Göran Therborn & Hyvinvointivaltio

Göran Therborn (1941 – ) on ruotsalainen sosiologi.

Otto von Bismarck oli saksalainen valtiomies ja valtakunnan kansleri, joka toimi vuodesta 1867 aina vuoteen 1890 asti Saksan ykköstykkinä. Vertaukset Kekkoseen ovat vähintäänkin kohtuulliset. Maailman ensimäinen hyvinvointivaltio voidaan ympäripyöreässä mielessä – ja vailla nykyisten Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden instituutioita sekä palveluntarjontaa – paikallistaa bismarckilaiseen Saksaan ja siellä 1880-luvulla tapahtuneisiin sosiaalipoliittisiin uudistuksiin. Hyvinvointivaltion ajatus ei ole aivan tuore, joskaan ei historiallisesti vielä ikäloppukaan. Kuinka hyvinvointivaltiolle käy? On kysymys jota kysellään niin toiveikkaana kuin peloissaan.

*

Pariisin kommuuni ja Bismarckin myönnytys

*

Kehitys kohti hyvinvointivaltiota voidaan katsoa tapahtuneen kahden merkkitävän yhteiskunnallisen ilmiön syntymisen seurauksena – työväenluokan syntymisen sekä valtion roolin vahvistumisen myötä. Vuonna 1871 Ranska hävisi sodan Saksaa vastaan, ja sen vuoksi saksalaiset miehitysjoukot toteuttivat invaasion Ranskaan. Tätä ei Pariisissa katsottu hyvällä, ja sen asukkaat aiheuttivat kansannousun miehittäjiään vastaan.

Kansannousu aiheutti vallankumouksellisten aatteiden levittämisen. Pariisilaiset olivat saksalaisten miehitystä vastaan ja onnistuivat rajoittamaan saksalaisten hallinnoimaa aluetta vain pieneen osaan kaupunkia. Vallankumoukselliset Pariisilaiset perustivat niin kutsutun Pariisin kommuunin, joka oli oma itsenäinen päätöksentekijä. Pariisin kommuunin puuhamiehinä touhusivat aktiiviset työläiset ja sen saavutuksiksi lasketaan erityisesti työläisten olojen kohentaminen.

1800-luvun lopussa työväenluokasta oli muodostunut myös Saksaan merkittävä yhteiskuntaluokka, jolle oli kertynyt poliittista vaikutusvaltaa. Saksan rautakanslerina tunnettu Otto von Bismarck otti mallia Pariisin kommuunin saavutuksista, hänen rauhoitellessaan 1880-luvulla kasvaneita työväen peräänkuuluttamia uudistuksia. Bismarckilla oli silti vanhan ketun lailla ketun häntä kainalossa, sillä viimekäden tarkoitus hänellä oli pyrkiä pitämään työväenluokka poissa vallankabineteista.

*

Göran Therbornin hyvinvointivaltio

*

Karl Marxin ajatuksilla oli saksalaisen työväenluokan keskuudessa keskeinen asema. Marxismin roolista saksalaisen työväen keskuudessa kehittyi yhteiskuntaa tarkasteleva sosiaalinen perspektiivi, sen keskiössä olivat työväen oikeudet. Marxilaisuuden voidaan katsoa alkaneen hyvinvointivaltion syntymisen myötä. Bismarckin toteuttamat poliittiset uudistukset olivat työväenluokan kannalta tarpeellisia, kuten sosiaalivakuutus joka koski useampaa kansalaista kuin ennen Bismarckin uudistuksia.

Göran Therbornin mukaan hyvinvointivaltion kehittyminen on lähtenyt niissä valtioissa liikkeelle, joissa työväenluokalla on ollut merkittävä asema. Hyvinvointivaltion kehitys oli hänelle näin ollen työväenluokan saavutusten myötä rakentuneen polkuriippuvuuden tulosta, sillä ensimmäisten hyvinvointivaltiota koskevien päätökset ovat raivanneet tilaa uusille päätöksille, joissa nykyiset hyvinvointiyhteiskunnat ovat.

Hyvinvointivaltion kehittymisen kannalta oli olennaista myös parlamentaarinen kehitys. Parlamentaarinen demokratian ei kehittynyt vain yhden yhteiskunnallisen voiman ansiosta, vaan kapitalistisen talousjärjestelmässä esiintyneiden ristiriitaisuuksien ja konfliktien tuloksena. Parlamentaarisen demokratian keskeinen ajatus on rajoittaa toimeenpanevan vallan (hallinto) valtaa ja lisäksi sen kautta kansalaiset saivat äänensä kuuluviin, jolloin uudistuksille oli poliittinen mahdollisuus.

Therbornen argumentaatiossa hyvinvointivaltion rakentuminen tapahtuu neljän eri vaiheen kautta. Ensimmäinen niistä on kokeilu, jossa poliittisen intervention toimivuutta kokeillaan yhteiskunnassa. Toinen vaihe on tehdyn kokeilun lujittamien, jonka tarkoituksena on legitimoida hyvinvointivaltion tarjoaman palvelun perusta. Kolmantena vaiheena on laajentuminen, jolloin aluksi suppean palvelun saatavuutta ulotetaan universalismin periaatteen mukaan koskemaan koko kansakuntaa. Neljäntenä vaiheena hyvinvointivaltion tarjoamien palveluiden uudelleen muotoilu, jota on tapahtunut 1970-luvulta aina näihin päiviin asti.

*

Ensimmäiset todelliset hyvinvointivaltiot

*

Therbornin mukaan ensimmäiset hyvinvointivaltiot olivat Britannia ja Ruotsi, sillä näissä valtioissa julkisen sektorin tarjoamat palvelut olivat kansalaisten elämässä läsnä päivittäin läsnä. Therborn määritteleekin hyvinvointivaltion: “Hyvinvointivaltio on valtio, jossa hyvinvointiaktiviteetit ova osa jokapäiväistä elämää.” Kuvaus on ympäripyöreydessään karkea, mutta kuvaava. Hyvinvointiaktiviteeteiksi lasketaan tyypillisesti peruskoulutuksen, terveydenhoidon ja turvallisuuden kaltaiset julkishyödykkeet.

Lisäksi jos hyvinvointiaktiviteettien tuottamiseen käytetyt panostukset suhteessa bruttokansantuotteeseen korreloi kansalaisten saamien reaalisten hyvinvointipalveluiden kanssa. Pitää kuvaus tällöin paikkansa. Sillä esimerkiksi vuonna 1975 jo 47 prosenttia Ruotsin julkisen sektorin työntekijöistä työskenteli hyvinvointipalveluiden (opetus, terveydenhuolto) parissa. Britanniassa vastaava luku yletti 40 prosenttiin julkisen sektorin työvoimasta. 1960- ja 1970-luvuilla hyvinvointivaltio laajeni pitkälti työväenliikkeen saavutusten ansiosta, eikä vähiten julkisen sektorin palveluammattien kasvun myötä.

*

Bismarckin pikkurilli

*

Bismarckin myönnytysten takana ei ollut vilpitön halu jakaa kansakunnan vaurautta uudellen. Bismarckin myönnytykset olivat aluksi vain valtaa pitävän eliitin puolinäppärä poliittinen keino pysyä itse vallassa. Ajatus paremmasta on ajan myötä murtanut vallitsevat kahleet ja avanneet portit uudistusten tieltä. Kun Bismarck antoi pikkurillinsä saksan työväelle, alkoi hiljakseen kehittynyt sosiaalireformien sarja, jonka monet eri muodot ovat nykyään arkea länsimaisissa demokratioissa. Kiitämmekö subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta tuuhea viiksistä Otto von Bismarckia vain paksupartaista Karl Marxia – ehkä fiksuinta on kiittää sitä institutionaalista kehikkoa, joka sukupolvien aikana on yhteiskunnaksemme kehittynyt.

Hyvinvointivaltion alullepanija Otto von Bismarc (1815 – 1898)

*

Lähteet

Artikkeli – Göran Therborn – 1984

Kirja – Why Nations Fail – Daron Acemoglu & James Robinson

Kirja – Euroopan lyhin historia – John Hirst

Linkki – Göran Therbornin kuvaan ja Voima -lehden juttuun

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s