Joseph Schumpeter & kapitalismin dynaamisuus

Joseph Schumpeter (1883 – 1950) oli monipuolinen taloustieteilijä ja luovan tuhon luoja.

Itävaltalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter seurasi kapitalistisen tuotantotavan analyysissään Karl Marxin viitoittamalla tiellä. Kun Marx povasi työväenluokan nappaavan vallankumouksen voimalla kapitalisteilta yhteiskunnallisen tuotannon vallan, näki Schumpeter kapitalistisen tuotantotavan päätepisteenä monotonisen tylsän ja läpensä byrokratisoituneen järjestelmän, joka oli tulosta kapitalistisen tuotantotavan ylivertaisesta tehokkuudesta. Molemmat näkivät kapitalismin lopun kirkkaana kuin pakkasaamun, mutta tavat kapitalistisen tuotantovoimain tuholle olivat tyystin toiset.

*

Kilpailu on kapitalismin muutosvoima

*

Olennainen ero Marxin ja Schumpeterin välisessä ajattelussa on markkinoilla vallitsevalla kilpailulla. Kun Marx viittasi kintaalla yritysten väliselle kilpailulle, otti Schumpeter yritysten välisen kilpailun ajattelunsa keskiöön. Kilpailullisen luonteensa vuoksi markkinoilla pärjäävät vain ne yritykset, joilla olisi tarjottavana jatkuvasti uusia tuotteita, eli innovaatioita. Talouksia uudistavan luovan tuhon voima kumpuaa uusien innovaatioiden tuhovoimasta.

Schumpeterille kapitalistinen tuotantotapa oli dynaaminen. Kapitalismissa näyttäytyi Schumpeterille evolutiivinen prosessi, joka ei koskaan pysy paikallaan ja joka on luonteensa vuoksi alati jatkuvassa muutoksessa. Kapitalismin dynaamiset ja evolutiiviset piirteet näyttäytyvät juuri markkinoilla vallitsevan kilpailun ansiosta. Tämän vuoksi Schumpeter oli kapitalistisen kilpailun suhteen tyystin eri linjoilla kuin hänen kovasti ihailemansa Marx.

Marxin virhe oli keskittyä vain kapitalistien aiheuttamaan työväenluokan riistoon ja siitä seuranneeseen pääomien kasautumiseen. Schumpeterille kilpailu oli avain talouden uudistumiseen ja yhteiskunnan vaurastumiseen. Näin ollen kapitalismi kasvatti kansantaloutta ja paransi ihmisten elintasoa. Talouden uudistuminen tapahtuisi ensikädessä uusien innovaatioiden kautta, joita markkinoille tuottavat kapitalistit, eli yrittäjät.

*

Yrittäjät ja luova tuho

*

Yrittäjien rooli kapitalismissa oli keskeistä, sillä Schumpeterille kapitalismin muutosvoima sykki yrittäjien sydämessä. Schumpeterille juuri yrittäjät tuottavat innovaatioita, ja uudistavat tuotantotapoja käyttämällä hyväkseen uusia keksintöjä. Yrittäjät etsivät uusien teknologioiden potentiaalia tuottaa markkinoille uusia hyödykkeitä joko yhdistämällä vanhojen tuotantotapojen menetelmiä uudella tavalla tai hyödyntää uusia materiaaleja, tuotantotapoja ja organisaatiouudistuksia.

Tätä prosessia Schumpeter kutsui luovaksi tuhoksi. Luova tuho on kapitalistisen talousjärjestelmän muutosvoima, ja se on se mistä kapitalismi koostuu ja jokainen joka on kapitalistisessa taloudessa mukana, joutuu sen kanssa elämään. Schumpeter tarkoitti luovalla tuholla uusien innovaatioiden aiheuttamaan muutosta, jonka vuoksi vanhat tuotantotavat murtuvat, koska uudet tuotantotavat syrjäyttävät ne. Näin ollen markkinoilla vallitseva kilpailu ei ollut ensisijaisesti tuotanto- tai toimialojen sisäistä kilpailua, vaan luovan tuhon vuoksi kilpailua uusien ja vanhojen tuotantotapojen välillä.

Markkinoille muodostuva kilpailu syntyy yrittäjien halusta pärjätä muita yrittäjiä vastaan.  Uudet hyödykkeet, uudet teknologiat, uudet raaka-aineet ja organisaatiouudistukset ovat yrittäjien luomia innovaatioita, joiden turvin he kilvoittelevat markkinoilla. Tämän vuoksi luovan tuhon kautta tapahtuvat kilpailu uudistaa markkinoilla olevia tuotantotapoja ja kulutustottumuksia. Eikä kilpailu johda lopulta vain laadun paranemiseen, vaan myös kuluttajien elintason ja ostovoiman kehittymiseen.

Koska Marxille kapitalistinen tuotantotapa oli vain työläisen riistoa, ei häntä liiemmin kiinnostanut paneutua yritysten tuottamien hyödykkeiden aiheuttamaan elintason nousuun. Pikemminkin Marx näki tavaroiden hintojen laskun leikkaavan kyseisten tavarantekijöiden palkanalennuksena. Schumpeterille tilanne oli päinvastainen, sillä uusien innovaatioiden myötä markkinoille tulee uusia ja parempia hyödykkeitä, jonka vuoksi kuluttajien kulutusmahdollisuudet paranevat.

Yrittäjät eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita innovaatioiden kehittämisestä vain pelkästä hyväntekeväisyydestä, vaan yrittäjien motiivit tuottaa uusia innovaatioita ovat niiden mahdollistamissa liikevoitoissa. Tässä suhteessa Schumpeter on Marxin kanssa samoilla linjoilla, joka niin ikään väitti kapitalistien motiiviksi rahan haalimisen. Mutta ajattelun ero verrattuna Schumpeteriin tulee tavasta toteuttaa voitonmahdollisuus.

Marxille kapitalistinen tuotanto oli yhtä kuin summa hyödykkeen valmistuksesta ja siihen lisättävästä kapitalistin voittomarginaalista. Schumpeterille kapitalistinen tuotantotapa oli innovaatioiden välistä kilpailua, jossa oli epävarmuutta, ja jossa onnistuneella innovoinnilla yrittäjä pystyi saavuttamaan satumaisia rikkauksia, jopa monopoliaseman. Schumpeter ei kuitenkaan ollut huolissaan monopolien syntymisestä, sillä viime kädessä ne tuhoutuisivat luovan tuhon aiheuttaman murroksen myötä.

*

Kapitalismin iltarusko

*

Luova tuho ei silti ollut Schumpeterille maailman tappiin kestävä ilmiö. Ajatus kapitalistisen tuotantotavan iltaruskosta hakee sävyjä Marxin ennustuksesta, mutta toiselta kantilta. Kun Marxille kapitalismi kaatuisi proletariaatin vallankumouksen myötä, taantuisi luova tuho Schumpeterin mukaan kapitalistisen järjestelmän byrokratisoitumisen ja automatisoitumisen myötä. Luovan tuhon aiheuttaman tehokkuuden ja vaurauden myötä kapitalismi taantuisi innovaatioiden välisestä kilpailusta jättiläisten pelikentäksi. Talouskasvun ja vaurastumisen myötä kasvaneet innovaatiovaatimukset siivoaisivat pienet yrittäjät ja yritykset pelikentältä pois ja jäljelle jäisivät vain suuret ja vahvat. 

Yritysten kannustimet investoida innovaatiotoimintaan heikkenisivät Schumpeterin mukaan viiden eri syyn vuoksi. Ensiksi, kansantaloudessa tapahtuisi kuluttajien tarpeiden kyllästymistä, koska innovaatioiden aiheuttaman kehityksen vuoksi kuluttajien preferenssit tulisivat täytetyksi. Toiseksi, taloudellisen vaurastumisen vuoksi väestön syntyvyys laskisi, jolloin pitkällä aikavälillä kuluttajien lukumäärä ei enää kasvaisi.

Kolmanneksi, koska kasvaneen tuotannon vuoksi uusien maa-alojen rajatuottavuus laskisi, nostaisi tämä jäljellä olevien maa-alojen sekä luonnonvarojen hintaa. Neljänneksi, innovaatiovetoisen teknologisen kehityksen vuoksi innovaatiotoiminnan rajakustannus nousisi, mikä nostaisi innovaatioiden hintaa ja laskisi innovaatiopanostusten rajahyötyjä. Viidenneksi, kansantalouden kasvun ja kuluttajien kulutustottumusten sekä vaurauden lisääntymisen vuoksi, myös julkisten menojen osuus kasvaisi, joka tarkoittaisi korkeampia veroasteita, ja verotuksesta aiheutuvia tehokkuustappioita. 

*

Lopuksi

*

Schumpeter näki kapitalismin dynaamisena ja evolutiivisena tuotantotapana, jonka liikkeellä pitävänä voimana oli yrittäjien välinen kilpailu, jota yrittäjät kävivät luomalla uusia innovaatioita, joiden vuoksi tuotantotavat uudistuisivat. Yrittäjien kilvoittelun tuoksinnassa syntyneet uudet innovaatiot aiheuttaisivat luovaa tuhoa uusien murrosten muodossa. Schumpeterin yrittäjäkäsitys lähentelee Weberin kalvinistista työneetosta, sillä schumpeteriläinen yrittäjä ei tavoittele vaurautta lyhytaikaiseen hedonistiseen kulutukseen.

Schumpeteriläinen yrittäjä luo innovaatioita tavoitellakseen monopolivoittoja ja pärjätäkseen markkinoilla vallitsevassa kilpailussa. Schumpeter ei juurikaan kritisoinut Marxia vaikka olikin eri mieltä kilpailun vaikutuksesta kapitalistisen talouden dynaamisuuteen. Sen sijaan Schumpeterin hampaissa olivat ensisijaisesti uusklassisen taloustieteen opit. Uusklassisen taloustieteen keskiössä on täydellisen kilpailun markkinat, jota Schumpeter kutsui täydellisen pysähtyneisyyden tilaksi, joka parhaimmillaankin oli vain ohikiitävä tujaus. Schumpeterille kapitalistinen tuotantotapa oli vitaalinen kuin teini-ikä – jatkuvassa murroksessa ja alati ennalta-arvaamaton.

*

Lähteet & lisätiedot

Kirja – Capitalism, socialism and democracy – Joseph Schumpeter

Kirja – Pääoma – Karl Marx

Kirja – Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki – Max Weber

Kirja – Talous ja yhteiskuntateoria II – toim. Risto Heiskala & Aleksi Virtanen

Kirja – Arjen talous – toim. Pertti Jokivuori & Petri Ruuskanen

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s