Inklusiiviset poliittiset ja taloudelliset instituutiot mahdollistavat kansalaisten vapauden pyrkiä elämässään mieleisensä onnen tavoitteluun. Työmarkkinat ja ihmisten työllistyminen seuraavat yksilöiden monipolvisen elämän kulkua, osa löytää itsensä yksityistalouden piiristä, osa työntekijöistä työllistyy julkistalouden (valtio, kunnat, hyvinvointialueet) palvelualavoittoisen tuotannon pariin.

Talouskasvu on hyvin pitkälti tuottavuuskehityksen paranemista (Solow, 1957). Palvelualojen tuottavuuskehitys on jäänyt sen koko historiansa ajan teollisuuden innovatiivisen tuottavuuskehityksen jalkoihin. Palvelualojen palkkakehitys on noudatellut teollisuuden palkkakehityksen kulkua. Baumolin tauti selittää palvelualojen palkkakehityksen välttämättömyyttä vaikka tuottavuuskehitys sointuu pahimmillaan 1700-luvun nuotteja.

Julkisen sektorin palvelutarjonnalle on kysyntätarvetta. Julkishyödyke voidaan määritellä hyödykkeeksi (tavarat ja palvelut), jossa yhden henkilön kulutus ei vähennä toisten mahdollisuutta kuluttaa ja kansalaista ei voida estää hyötymästä julkisesta hyödykkeestä. Puhtaimmillaan julkishyödykkeitä ovat sisäisen ja ulkoiset turvallisuuden (poliisi, tuomioistuimet, armeija) tuottajat tai perusopetuksen sekä terveydenhuollon kaltaiset palveluntarjoajat. Wagnerin laki kuvaa julkistalouden palvelutarpeiden kasvua ja niiden pysymistä muun maailman mukana.

*

Baumolin tauti

*

Johann Sebastian Bach soi gramofonista ja tuottavuusongelmiin vaipunut yhdysvaltalainen taloustieteilijä William Baumol ymmärsi, ettei klassisen musiikin tuottavuuskehitys ollut parantunut sitten alkuperäisen viisun jälkeen (Baumol & Bowen, 1993). Vaikka gramofonia käänsi kovemmalle tai LP-levyä pyöritti sormin vauhtia ei hyvinvoinnin maksiimi asettunut kuluttajan preferenssitasolle. Musiikki kuulosti parhaimmalta kuin Bach sen oli nuottivihkolleen piirtänyt.

Schumpeterilainen kasvuteoria tietää tuottavuuden ja talouskasvun tapahtuvan innovaatioiden kautta. Yksityisissä yrityksissä talouden kasvu on nopeampaa kuin julkisella sektorilla. Tämä johtuu yksityisen talouden innovatiivisuudesta ja tehokkaampien tuotantotapojen omaksumisesta. Yksityisen sektorin organisaatiorakenne sekä esimerkiksi osakeyhtiölakiin kirjattu voitontuottotarkoitus (624/2006, 1 luku 5 §) luovat kannusteita tuotannon tehokkuuden kehittämiseen.

Kuten Bachin sävelten soittaminen, myöskään monen palvelualan työn väkinäinen tehostaminen ei paranna tuottavuutta eikä palvelun laatua. Hoivapaikan hoivaa on hankalampi tehostaa tuottavammaksi nukkumalla nopeammat päiväunet tai lukemalla nopeammin satuja päiväkodin lapsille. Terapeutin tapa kuunnella asiakastaan kuin kelloa osoittaen ei paranna terapian hoidollista vastetta.

Työmarkkinoilla teollisuus, rakentaminen, kauppa, kahvilat, sairaalat, poliisi- tai puolustusvoimat kilpailevat työvoimasta. Ihminen tekee päätoimenaan yleensä vain yhtä työtä. Teollisuuden tai muun yksityisen sektorin tuottavuus nostaa kyseisen alan palkkoja, sillä makrotason perspektiivissä palkka on tuottavuuden funktio. Koska palvelualat kilpailevat samasta työvoimasta, joutuvat palvelualat nostamaan palkkatasoaan vaikka tuottavuus ei olisikaan kehittynyt.

Baumolin tauti kuvaa palvelualojen palkkakehityksen kulkua teollisuuden tai yksityisen sektorin tuottavuuskehityksen mukaisesti (Baumol, 1967). Kun julkisen sektorin kestävyysvajetta haikaillaan kurottavan umpeen yksityisen sektorin tuottavuuskehityksen ansiosta. Pitää Baumolin tauti siitä huolen, että pidemmällä aikavälillä julkistalouden palkkakehitys seuraa yksityistä sektoria. Lyhyellä aikavälillä ammattiliittojen populismi ja keskinäiset sopimukset niistävät eron umpeen.

*

Wagnerin laki

*

Saksalainen taloustieteilijä Adolph Wagner huomasi, että teollistuvat yhteiskunnat vaativat julkiselta sektorilta uusia palvelumalleja sekä niiden vastaamista ihmisten odotuksiin sekä tarpeisiin. Vauraammat yhteiskunnat vaativat parempaa koulutusta, kulttuurin ja sosiaalisia palveluja. Julkisen sektorin on investoitava yhteiskunnan infrastruktuuriin, jotta jouheva meno yhteiskunnassa voi jatkua. (Wagner, 1958.)

Talouskasvun myötä ihmisten laatuvaatimukset nousevat. Teknologiset innovaatiot leventävät televisioiden ruutuja, jotta viihde olisi viihdyttävämpää ja olohuoneen tunnelma mukavampaa. Pienet tv-ruudut tai levyhellat eivät kelpaa modernin ajan kuluttajalle. Hidas internetyhteys voi olla jo elämää haittaava turvallisuusriski. Yksityinen kehitys nostaa laatustandardeja, joita julkisen sektorin on seurattava.

Näin ollen palvelutalon lämmitykseen ei enää pelkkä kakluuni riitä, kouluruoalta vaaditaan ajan henkeen sopivia vaihtoehtoja sekä leivän ja sirkuksen lisäksi kansalle on tarjottava urheiluelämyksiä, tiedettä, taidetta, kulttuuria. Palveluiden kysynnän kasvu johtaa myös julkisella sektorilla uusien palvelumallien tarjontaan. Niihin lisätyt laatuvaatimukset nostavat entisestään julkisen talouden menoja.

Hammaslääkärin odotushuoneen patinoituneet nahkatuolit tai 70-luvun tunkkainen operointihuone ei tuo asiakkaan mieliin kivaa retrohenkeä vaan sitä uhkaavaa pelkoa. Selvimmin julkisen sektorin laatuvaatimusten kasvu näkyy tänä päivänä puolustusvoimien hankinnoissa ja aseiden modernissa vastaavuudessa. Inklusiivisten poliittisten ja taloudellisten instituutioiden säilyminen vaatii palvelualojen palvelutuotannon ajanmukaisuutta.

*

Julkisen sektorin kestävyysvaje

*

Suomessa julkisen talouden alijäämä on kohonnut jo EU:n tarkkailuluokan tasolle. Alijäämä on seurausta pitkän aikavälin velkaantumisesta. Kestävyysvajeella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon julkista taloutta pitäisi pysyvästi vahvistaa, jotta julkisen talouden tulot ja menot olisivat pitkällä aikavälillä tasapainossa (Valtiovarainministeriö, 2020). Suomessa vanheneva väestö sekä maahanmuuttajien työllistymiseen liittyvät haasteet (Pesola ym. 2024) sekä 15 vuotta kestänyt onneton tuottavuuskehitys (Maliranta, 2024) ei ole tuonut onnellisia tähtiä kestävyysvajeen korjaamiseksi.

Paisuva kestävyysvaje lisää julkistalouden sopeuttamistarvetta, jonka toinen puoli on verojen kiristäminen. Verotuksen kiristäminen sen kohteissa vähentää verotettavan toimeliaisuuden tekemistä. Työn verottaminen heikentää työn tekemistä, arvolisäverojen kiristäminen vähentää kuluttamista tai pääomien verottaminen pienentää pääomien tuottoa. Kiristyvä verotuksen aiheuttamien tehokkuustappioiden vuoksi työnteon sekä yrittämisen kannusteet heikkenevät.

Yksityisen sektorin tuottavuuskehitys ja siitä seuraava talouskasvu ei poista julkiseen talouteen kohdistuvia kestävyysvajeongelmia. Baumolin tauti nostaa julkisen talouden palkkavaateita ja Wagnerin laki pitää huolen julkisen talouden palvelutuotannon laatuvaatimuksia yksityisen talouden innovaatiopöhinän ansiosta tai sen takia. Laajan julkisen sektorin rahoituksen turvaaminen ei voi nojata pelkästään yksityisen sektorin tuottavuuskasvun varaan – Baumolin tauti ja Wagnerin laki ovat sen karu todiste.

*

Lähteet

Baumol, W. J. (1967). Macroeconomics of unbalanced growth: the anatomy of urban crisis. The American economic review, 57(3), 415-426.

Baumol, W. J., & Bowen, W. G. (1993). Performing arts-the economic dilemma: a study of problems common to theater, opera, music and dance (pp. xvi+-582pp).

Maliranta, M. (2024). Pinnan alta – Miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika. Docendo.

Osakeyhtiölaki (624/2006), 1 luku, 5 §.

Pesola, H., Sarvimäki, M. & Virkola, T. (2024). Eri syistä maahan muuttaneiden työllistyminen Suomessa. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Solow, R. M. (1957). Technical change and the aggregate production function. The review of Economics and Statistics, 39(3), 312-320.

Valtiovarainministeriö. (2020). Suomen julkisen talouden kestävyys. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2020:59.

Wagner, A. (1958). Three extracts on public finance. In Classics in the theory of public finance (pp. 1-15). London: Palgrave Macmillan UK.

Kansikuva – ChatGPT – 5.6.

*

Kiitos!

*