tieltään kuin lumiaura. Kommunistista manifestia lukiessa ei voi olla huomaamatta Marxin ja Engelsin yksisilmäistä keskiajan viattoman oloista romantisointia. Tekstissä vilahtelevat keskiajan työmiehen arvon palauttaminen ja vilpitön usko menneiden aikojen lujempaan moraaliin. Nykyinen historian tutkimus pitää keskiaikaa säälimättömän väkivaltaisena aikana, jolloin oikeudet ihmisyyteen olivat kortilla kuin diktatuurin ikeen alla.

Nykylukijan on välttämätöntä pitää mielessä millaiseen maailmanaikaan Kommunistinen manifesti on kirjoitettu. Kapitalismikritiikki osuu Marxin ja Engelsin toimesta kohteeseensa, aivan kuin nykykirjoittajista esimerkiksi Naomi Kleinin kapitalismikritiikki, joka tarkastelee kehitysmaiden hikipajojen luokattoman surkeita työolosuhteita.

On kuitenkin yhtä välttämätöntä ymmärtää eri maiden institutionaalinen kehitys kohti hyvinvointivaltiota ja niitä oikeuksia, joita tämän ajan hyvinvointiyhteiskunnista löytyy. Nykypäivänä kommunistisesta yhteiskunnasta haaveilee jos juuri kukaan, mutta Marxin ja Engelsin aikana houkutus kommunismiin on ollut rationaalisempaa kuin nykyään, sillä iso-osa työväen elämästä oli ollut jo riiston kohteena kapitalistien toimesta. 

*

Lisätietoja:

Kirja – Kommunistinen manifesti – Karl Marx & Friedrich Engels

Linkki – Pixabayn kuvaan

*

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s